Rakastatko kanelia? 4 syytä ottaa mauste useammin käyttöön

Kaneli tuo ihanan maun lisäksi ruokiin antioksidanttisia kasviyhdisteitä ja auttaa vähentämään makeuttamisen tarvetta.

Moni käyttää kanelia pääasiassa puurossa, mutta sitä kannattaa kokeille rohkeasti ruoanlaitossa aina juomista pataruokien maustamiseen.

Keventäjän kannalta kanelin etu on sen voimakas aromi. Jo pieni määrä antaa ruoalle makua, joten sokeria, hunajaa tai siirappia ei välttämättä tarvitse lisätä entiseen tapaan.

Samalla mauste voi tehdä tutuista, ravitsevista ruoista houkuttelevampia.

Tässä neljä syytä kokeilla kanelia muuallakin kuin puurossa.

1. Saat makua vähemmällä sokerilla

Valmiiksi makeutettujen jogurttien jälkeen maustamaton rahka tai jogurtti voi maistua turhan happamalta. Sokerin tai hunajan sijaan joukkoon kannattaa kokeilla kypsää hedelmää ja kanelia.

Muussattu banaani pehmentää rahkan rakennetta ja tuo makeutta, kun taas raastettu omena tekee annoksesta raikkaamman, ja kanelin kanssa maku muistuttaa jo omenapiirakkaa tai banaanileipää.

Jos olet tottunut makeuttamaan aamupalasi, vähennä sokeria aluksi hieman. Maista hedelmällä ja kanelilla täydennettyä annosta ennen kuin lisäät sitä entiseen tapaan.

Kokeile näin: Sekoita maustamattomaan rahkaan haarukalla muussattua banaania, kaurahiutaleita ja ripaus kanelia. Lisää tarvittaessa tilkka maitoa tai kasvijuomaa pehmentämään rakennetta.

2. Kanelista saa antioksidanttisia kasviyhdisteitä

Kaneli sisältää polyfenoleja eli kasviyhdisteitä, joilla on antioksidanttisia ominaisuuksia. Kanelista eristetyillä polyfenoleilla on laboratoriotutkimuksissa havaittu kykyä ehkäistä hapettumisreaktioita.

Mausteet täydentävät ruokavalion kasviyhdisteiden kirjoa marjojen, hedelmien, kasvisten ja täysjyväviljan rinnalla. Kanelia ei tarvita suuria määriä, sillä maun kannalta pieni ripaus riittää pitkälle.

Kokeile näin: Halkaise päärynä, poista siemenkota ja ripottele leikkauspinnoille kanelia. Paista uunissa pehmeäksi ja tarjoa maustamattoman jogurtin sekä rouhittujen saksanpähkinöiden kanssa.

3. Verensokeritutkimuksissa on saatu lupaavia tuloksia

Kanelin yhteyttä verensokeriin on tutkittu erityisesti esidiabetesta ja tyypin 2 diabetesta sairastavilla.

Eräässä satunnaistetussa tutkimuksessa 54 esidiabetesta sairastavaa osallistujaa sai kanelivalmistetta tai lumetta 12 viikon ajan. Kaneliryhmässä havaittiin suotuisia muutoksia paastoverensokerissa ja sokerinsiedossa.

Tulokset antavat aihetta jatkotutkimuksiin, mutta tutkimuksessa käytetty valmiste ja annos eroavat tavallisesta maustekäytöstä. Omalla lautasella verensokerin kannalta olennaista on edelleen koko ateria, erityisesti kuidun ja proteiinin saanti.

LUE MYÖS: Lisää tätä maustetta parsakaaliin – ja moninkertaista terveyshyödyt

Kokeile näin: Mausta tuorepuuro kanelilla ja kokoa annos kaurahiutaleista, maustamattomasta jogurtista ja marjoista. Näin saat samaan kulhoon maun lisäksi kuitua ja proteiinia.

4. Kasvisruokiin löytyy aivan uudenlaista makua

Kaneli sopii yllättävän hyvin myös suolaiseen ruokaan. Sen lämmin aromi täydentää esimerkiksi tomaatin, linssien, kikherneiden ja paahdettujen juuresten makua.

Aloita pienestä määrästä, jotta kaneli ei peitä muita mausteita. Sen seuraksi sopivat esimerkiksi juustokumina, paprika, chili ja valkosipuli. Sitruunamehu puolestaan tuo lopuksi hapokkuutta ja raikastaa kokonaisuutta.

Jos kasvisruoat maistuvat aina samanlaisilta, uuden mausteyhdistelmän kokeileminen voi auttaa löytämään niistä uuden suosikin.

Kokeile näin: Lisää tomaattiseen linssipataan tai keittoon pieni ripaus kanelia yhdessä juustokuminan ja paprikan kanssa. Anna hautua, maista ja viimeistele sitruunamehulla.

Valitse tämä kaneli

Jos kaneli kuuluu päivittäiseen aamupalaan, tarkista pakkauksesta laji.

Ceyloninkanelissa on huomattavasti vähemmän kumariinia kuin Suomessa yleisessä kassiakanelissa. Kumariini voi suurina, pitkäaikaisina annoksina vahingoittaa maksaa.

LUE MYÖS: Vaihtelua aamupuuroon? Tee kaurahiutaleista lämpimiä lettuja

Valitse siis säännölliseen käyttöön ceyloninkaneli ja annostele maun mukaan maltillisesti.

Lähteet: Journal of the Endocrine Society, Journal of Agricultural and Food Chemistry ja Ruokavirasto.