Tekosyitä ehkä, mutta kevät on ollut todella kiireinen. On helppo sanoa itselleen, ettei ole ”ehtinyt” kiinnittää huomiota asioihin, joihin vuoden alussa oli niin hyvä aikomus panostaa. Eilen, mässyttäessani salaa pojan Lätkäliiga-karkkeja vapunjälkeisissä munkkiähkyissäni, ja saatuani lopulta hampaani lohkeamaan oikein kunnolla, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt saa riittää.
Motivaatio on mielenkiintoinen juttu. Kaiken tekemisemme, kuten myös tekemättömyytemme taustalla on aina jokin motiivi – toiminnan psyykkinen syy. Omassa karkinsyönnissä se on tainnut olla hetken mielihyvän hakeminen, kuitenkin tylsin seurauksin. Motivaatiota muutokselle ei kuitenkaan ole löytynyt.
Motivaatio jaetaan usein kahteen: sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Sisäisen motivaation löytymistä pidetään tärkeänä, koska silloin halu toimia lähtee omasta kiinnostuksesta ja vetovoiman tunteista asiaa kohtaan.
Ulkoinen motivaatio taas, esimerkiksi liikunnalle, voisi löytyä tarpeesta saada hyväksyntää muilta, tai ulkonäkökeskeisestä tavoitteesta mahtua viime kesän mekkoon. Ulkoinen motivaatiokin voi saada meidät toimimaan, mutta toiminta ei ole välttämättä pitkällä tähtäimellä palkitsevaa ja tyydyttävää.
Sisäinen motivaatio herää, kun tekeminen on vapaaehtoista (ei pakko), tekeminen on kehittävää (fyysisesti, psyykkisesti tai sosiaalisesti) sekä se, että tekeminen on yhteydessä omiin arvoihin.
Minusta erityisesti tuo viimeinen kohta (tekeminen on yhteydessä omaan arvomaailmaan) on puhutteleva. Jos meille tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi terveys, hyvä olo, toimintakykyisyys ja onnellisuus, on aika epätodennäköistä, että ulkoinen motivaatio, jonka taustalla olisivat meille toissijaiset arvot, kuten mahtuminen jonkun muun asettamaan muottiin, saisivat aikaan pysyvää muutosta ja kestäviä tuloksia.
Ulkoista motivaatio johtaa usein keppi tai porkkana -asenne sekä ”minun täytyy/pitää/on pakko” -tyyppinen puhe itselle. Sisäinen motivaatio taas kumpuaa halusta ja mielekkyyden tunteesta. Ulkoinen motivaatio ei kuitenkaan ole täyspahis, vaan se saa meidät usein ottamaan itseämme niskasta kiinni ja tarttumaan toimeen (vaikka ei niin hirveästi haluttaisikaan). Ulkoisen motivaation ohjaamana toimiminen voi käydä kuitenkin ajan myötä raskaaksi ja alkaa tuntua pakkopullalta.
Kun löytää sisäisen motivaation, jaksaa terveellisiä valintoja tehdä päivästä ja vuodesta toiseen. Pikadieetin tai hetken lenkkeilystä innostumisen sijaan jaksaa ponnistella tavoitteiden eteen ja saa tehtyä elämään pysyviä muutoksia.
Miten sitten löytää sisäisen motivaation äärelle? Mieti sellaista tekemistä, johon sinulla jo on sisäinen motivaatio. Tekeminen on sellaista, jota itse haluat tehdä (omaehtoisuus), sekä sellaista, jossa sinun on mahdollista oppia tai kehittyä sekä kokea merkityksellisyyden tunteita.
Sen jälkeen pohdi, miten voisit tehdä elämänmuutoksestasi sellaisen, että muutos olisi sinulle itsellesi tärkeää ja tekisit sen nimenomaan itsesi vuoksi (et muiden kehotuksesta)? Mitä ihanaa saavuttaisit muutoksen kautta?
Lisäksi mieti, mitä voisit elämänmuutoksen myötä oppia ja miten kehittyisit ihmisenä. Ja lopuksi, miten tekemäsi muutokset olisivat yhteydessä arvoihisi ja sitä kautta niistä tulisi sinulle aidosti merkityksellisiä.
No miten tämä liittyy munkkeihin, Lätkäliigaan ja hampaan lohkeamiseen. Ainakin siten, että tuo olotila sai minut pohtimaan motiiveitani ja arvojani sokerin syönnin taustalla. Kokisinko olevani enemmän yhteydessä arvoihini (terveys, hyvä olo, toimintakyky ja onnellisuus) valitsemalla terveellisempiä välipaloja ja panostamalla hyvinvointiini hieman paremmin, kuin hakemalla pikavoittoja sokeria ja lisäaineita sisältävistä makeisista?
Yhteys omiin arvoihin voi olla vaikea löytää siinä vaiheessa, kun käsi on jo karkkipussissa, mutta minusta tämä ajatustyö, jonka asian eteen on tehnyt on ensiaskel kohti käytäntöä ja kohti sisäistä motivaatiota.
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...
Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...
Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...
