Jokainen on asiantuntija? – Ravitsemussuositukset ja oma kokemus

Ravitsemusretoriikassa uskotaan vahvaan yksilöön. Tästä ei ole pitkä matka siihen, että jokainen meistä on asiantuntija. Oman kehon kuunteleminen on tärkeää, mutta on hyvä myös ymmärtää väestötason ravitsemussuosituksia.

Yhä harvempi tunnustaa tänä päivänä syövänsä, mitä sattuu. Erityisruokavalioiden kirjo on kasvanut sitä mukaan, kun ihmisten tietoisuus ruuasta on lisääntynyt. Samalla tavallinen sekasyöjäkin joutuu miettimään, mitä tahtoo ruokavaliollaan kertoa, sillä ruokavalinnoilla luodaan minäkuvaa. Ruoka ei ole suinkaan pelkkää polttoainetta, vaan vahva viesti. Vanha kansanviisaus “”olet mitä syöt”” konkretisoituu pauhaavassa ruokasodassa.

Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä on todennut osuvasti:  ””Maailma ympärillämme on muuttunut monimutkaiseksi. Ruoka on helpompi puheenaihe, sillä olemme siinä itse kiinni haarukassa. Ruoka on uusi seksi, asia, josta voi puhua ja kiistellä.””

Kokemus päihittää kylmän tiedon?

Kun ravitsemustieteestä on tullut kaiken kansan ravitsemustiedettä, ilmoille jää suuri kysymys: mitä ja ketä enää uskoa?  Ruokakeskustelussa korostuu ravitsemuksen yksilöllisyys, ja moni pitää itseään oman syömisensä parhaana asiantuntijana. Oma tunne hyvinvoinnista onkin tärkeä tekijä mietittäessä, mitä söisi.

Kansalliset ravitsemussuositukset eivät maistu sellaisenaan kuin osalle meistä. Ruokavalio voi hyvin olla järkevä ja monipuolinen, vaikka siinä olisikin rajoituksia. Aniharvan ruokavalio on täydellinen. Virallisten ravitsemussuositusten valtti piilee kuitenkin siinä, että ne pohjaavat tieteellisiin tutkimuksiin.

Viisainta onkin poimia ravitsemussuositusten tärkeimmät kulmakivet ja maustaa niitä omilla, yksilöllisillä valinnoilla. Kaikkia tutkitusti terveellisiä ruoka-aineita ei ole pakko syödä, mutta silloin on tärkeää miettiä kokonaisuutta, koska keholle tärkeät ravintoaineet on saatava aina jostain. Jos noudattaa hyvin rajoittunutta ruokavaliota, on todennäköistä, että jonkin ravintoaineen saanti jää niin niukaksi, että se näkyy ennemmin tai myöhemmin elimistön toiminnassa. Samalla tilanne on altis lipsahtamaan syömishäiriön puolelle. Silloin ruokavalinnat ohjaavat ihmisen toimintaa niin paljon, että tämä kaventaa muuta elämää huomattavasti. Järkevän syömisen rajaa on asiantuntijankin vaikea määritellä.

Plasebo lautasella

Mielen salatusta voimasta puhutaan nykyään yhä enemmän. Useissa itsensäkehittämisoppaissa neuvotaan kontrolloimaan ajatteluaan positiiviseen suuntaan. Hoitotyössä tunnustetaan jopa plasebon rooli. Olisikin hämmentävää, jos plasebolla ei olisi minkäänlaista roolia syömisessämmekin. Plasebon perusajatushan on, että kun ihminen odottaa saavansa jotain, hänen odotusarvonsa johtaa siihen, että hän todellakin kokee saavansa sen, mitä odottikin.

On olemassa tutkimuksia, joissa osalle koeryhmästä on kerrottu aterian x sisältävän paljon energiaa, vaikka todellisuudessa on ollut kyse hyvin vähäenergiaisesta ateriasta. Ateria tuotti suuremman kylläisyyden niillä, jotka kuvittelivat syövänsä tuhtia tavaraa. Jopa kylläisyys on siis lyhyellä aikavälillä huijattavissa.

Myös superruoan suosio saattaa osaltaan perustua plaseboon. Luonnon omat ”supervoimat”, kuten kaukaisten kansojen yrttirohdot tai vastaavasti kotimainen, puhtaassa mullassa kasvava luomujuures saattavat synnyttää tunteen siitä, että ollaan terveellisen syömisen ytimessä.

Ongelma on tietysti se, että käytännössä on mahdotonta tietää, mikä osa yksilöllisestä kokemuksesta on plaseboa ja mikä ”aitoa” hyötyä. Yksi julistaa onnistuneensa keventämään maitorahkan ansiosta, toinen uskoo, että paino putoaa, kun ei syö iltakuuden jälkeen,  ja kolmas vannoo hoikentavan aamujumpan nimeen. Niin kauan, kun opit eivät rasita elimistöä ja haettu hyöty saavutetaan, sillä ei liene merkitystä, onko kyse plasebosta vai todellisesta oivalluksesta. Motivaation merkitys kun ylittää moninkertaisesti tarpeen saada asiasta aukotonta tutkimusnäyttöä. Jokaisella ravitsemusasiantuntijalla on mahdollisuus käyttää syömisen plasebovaikutusta etunaan. Keventäjä, joka uskoo siihen, että häneen ja hänen kehonsa viesteihin uskotaan, saavuttaa todennäköisemmin parempia tuloksia kuin pelkkien  tieteellisten faktojen alle lannistettu laihduttaja.