Minun tapani syödä on paras!

Henkilökohtainen kokemus korostuu usein ravitsemuksesta keskusteltaessa. Oli kokemus onnistuneesta ruokavaliokokeilusta oma, kaverin, kaverin kaverin tai serkun kaiman, saa se joskus suuremman painoarvon kuin sadoilla, ellei jopa tuhansilla koehenkilöillä tehty tutkimus. ”Koska tämä toimii minulla, on sen toimittava myös sinulla”. En väitä, että kenenkään henkilökohtainen kokemus olisi väärin. Jokin asia voi toimia juuri sinulla, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että se olisi yleistettävissä kaikille.

Naiivi esimerkki: Pentillä oli taipumusta tehdä itselleen illan mittaan useita voileipiä. Hän kiinnitti asiaan huomiota ja laihtui 10 kiloa jättämällä leivän syönnin vähemmälle. Pentti kertoi tarinansa työkaverilleen, joka päätti kokeilla samaa. Työkaverilla ei kuitenkaan ollut vastaavaa napostelutaipumusta, eikä runsas leivän syönti ollut hänelle ongelma. Hän jätti leivän pois, muttei onnistunut pudottamaan painoaan. Työkaveri siis ponnisteli turhaan asian takia, mikä ei edes ollut hänelle ongelma. Hän saattoi jopa turhautua kokeilusta ja kynnys kokeilla jotain hänelle hyödyllistä nousi. Toiselle tämä sama vinkki olisi saattanut toimia hyvin. Tai entä alkaisitko sinä syödä silakoita ennen nukkumaan menoa, jos väittäisin parantuneeni pitkäaikaisesta flunssasta ja iho-oireista tekemällä niin? Vai olisiko se ollut minun kohdallani vain pelkää sattumaa?

Henkilökohtainen kokemus vetoaa tunteisiin

Omien kokemusten jakaminen on erittäin yleistä niin kahvipöytäkeskusteluissa, kuin näennäisasiantuntijoiden* parissa. Nämä näennäisasiantuntijat pohjaavat ohjeensa ja neuvonsa omiin kokemuksiinsa. Heillä voi olla hyvinkin vahvoja kokemuksia sairaudesta parantumisesta tai hyvinvoinnin radikaalista lisääntymisestä ruokavalion muutosten myötä. He esimerkiksi saattavat olla parantuneet vaivoistaan jättämällä maitotuotteet pois tai syömällä pelkkää raakaruokaa.

Näennäisasiantuntijoilla on myös asiakkaita, joilla on samankaltaisia kokemuksia. He eivät kuitenkaan mainitse tai huomaa asiakkaita, joille neuvoista on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Asiat muuttuvat mustavalkoisiksi ja usko omaan ideologiaan on erittäin vahvaa. Uskovatko nämä ammattilaiset sitten todella 100-prosenttisesti omaan ideologiaansa vai onko se vain raakaa bisnestä? Totuus on todennäköisesti jossain puolivälissä. Tärkeintä on, että asiakkaat uskovat, sillä uskoon nämä ratkaisut usein pohjautuvat. Ja onhan plasebo tutkitusti tehokasta .

Miksi sitten on helppo uskoa näennäisasiantuntijoita? Näennäisasiantuntijat ovat usein hyvin karismaattisia, energisiä tai lihaksikkaita. ”Tee niin kuin minä teen ja sinusta tulee kuin minä”. Miellyttävää puhujaa kuunnellaan mielellään ja hänen sanomaansa uskotaan, kun taas epämiellyttävä puhuja kyseenalaistetaan lähes välittömästi, vaikka hänen esittämänsä asia olisi täysin todenmukainen. Näiden asiantuntijoiden henkilökohtaiset kokemukset ja tarinat herättävät meissä paljon tunteita, jotka painavat vakaakupissa enemmän kuin jossain kaukana tehty tutkimus. Lisäksi ravitsemukselliset ideologiat tarjoavat yhteisöllisyyden kokemuksia, jotka ovat muuten vähenemässä elämässämme.

Mutta onhan kolikolla aina kaksi puolta. Kiinnostuksen herättäminen hyvinvointia ja ruokaa kohtaan on mielestäni aina positiivista. Näennäisasiantuntijat osaavat tämän ja ovat lisäksi usein erinomaisia motivoijia ja tsemppaajia. Energisyys ja hyvä olo tarttuvat. Tällä saralla he tekevät loistavaa työtä. Heillä voi olla myös omaa erityisosaamista, kuten liikunta. Turhaa vastakkainasettelua tulisikin välttää, sillä tavoitteenahan on hyvinvoinnin ja terveyden lisääminen. Ruokavaliosta keskusteltaessa provosoituminen on kuitenkin valitettavan yleistä, mikä tekee siitä erityisen haastavaa.

