Lahjomattomat valokuvat
Hoikan ja hehkeän Lotan nähdessään on vaikea uskoa hänen kärsineen rankasta ylipainosta vuosikausien ajan. Hän kertoo hankkineensa yllään olevan, kokoon 34 pienennetyn hameen aikoinaan koossa 42.
31-vuotias Lotta oli nuorena normaalipainoinen, mutta stressaava elämäntilanne alkoi kartuttaa kiloja kuin huomaamatta kuutisen vuotta sitten. Ruokamäärät kasvoivat vähitellen turhan suuriksi, ja epäterveellinen ruoka maistui.
Omaa ylipainoa oli helppo olla huomaamatta, sillä Lotan mukaan peilin edessä tuli katseltua itseään parhaimmasta mahdollisesta kuvakulmasta, vedettyä vatsaa sisään ja nostettua leukaa ylös. Vain valokuvat ovat lahjomattomia, ja nykyään vanhojen valokuvien näkeminenkin tekee pahaa.
Kohtalokas raskausdiabetes
Lottaa varoiteltiin neuvolassa jo odotuksen alussa vuonna 2007 raskausdiabeteksen riskistä, ja kun se sitten diagnosoitiin, alkoi Lotta pelätä saavansa ikuisen riesan diabeteksen aiheuttamasta huonosta olosta ja jatkuvista insuliinipistoksista. Esikoisen synnyttyä maaliskuussa 2008 Lotta päätti alkaa pudottaa painoaan vauvan hieman kasvettua.
Elokuussa 2008 Lotta liittyi Keventäjät-palveluun ja havahtui siihen, että oli syönyt jo pitkään aivan liian suuria ruoka-annoksia. Hän alkoi täyttää ruokapäiväkirjaa, joka auttoi koostamaan ruokavaliosta oikeanlaisen. Ongelmaksi jo 16 vuotta kasvissyöntiä harrastanut Lotta koki lähinnä proteiinin riittävän saannin, rasvaa hän sen sijaan oli aina käyttänyt reippaasti.
Syöminen kuriin
Lotta kertoo saaneensa apua ruokapäiväkirjan tekemisestä, vaikka myöntääkin joskus heikkona hetkenään huijanneensa itseään jättämällä jokusen suklaapatukan kirjaamatta. Enää Lotta ei huijaa, eikä hänen nykyään edes tee mieli ravintolapizzaa tai roskaruokaa. Herkuista hän ei ole kuitenkaan luopunut kokonaan, mutta sadan gramman herkkurajasta hän ei enää tingi. Eniten Lotta kaipaa sipsejä, joista hän yhä haaveilee turhankin usein.
Kotona perhe syö aina yhdessä, ja puoliso onkin innokas kokki. ”Emme ole dieettiruokien ystäviä, joten huolehdin mieluummin periaatteesta ’kaikkea kohtuudella’ ja nautin hyvästä ruoasta”, Lotta kertoo. Päivittäisen ruoan kalorimäärää olisi helppo laskea myös tuomalla töihin omat eväät, mutta Lotta ei halua tinkiä ruokailun sosiaalisesta puolesta, joten hän nauttii lounaansa sen vuoksi useimmiten työpaikkaravintolassa kollegoiden seurassa.
Liikunta osaksi arkea
Lotta ei ollut aiemmin harrastanut liikuntaa, mutta hän ryhtyi kuntoilemaan säännöllisesti alkaessaan pudottaa painoaan. Juoksuharrastuksen hän kokee näin jälkeenpäin aloittaneensa turhankin aikaisessa vaiheessa ja liian kovalla tahdilla, sillä hölkkääminen lastenvaunuja työntävän puolison rinnalla vaihtui jo parissa viikossa reippaisiin juoksulenkkeihin.
Lotta hankki myös kuntosalijäsenyyden, alkoi noudattaa omaa saliohjelmaa ja käydä ryhmäliikuntatunneilla. ”Kokeilin myös äiti-lapsi-jumppaa, mutta meinasin ruveta ensimmäisellä tunnilla itkemään, kun siellä alettiinkin huitoa menemään aerobic-laudan kanssa”, Lotta kertoo silloisista kauhunhetkistään, mutta kertoo jatkaneensa jumpparyhmässä sinnikkäästi koko vauva-ajan. Nykyään liikuntaa tulee harrastettua enää pari kertaa viikossa, mutta Lotta on huomannut sen riittävän peruskunnon ylläpitämiseen.
Vaatekaappi uusiksi
Suurin muutos on kuitenkin ollut koko vaatevaraston lähes täydellinen uusiminen. Lotta ei halua edes ajatella miten suuria rahamääriä siihen on mennyt, sillä pienentyminen koosta 42 kokoon 34 on luonnollisestikin vaatinut monta välivaihetta, joten vaateostoksia joutui tekemään tiuhaan tahtiin laihdutusprosessin aikana. Vaatekoon lisäksi Lotta kertoo suuren painonpudotuksen vaikuttaneen myös esimerkiksi jalan kokoon. Myös vihkisormusta jouduttiin pienentämään, ja kellokin alkoi jossain vaiheessa hölskyä ranteessa.
Nykyään Lotta ostaa mielellään aiempaa laadukkaampia vaatteita, joskin harvemmin, sillä nyt hän tietää samojen vaatteiden sopivan ylle tulevaisuudessakin. ”Pidän nykyisestä vaatevarastostani paljon enemmän, sillä ennen kaikki tuntui näyttävän kamalalta ylläni. Uudet vaatteet ovat yksi tapa iloita keventyneestä olemuksesta”, Lotta kertoo.
Onnistuminen motivoi
Lotta kertoo oman painonpudotuksensa onnistuneen ensinnäkin siksi, että hänellä oli vahva motivaatio kakkostyypin diabeteksen pelon vuoksi. Lisäksi näkyvät tulokset auttoivat eteenpäin. ”Kun tällainen laiskanpulskea ja liikunnallisesti lahjaton ihminen huomaa tuloksia syntyvän, se kasvattaa motivaatiota, mistä seuraa uusia onnistumisia”, Lotta selittää. Vaikeita tilanteita tulee edelleenkin eteen, etenkin jos aterioiden väli venyy liikaa. Lotta toteaakin, että olisi hyvä pitää aina mukana kuivattuja hedelmiä tai pähkinöitä, jotta nälkä ei kasvaisi hallitsemattomaksi.
Vaikka Lotta näyttää ulkopuolisen silmään hyvinkin hoikalta, hän aikoo silti yrittää pudottaa vielä kuutisen kiloa. Enää hänellä ei kuitenkaan ole kiirettä, sillä olo nykypainossa on jo erinomainen. ”Nyt on helpompi olla olemassa”, Lotta kiteyttää.
