Koen kuitenkin, että minulla on myös opittavaa nuorelta, kaikkivoipaiselta ja tulevaisuuteensa luottavalta nuorelta. Vaikka olen aikuinen, en haluaisi urautua ja jäädä kulkemaan elämäni ja ajatusteni kanssa samaa umpinaista kehää, joka käy pidemmän päälle tylsäksi, mutta myös rajoittaa ja estää minua saavuttamasta unelmieni tavoitteita.
Uskon nimittäin vakaasti, että voin vielä aikuisenakin saavuttaa unelmiani sekä oppia ajattelemaan uudella, rakentavammalla tavalla. Jos ei nyt ihan niin yltiöoptimistisesti kuin alun esimerkin nuori, mutta kuitenkin vähemmän pessimistisesti, mihin olen tässä viime aikoina kallistunut.
Omassa elämässäni on tällä hetkellä pieniä ja isoja unelmia. Olen koko kevään mm. haaveillut syöväni terveellisemmin, nähnyt itseni popsimassa ihania kasvispainotteisia ruokia, hedelmiä ja marjoja, mutta toisin on käynyt. Joka ilta olen löytänyt itseni puputtamasta karkkia, suklaata tai kuten eilen: munkkeja. Tämä saa minut tuntemaan pettymystä ja itseinhoakin. Nämä negatiiviset tunteet taas luovat pessimistisiä ennusteita tulevasta(tässä minä nyt vaan lihon ja mässytän) ja suoranaisia uhkakuvia (lopun elämäni olen sitten sokerikoukussa).
Voisin oppia tuolta alun esimerkin nuorelta uhoajalta hänen vilpitöntä uskoaan itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Jospa vain kääntäisin ajatukseni rakentavammiksi ja positiivisemmaksi, alkaisin todennäköisesti myös tuntea uudenlaisia, positiivisempia tunteita, kuten innostusta, luottamusta ja uskoa. Näissä uusissa tunnetiloissa alkaisin nähdä enemmän mahdollisuuksia onnistua, erilaisten epäonnistumisuhkakuvien sijaan.
On kiintoisa ajatus, että asiat vetävät toisiaan puoleensa esimerkiksi siten, että jos aina odottaa sen uhkakuvan tai pahimman tapahtuvan, se todennäköisemmin tapahtuu. Toisaalta mahdollisuuksien näkeminen johtaa todennäköisemmin niiden toteutumiseen. Tähän liittyy kiinteästi myös ns. minäpystyvyyden käsite, joka tarkoittaa sitä, että ihminen, joka vahvasti uskoo omaan onnistumiseensa, onnistuu todennäköisemmin saavuttamaan tavoitteensa, kuin itseensä vähemmän luottava.
On monia asioita, joita en nuoruudesta kaipaa, mutta tuon upean itsensä manifestoinnin ajatuksen olen ajatellut juurruttaa tiukemmin omaan elämääni. Teini-ikäisellä koko elämä on vielä edessä ja kaikki mahdollisuudet ovat auki. Minun iässäni näin ei enää ole, mutta teiniltä voin omaksua tavan asennoitua itseeni ja tavoitteisiini: Kaikki on mahdollista, jos vain uskon ja luotan itseeni ja olen valmis tekemään asian eteen töitä. Hyvät asiat alkavat tulla hyviä ajatuksia ja tunteita kohti. Vielä voin saavuttaa Flow-tilan, jossa koen itseni energiseksi ja inspiroituneeksi – motivoituneeksi. Tämä taas vahvistaa uskoani saavuttaa asettamani tavoitteet!
Ja nyt lähden torille ostamaan niitä tuoreita vihanneksia ja marjoja.
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...
Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...
Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...
