Kesä oli lopuillaan. Helsinkiläiset naapurukset ja ystävykset istuivat yhdessä elokuista iltaa. Syötiin hyvin, niin kuin tavallisesti – olihan koko joukko mitä suurimmassa määrin hyvän ruoan ystäviä. ”Jos totta puhutaan, niin oltiin eletty kuin siat koko kesä. Kaikki olivat vähän paisuneet”, Heidi Kousa muistelee nauraen. Sinä elokuisena herkutteluiltana syntyi ajatus: mitä jos tehtäisiin yhdessä pieni elämäntaparemontti?
Päätös lyötiin lukkoon siltä istumalta ja idea jalostui tarkempaan muotoon: syyskuun alusta itsenäisyyspäivään asti kukin laihduttaisi tyylillään. Tavoitteena olisi pudottaa kolmessa kuukaudessa kymmenen prosenttia omasta painosta. Motivaation nostattamiseksi ystävykset keksivät lyödä asiasta vetoa. Jokainen laittaisi 200 euroa tiskiin. Tavoitteessa epäonnistuneiden rahoilla herkuteltaisiin lopuksi kaikki yhdessä.
Mukaan muutokseen lähti Heidin ja hänen puolisonsa Mika Erkkilän lisäksi kaksi muuta pariskuntaa, jotka asuvat kaikki Helsingin Laajasalossa lähellä toisiaan, sekä pari yhteistä tuttua. Lapsuudenkavereista, työkavereista ja matkan varrella mukaan poimituista puolisoista on muodostunut tiivis porukka, joka istuu lähes joka viikonloppu yhdessä syömään: ”Reino-tossuissa hipsutellaan naapuriin kylään kesät talvet.”
Painonpudotusprojektiin kukin lähti kuitenkin vähän omalla tahdillaan. ”Aloimme tahoillamme tutkia, millainen ruokavalio toimisi parhaiten. Me tytöt lähdimme kyllä heti tsemppaamaan toisiamme ja myös jakamaan kokemuksia ja vinkkejä. Miehet sen sijaan lähtivät kisaan vähän viime hetkellä, mutta ottivatkin sitten vauhdilla kiinni”, Heidi kertoo.
Hyvästi hiilariherkuttelu!
Koska kaikkien elämä pyöri varsin paljon ruoan ympärillä, ruokavalion korjaaminen nousi muutosprojektin ytimeen. Jatkuvalle herkkujen napsimiselle täytyi saada loppu. Internetin ja lehtien ravintotietoa tutkimalla porukan yhteiseksi linjaksi valikoitui pian vähähiilihydraattinen, kasvispainotteinen ruokavalio sekä säännölliset ateriat. Heidille itselleen ruokavalio oli sikäli helppo, että hän oli jo entuudestaan kasvissyöjä. Sokerikaan ei ollut ongelma, mutta mieli teki kyllä juustoja, pastaa ja pizzaa. ”Elämä ilman voileipiä tuntui aluksi mahdottomalta, mutta äkkiä totuin korvaamaan ne munakkailla ja rahkoilla”, Heidi kertoo.
Mika puolestaan joutui taistelemaan aika lailla houkutuksia vastaan. Vanhat totutut tavat kummittelivat mielessä päivin ja vähän öinkin: ”Mielitekoja tiettyihin ruokiin oli paljon, ja on oikeastaan vieläkin. Nakkeja kaipasin ihan hirveästi, vaikka niitä ei normaalistikaan tule kovin paljon syötyä. Näin unia, joissa söin perunamuusia ja nakkikastiketta. Juustovoileipääkin teki mieli.” Toisaalta kun houkutuksille joskus antoi periksi, se kostautui: ison patongin syömisestä tuli Mikalle kahdeksi päiväksi kankkuseen verrattava olotila. Elimistö olikin jo tottunut parempaan!
Heidi taas kärsi aluksi väsymyskohtauksista. Hän seisoo kampaaja-maskeeraajan työssään paljon, ja hiilihydraattien jättäminen tuntui isona uupumuksena. Heidistä oli myös vaikeaa muistaa syödä riittävän usein, joten energiavaje ja verensokerin lasku veivät voimat. Kun hän korjasi ruokavaliota lisäämällä rahkaan lesettä ja lounaalle palan ruisleipää, energiat palasivat. Painokin alkoi pudota noin kilon viikkotahdilla.
