Olen tyyppi, joka kalenteroi kesänsä. Suunnittelen heinäkuuni, jotta siihen mahtuisi varmasti niitä asioita, joita lomalta haluan. Ensin juhannus mökillä koko suvun kesken. Sitten perheen kanssa Kreetan matkalle. Loppukesästä lasten toiveesta Linnanmäki tai kylpylävierailu, jos hyvin käy. Ehkä jokin kesätapahtuma miehen kanssa. Ohjelma saa kesäloman tuntumaan merkitykselliseltä ja no, lomalta. On ihanaa tehdä asioita, joita ei arkena ehdi.
Niin. Tänä vuonna isovanhemmat jättävät juhannusjuhlat väliin, koska kuuluvat riskiryhmään. Ulkomaille ei voi lähteä, eikä Linnanmäkikään oikein ihmispaljoudessaan houkuttele. Kesätapahtumat on peruttu.
Aloin hädissäni pohtia, mitä ihmettä tänä vuonna lomallani sitten oikein teen? Miten pääsen irtautumaan arjesta ja palaudun töistäni, ellen pysty aiempien vuosien tapaan suorittamaan lomariittejäni, matkustamaan, suuntaamaan kesäjuhlille tai sukuloimaan?
Kunnes tajusin, että siinäpä se.
Suunnittelemattomuus, kalenteroimattomuus ja suoranainen tekemisen puute. Nehän juuri ovat tämän kesän juttu.
Tämä kesä sujuu ilman lomastressiä, koska päivät soljuvat omaan tahtiinsa, ilman suorittamisen tavoitteita. Tänä kesänä en ole jatkuvasti lähdössä jonnekin tai tulossa jostakin, vaan voinkin pysähtyä puiston penkille lukemaan kirjaa. Voin käydä ostoksilla torilla ja pyöräillä läheiselle uimarannalle iltauinnille.
Uskon, että tämä kesä tekee minulle ja monelle muullekin ihan hyvää, kaikesta huolimatta. Ei tarvitse jatkuvasti olla ajatuksissaan askeleen edellä tulevassa tai muutama steppi menneessä. Voi olla juuri tässä ja nyt. Ja miten sitä osaakaan arvostaa yksinkertaisia asioita, kuten jäätelöä kahvilassa, ystävien tapaamista piknikillä, maauimalan viileää vettä tai uusia perunoita ja kotimaisia mansikoita. Miten ne maistuvatkin tänä kesänä erityisen hyviltä!
Voisiko tämä kesä ollakin paras kesä pitkään aikaan? Kun ei tarvitsekaan pakata ja lähteä, vaan voi jäädä. Tuntuu, että minulla on mullistavimmat kesäsuunnitelmat ikinä: Eli ei suunnitelmia! Lomasuorittaja ja -stressaaja saa hetken hengähtää, todeta, että No Can Do. Nyt mennään näillä.
Vaikka mennyt kevät on ollut kummallinen ja ahdistavakin, on se opettanut hidastamaan ja katsomaan lähelle. Olen alkanut nauttia pienistä hetkistä ja siitä, mikä on suoraan silmieni alla. Tulevana kesänä aion nauttia tästä taidostani, kiirehtimättä.
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...
Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...
Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...