Näkökulma ohjaa tutkimusten tulkintaa

Näennäisasiantuntijoilla, joihin jo aiemmin tekstissä viittasin, on lähes poikkeuksetta johtopäätös valmiina. Heillä on siis jokin näkemys , jonka tueksi he etsivät tutkimusnäyttöä. Ongelmana tässä on se, että tutkimuksia on nykyään niin paljon, että valikoimalla niiden avulla voi todistaa lähes mitä tahansa. Tilanne on samankaltainen kuin olisit poimimassa mansikoita ja poimisit koriisi vain mädät marjat. Toimintasi olisi näin ollen valikoivaa. Jos toimisimme järkevästi, poimisimme kaikki marjat ja siivoaisimme mädät marjat pois. Sama pätee tutkimuksiin. Meidän on arvioitava koko tutkimusnäyttö ja tehtävä sen pohjalta johtopäätös eikä toisinpäin. Yksittäisen tutkimuksen nostaminen oman näkemyksen tueksi on kuitenkin valitettavan helppoa ja sitä näkee käytettävän surutta hyväksi. Myös media sortuu tähän nostamalla yksittäisiä tutkimuksia otsikkoihin, unohtamalla samalla mikä sen hetkinen kokonaisnäkemys asiasta on.

Oman näkemyksen valinta näkyy myös tutkimusten laatua arvioitaessa. Ne tutkimukset, jotka puoltavat omaa näkemystä, nähdään automaattisesti hyvin tehtyinä ja näin ollen laadukkaina, eikä niihin tarvitse sen enempää perehtyä. Omaa näkemystä vastaan olevista tutkimuksista sen sijaan etsitään kissojen ja koirien kanssa puutteita, vaikka ne olisivat samanlaisia, elleivät jopa laadultaan parempia, kuin omaa näkemystä puoltavat.

Jos ravitsemusta tarkastelee objektiivisesti eli puolueettomasti, ei uuden näytön tai vasta-argumentin pitäisi herättää kovin suuria tuntemuksia. Mutta niin kuin usein ravitsemuskeskustelussa käy, muuttuu se hyvin nopeasti kiihkeäksi tai jopa vihamieliseksi. Omaa näkemystä puolustetaan viimeiseen asti. Silloin kun tunteet ovat pinnassa, objektiivisuus on hyvin kaukana.

Kuinka tunnistaa luotettavan asiantuntijan

Ravitsemuksen puolella asiantuntijoita on joka lähtöön. On heitä, joiden ohjaus perustuu tieteelliseen näyttöön, ja heitä joilla tunteet ja henkilökohtaiset kokemukset ohjaavat toimintaa. Nämä voivat kuitenkin olla hankala erottaa toisistaan.

Asiantuntijan koulutustausta tuo uskottavuutta. Toki on olemassa päteviä itseoppineita, mutta yliopistotason koulutus antaa eväät arvioida tiedettä kriittisesti. Suomessa ravitsemusterapeutit, elintarviketieteiden maisterit sekä lääkärit omaavat vankan terveystieteeseen perustuvan koulutuksen, jolloin heidän sanaansa voi lähtökohtaisesti luottaa. Auktoriteetin uskominen ei kuitenkaan tulisi olla automaatio, sillä ammattilaisetkin tekevät virheitä. Luotettava asiantuntija osaa ottaa myös yksilön huomioon, eli sama ratkaisu ei toimi kaikille.

Tiede korjaa itse itseään, mutta tämä tapahtuu hitaasti. Siksi esimerkiksi mikään uusi valtavirrasta reilusti poikkeava dieetti ei korvaa nykyistä tiedeyhteisön kokonaisnäkemystä terveellisestä ruokavaliosta. Jos jokin kuulostaa liian hyvälle ollakseen totta, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida.  Kannattaa myös miettiä kaksi kertaa lähteekö juttuun mukaan, jos ei ole koskaan aikaisemmin asiasta kuullutkaan. Lisäksi epäilysten tulisi herätä, jos neuvot tuntuvat hullukurisilta ja vastenmielisiltä noudattaa tai perustuvat vahvasti henkilökohtaiseen kokemukseen.

*Näennäisasiantuntija = henkilö, jonka opit ja näkemykset eivät perustu tieteeseen, eivätkä näin ollen ole todistettavissa.