Sen jälkeen säännöllisen syömisen edut huomasikin nopeasti: vaikka ruuhkaiseen pikkujouluaikaan Heidi puursi pitkää päivää töissä, kertaakaan ei enää tullut kesken päivän entisenlaista romahdusväsymystä. Kun muisti syödä 2-4 tunnin välein, olo oli tasainen ja hyvä. Myös runsas veden juominen, pari kolme litraa päivässä, auttoi: ”Huomasin, että aiemmin olen tosi monesti syönyt janooni.”
Työ toi haastetta
Heidin ja Mikan naapuri Roope Juutinen aloitti muutoksen pienentämällä hiilihydraattien määrää aterioilla. ”Vähensin esimerkiksi iltaleipiä kolmesta kahteen”, kertoo Roope. Hän pitää lounas- ja tilausravintolaa ja on työkseen koko ajan ruoan kanssa tekemisissä. Tämä toi omat pulmansa. ”Lasagnepäivinä teki tiukkaa, kun asiakkaat kehuivat, miten hyvää oli”, Roope tunnustaa. Myös pikkujouluaika oli haastava, kun pöydät notkuivat herkkuja harva se päivä.
Kun laihdutusporukan jäsenen Antonin Dumontin leipomo avattiin saman talon alakertaan, Roopelle tarjoutui ihan työn puolesta mahdollisuus maistella ystävän loihtimia leivoksia ja pikkuleipiä. Niitä kun tuli ravintolaankin tarjolle. Roopen piti vain jaksaa vastustaa kiusausta – sama haaste oli tietenkin myös itse sokerileipurilla, Antoninilla. ”Yritin olla syömättä joka päivä omia herkkujani. Aloin myös käydä kuntosalilla. Tärkeintähän on kalorien ja kulutuksen tasapaino”, Antonin sanoo.
Antoninin avovaimon Suvi Koskenmaan mielestä vaikeinta urakassa ei niinkään ollut herkuista kieltäytyminen kuin siihen liittyvät sosiaaliset paineet: ”Ulkona käydessä oli hankalaa olla aina se, joka ei juo tai syö niin kuin muut, tai tilaakin vain sen salaatin.” Onneksi mukana elämänmuutoksessa oli muitakin. Vertaistuki auttoi paljon: ”Oli helpottavaa, että ympärillä oli niitäkin ihmisiä, jotka ymmärsivät tavoitteen. Voi käydä toisen luona teellä ja syödäkin sillä kertaa kakun sijasta vaikka porkkanaa.” Muut ovat samaa mieltä: ilman toisten tsemppausta olisi ollut mahdoton onnistua: ”Kyllähän välillä ärsytti niin! Oli ihanaa, että oli ystäviä, jotka ymmärsivät.”
”Parisuhteen kannaltakin yhdessä laihduttaminen oli hyvä juttu”
”Olihan se älyttömän kivaa”, Heidi sanoo ja katsoo Mikaan: ”Olisi ollut kamalaa, jos sinä et olisi ollut mukana!” hän jatkaa. ”Niin, olihan se mahtavaa, kun joku kärsi aina enemmän”, Mika heittää takaisin.
Antonin yltyy puolestaan kiittelemään Suvia, joka kannusti ja usutti salille. ”Yksin en varmasti olisi tehnyt tätä. En aluksi edes ottanut koko hommaa vakavasti”, hän myöntää. Antoninin paino itse asiassa heilahti syksyn alussa jokusen kilon plussalle. Myöhemmin piti ottaa spurtti, joka kyllä sitten johtikin nopeaan neljäntoista kilon pudotukseen.
