Ihminen on kautta aikojen kehittynyt ja kasvanut luonnossa. Vihreys, metsän humina, luonnon ja tuulen äänet ja pehmeät maastonmuodot hellivät limbisiä, esi-isiemme aikaisia aivorakenteita. Luonnossa liikkuessa olo virkistyy, rentoutuu ja rauhoittuu. Ympäristöpsykologisten tutkimusten mukaan verenpaine ja syketaajuus laskevat luonnossa liikkuessa. Stressi, kiireen tuntu ja huolet helpottavat. Siispä metsään huolia puolittamaan ja kuntoa kohottamaan.
Metsäliikkumisen voi aloittaa oman pihapiirin läheisyydestä, mutta suunnistustaitoja tarvitaan, jotta pääsisi kokemaan eri maastonmuotojen haasteet, sieni- ja marjastusreissujen ilot tai talvisten lumikenkäretkien elämykset. Metsässä voi liikkua omassa tahdissa ja Keventäjää ilahduttavat suurehkot kalorimäärät, joita kokopäivän luontoretkillä saa poltettua.
Suunnistusseurojen järjestämille kuntorasteille kannattaa suunnata, jos haluaa oppia kartan lukemista, saada mukavaa seuraa ja tutustua uusiin maastoihin. GPS-paikannuslaitteen käyttö voi innostaa geokätkeilemään yhdessä perheen ja ystävien kanssa, mutta tekniset laitteet kannattaa aina varmistaa mukana olevalla perinteisellä kartalla ja sen lukutaidolla.
Virikkeitä aivoille
Metsäkävelyssä aivot ja koko keho saavat virikkeitä. Aivot, hermosto, hermosolut ja lihassolut keskustelevat jokaisella askeleella sekä kemiallisesti että sähköisesti. Päälakilohkojen aivoalueet säätelevät liikkeitä ja ottavat vastaan tuntoaistien kautta välittyviä viestejä mm. raajoista. Päälakilohkoilla on myös kehon tilan ja suuntien hahmottamisen kannalta tärkeitä hermostorakenteita. Pikkuaivot osallistuvat tasapainon hallintaan ja motoriikan hienosäätöön. Aivorungossa olevat rakenteet ovat tärkeitä liikekoordinaatiolle.
Liikunnan, luonnon, musiikin ja yhdessä liikkumisen vaikutukset aktivoivat aivojen tunnekeskuksia. Oikea aivopuolisko käsittelee kokonaisuuksia ja tunnetason tietoa. Tuleeko metsässä turvallinen olo tai tulvahtaako mieleen mukavia muistoja? Kuinka moni on ollut huonolla tuulella tullessaan metsälenkiltä? Miten usein vaikeat ongelmatkin tuntuvat pienemmiltä luonnossa liikkumisen jälkeen.
Vasen aivopuolisko on erikoistunut kielellisiin toimintoihin ja loogis-analyyttiseen ajatteluun. Ohimolohkoissa tapahtuu kuulonvaraisen informaation käsittely ja siellä sijaitsee myös muistin ja oppimisen kannalta tärkeitä aivoalueita. Suunnistusharjoituksissa joutuu luomaan ”sisäisen kartan” ja virittämään suunnat kohdalleen. Havaintomotoriset toiminnot herkistyvät; kuulo, näkö, kehon tuntemukset ja luonnon äänet yhdistyvät kartan antamaan informaatioon. Kartan merkit ja maaston muodot yhdistyvät. Suunnistus on ”sanaristikkojen” ratkaisua enemmän hikoiluttavaa, mutta samalla lailla ongelmanratkaisukykyäkin palkitsevaa.
Epätasainen maasto haastaa kehoa
Vaihtelevassa maastossa ja metsässä kävelyssä jokainen askel on erilainen. Tasapainoilua, lihasten nopeaa reagointia ja liikehallintatekijöitä tarvitaan. Puut heiluvat, risut ja kivet tulevat vastaan ja samalla joutuu miettimään, millä polulla onkaan. Epätasainen alusta voi ensin tuntua haasteelliselta, mutta juuri kaikessa epätasaisuudessaan se onkin mitä parhainta jalkajumppaa.
Tasaisella asfaltilla kävellessä korostuvat askelvirheet, sillä jokainen askel osuu juuri samalla lailla alustaan ja mahdollinen kipu- tai kremppakohta vaivaa joka askeleella. Metsän pehmeällä alustalla jalkaterän pienet lihakset pumppaavat ja nilkan tasapainoreseptorit joutuvat hommiin. Jalkaterän, nilkan, polven tai selänkin remppakohdatkin saavat kuntoutusta, sillä koko jalkaterä joutuu sen eri syrjillä aktivoitumaan.
Oppia suunnistusseuroista
Suunnistusseurat järjestävät eri puolilla Suomea viikottain kuntorasteja. Osallistuminen on monissa seuroissa ilmaista ja kartan voi lunastaa muutamalla eurolla. Talven tullenkin rasteja pääsee ohjatusti koluamaan lumikengillä tai hiihtäen. Kartan saa siis paikanpäältä, kompassin voi hankkia noin kymmenellä eurolla ja rastien merkkaamiseen tarvittavan emit-laitteen saa lähtöpaikasta lainaksi.
Kuntorasteilta ovat hyvä mahdollisuus opetella suunnistustaitoa ja päästä mukaan myös suunnistusseuran toimintaan. Keventäjän on helppo aloittaa lyhyemmillä, muutaman kilometrin rastiradoilta, eivätkä kuntorasteilla kaikki muutkaan aina juokse. Suunnistus on perinteisesti koko perheen laji, joten mukana kulkevat pienet lapset ja isovanhemmatkin. Kuntorastit palvelevat myös innokkaita kuntoilijoita harjoitustilanteina tai iltakilpailuina, joten mukaan pääsee yhdessä erikuntoisten perheenjäsenten tai ystävien kanssa. Intopiukat pinkojat voivat kavuta kallioilla ja hikoilla hetteiköissä, sillä aikaa kun muu porukka oikaisee taukopaikalle.
Lisätietoa suunnistusseuroista ja kuntorasteista Suunnistusliiton sivuilta: www.ssl.fi.
