Mikä havahdutti laihduttamaan?
Päätös kypsyi lopullisesti keväällä työpaikan terveystarkastuksen punnituksessa. Havahduin tosiasiaan; liikakilot eivät häviäisi itsestään. Minuun päti kovin tuttu sanonta: viisi vauvakiloa per lapsi. Kolmevuotiaani painoi tuolloin 15 kg – ja minulla oli juuri sama määrä liikakiloja. Kilot olivat kertyneet 10 vuoden aikana tasaisesti. Olin jo luopunut ajatuksesta että pääsisin niistä koskaan eroon. Olin sopeutunut ostamaan aina vain isompia vaatteita. Kun vaatteeni olivat jo kokoa 42, en enää kehdannut ostaa isompia. Tie oli kuljettu loppuun. Lapset oli tehty, ei ollut mitään veruketta pitää kiinni ylipainosta. Ajattelin, että olisi kiva tulla paremmin itseni kanssa toimeen ja oppia tykkäämään itsestäni.
Mikä on muuttunut syömisissäsi ja liikkumisissasi?
Aiemminkin söin terveellistä kotiruokaa, vain reilusti isompia annoksia. Lisäksi herkuttelin päivittäin suklaalla tai kekseillä. Nyt tulen toimeen ilmankin, esimerkiksi purkka ajaa saman asian. Tuntuu että minulla oli jonkin sortin sokeririippuvuus, suklaanhimo vei mennessään. Minulla on nykyisin karkkipäivä, lasteni lailla. Kun on tietty päivä, ei enää edes tee mieli napostella jatkuvasti. Keksien transrasvat olen korvannut laadukkaammalla tummalla suklaalla. En osta vieläkään kaappeihin turhia houkutuksia. Ylipainoisena herkuttelusta tuli huono omatunto, nyt syön vähän mutta hyvällä mielellä. Pienissä määrissä on itse asiassa suurempi nautinto.
Olen luopunut kevyttuotteista niiden keinotekoisen maun ja lisäainemäärien takia. Nyt koko perheemme syö laatua ja luomua: täysjyvää, kermaa, voita, jugurttia ja marjoja. Minä korvaan aterioiden pastaa ja riisiä kasviksilla. Liikuin ylipainoisenakin mutta kevyempänä puolimaraton sujuu jo 17 min. nopeammin. Tuntuu että koko aineenvaihduntani on parantunut. Kampaajani mukaan myös iho ja hiukset.
Mistä olet joutunut luopumaan?
Täyteen ahdetusta olosta ja väsymyksestä. Tietyt rasvaiset italialaisruoat ovat myös historiaa. Ja isoista vaaatteista! On aivan mahtaavaa sujahtaa pienempiin! Siitä jaksan joka päivä iloita.
Oletko sortunut ylilyönteihin?
Pakko tunnustaa. Painoni oli pudonnut tasaisesti puolen kilon verran viikossa. Nälän tunne ei enää kiusannut. Ajattelin että voisihan tahtia hiukan kiristää. Viikon ajan sinnittelin noin tuhannella kilokalorilla. Tulos: tosi paha olo ja kaamea syömisen himo. Älytöntä, nyt jälkeenpäin ajatellen. Mieskin jo toppuutteli.
Entä onko tullut takapakkeja?
Kyllä, entisenä sokeriaddiktina olen satunnaisesti repsahtanut suklaaseen. Ero entiseen on siinä etten enää ruoski siitä itseäni. Tiedän ettei hankkeeni kaadu yhteen kertaan. Hallitsen itse syömisiäni – ennen ruoka hallitsi minua. Vähempi riittää herkuttelussakin. Maistelen hiukan, entisten lautasannosten sijaan.
Mikä sai sinut laihduttamaan?
En vain enää löytänyt tekosyitä olla laihduttamatta. Kun täytin 35 vuotta, päätin että minun täytyy oikeasti alkaa pitämään itsestäni, eikä vain sietämään. Ylipainoni oli juuri se, mistä en itsessäni pitänyt, välttelin klassisesti kaikkia peilejä ja valokuvia.
Mitä haluat sanoa painoaan poteville äideille?
Äitinä helposti unohtaa itsensä, luopuu, tyytyy ja lannistuu. Ajattelin, ettei tälle mahda mitään. Suurin este on kuitenkin oma itse, muuttumisen pelko. Aina löytyy aikaa liikkumiseen, vaikka sitten aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jos sitä vain oikeasti haluaa. Muistakaa äidit olla itsekkäitä! Kun äiti voi hyvin ja viihtyy itsessään ja elämässään, myös muu perhe voi hyvin.
Miten neuvoisit laihduttamista suunnittelevaa?
Etene lapsen askelin, pieni askel kerrallaan. Ihmeitä ei tapahdu yhdessä yössä, muttei myöskään vakavia takapakkeja. Aloita laihduttaminen vasta kun olet varmasti motivoitunut ja kyllästynyt entiseen. Muutos vaatii aikaa ja tilaa arjessa. On viisasta ja terveellisempää myöntää, jollei elämäntilanne ole oikea, kuin aloittaa laihduttaminen aina vain uudestaan. Jätä yksi herkku kerrallaan pois, ja korvaa se aidolla ruoalla. Aloita myös liikunta, alkuun jo pelkkä kävely nostaa kuntoa. Syö pieniä määriä useasti päivässä. Nuku tarpeeksi. Ja juo vettä, riittävästi. Jälkikäteen ymmärrän että itse söin janoon!
Saavutit välietapin, miten tästä eteenpäin?
Tiedän että tämä on vasta alkua, nyt alkaa todellinen haaste, painon pitäminen samana. Mutta luotan itseeni. Syön oikein ja liikun. Teen asioita, jotka ovat kivoja. Vaaditaan lisää aikaa ja itsekuria omaksua uudet tavat osaksi arkipäivää. Niin ettei koko ajan tarvitsisi miettiä mitä ja kuinka paljon syö.
On mahtavaa käyttää koon 38 vaatteita, isommat olen hävittänyt. Jo tämän haastattelun antaminen estää paluun entisiin tottumuksiin. Jaksan nyt enemmän kuin ennen. Olen terve ja itseni kokoinen. Olen hyväksynyt itseni – tykkään taas olla minä!
Riinan motto: Älä lannistu takapakeista. Pitää epäonnistua, että voi onnistua!