Suville ja Antoninille kolmen kuukauden kokeilu toi paljon oivalluksia ja pysyviäkin muutoksia kotikokkailuun. Ranskalainen Antonin kehuu oppineensa kokkaamaan kevyemmin – ilman voin ja kerman kanssa lotraamista – sekä käyttämään enemmän kasviksia. ”Ruokaa ei myöskään mennyt niin paljon hukkaan, koska ateriat tuli suunniteltua paremmin. Muutenkin säästyi rahaa, kun sitä ei kulunut turhaan herkutteluun”, Suvi lisää.
Heidi on huomannut jaksavansa touhuta perheen 3-, 5- ja 10-vuotiaiden lasten kanssa ihan toisin kuin aiemmilla ananas- ja raejuustodieeteillä. Liikkumiseenkin on energiaa, ja se tuntuu mukavammalta, kun paino putosi uuden ruokavalion avulla. Myös Mika tuntee muutoksen ennen kaikkea lisääntyneenä energisyytenä. ”Jaksan huomattavasti paremmin. Jo ennen kilojen lähtemistä, ruokavalio toi lisää virtaa ja ajatus lähti kulkemaan”, hän kertoo. Muilla on samanlaisia kokemuksia: korjausliike on parantanut ihmeesti yleistä oloa ja jaksamista.
Palkintopöytään!
Kun odotettu itsenäisyyspäivä viimein koitti, oli aika laskea saldo. Se yllätti kaikki. Yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat pudottaneet ainakin sen kymmenesosan painostaan – ja viimeinenkin ylsi tavoitteeseen pari viikkoa määräajan jälkeen. Porukka oli yhteensä 87,5 kiloa kevyempi.
Yhteiseen pottiin saatiin siis odottamattoman menestyksen vuoksi vähemmän rahaa kuin luultiin, mutta palkintopäivästä tuli silti ihana ja unohtumaton. Koko porukka kerääntyi heti aamusta yhteen. Pöytään kasattiin juustoja, croissantteja, juustokakkua, briosseja, suklaata, munakasta ja pekonia. ”Ensin oli vain ihana hiljaisuus. Istuimme onnellinen hymy naamalla. Sitten tietysti kehuimme toisiamme kauheasti: miten kauniita ja kivoja olemmekaan”, Heidi nauraa.
Päivä jatkui yhteisen lounaan ja saunan merkeissä. Illalla ystävykset nauttivat vielä italialaisessa ravintolassa viiden ruokalajin illallisen, kaloreita laskematta. Kenelläkään ei kuitenkaan ollut sellaista oloa, että projekti päättyy tähän. Ruokatottumuksiin oli tullut kuin huomaamatta muutos, josta teki mieli pitää kiinni. Kaikki aikovatkin nyt jatkaa maltillisella linjalla – luopumatta nautiskelusta. Kun viikolla syö kevyemmin, viikonloppuna voi herkutellakin. Touhuun vain on tullut uudenlainen kohtuus: ei tarvitsekaan ahmaista sitä koko kiekkoa juustoa kerralla. ”Uusissa tavoissa haluaa pysytellä, koska siitä on tullut niin valtavan hyvä olo”, Heidi ja Mika sanovat.
”Vireystaso motivoi. Ei sitä entistä pöhnää halua enää takaisin”, Mika kertoo. Hän kertoo mahtuvansa nyt samoihin farkkujen tuumakokoihin, joita käytti viimeksi teininä. Se ihmetyttää vähän itseäkin. Miten se saattoi onnistua pelkällä ruokavalion korjaamisella? 20 kiloa meni melkein sohvalla maatessa! Muut nyökkäilevät vieressä. Kaikki tapahtui hämmentävän nopeasti. ”Kolme kuukautta muutti koko elämän”, Heidi tiivistää.
Kokeilun opetuksia:
- Pidä säännöllinen ateriarytmi
- Juo riittävästi vettä (noin 1,5 – 2 litraa)
- Lisää aterioihin reilusti kasviksia ja marjoja
- Syö puhdasta perusruokaa
- Käytä mausteita ja yrttejä monipuolisesti
Jutussa mukana:
- Heidi Kousa, 37 – 10 kg
- Mika Erkkilä, 47 – 20 kg
- Suvi Koskenmaa, 35 – 6,5 kg
- Antonin Dumont, 31 – 14 kg
- Roope Juutinen, 43 – 9,5 kg
