Kevene gluteenia karttamalla? – Testissä gluteeniton ruokavalio

Keliaakikkojen noudattama gluteeniton ruokavalio on alkanut kiinnostaa niitäkin laihduttajia, joiden suolinukka ei gluteenista kärsi. Mikään tutkimustieto ei tue ajatusta, että gluteeniton ruokavalio johtaisi laihtumiseen, mutta silti sen nimeen ovat vannoneet monet julkkikset. Päätin ottaa selvää, millaista on elää muutaman viikon ilman gluteenia.

Gluteeniton ruokavalio laihduttamiskeinona on tutkijoiden mukaan aivan fuulaa, sillä gluteeni ei itsessään lihota tai laihduta. Gluteeni on kotimaisten viljojen sisältämää proteiinia, joka keliaakikolla tuhoaa suolinukkaa. Vaikka tieteellinen näyttö gluteenittomuuden hyödyistä on heiveröistä, innokkaita kokeilijoita riittää julkimoiden lisäksi ihan tavallisten pulliaisten joukossa. Tämä näkyy muun muassa gluteenittomien tuotteiden myynnin kasvuna ilman, että keliaakikkojen määrä olisi kasvanut samassa tahdissa. Rohkeimmat spekuloivat, että gluteenittomasta ruokavaliosta on tulossa uusi karppaus.

Oli sitten kyse pysyvästä ilmiöstä tai pelkästä ohikiitävästä trendistä, halusin ottaa selvää, miltä gluteeniton arki maistuu. Ryhdyin gluteenittomalle ruokavaliolle kolmeksi viikoksi. Koska en lähtökohtaisesti kärsi vatsavaivoista, en voinut juurikaan ottaa kantaa väitteeseen, jonka mukaan gluteeniton ruokavalio auttaa muun muassa ärtyneen paksusuolen oireisiin. Lyhyen testijakson puittessa en myöskään punninnut tai muuten mitannut itseäni tarkkaan, vaan tein pikemminkin yleisiä havaintoja ko. ruokavalion noudattamisesta.

Gluteenittomuuden plussat ja miinukset

Oletin, että edessä olisi työlästä pakkausselosteiden tutkaamista, kalliita erikoistuotteita ja jatkuvaa kieltäytymistä. Suurin yllätys ensialkuun oli, että ruokavalioni on näemmä melko vähägluteeninen luonnostaan. Syön leipää aika vähän, ja tyypillisin lisäke lautasellani on peruna. Riisi tulee hyvänä kakkosena, pasta vasta kolmantena. Herkuista rakastan marenkipohjaisia, usein jauhottomia kakkuja, mousseja ja jäädykkeitä. En siis ole varsinainen pullahiiri. En myöskään juurikaan syö valmiita jalosteita, salaatinkastikkeita yms., joissa gluteenia voi piillä.  Ensimmäinen testipäiväni sujuikin hämmennyksen vallassa. Päiväni ei sisältänyt lainkaan gluteenia, vaikken yrittänytkään sitä väenväkisin välttää.

Seuraavana päivänä tosin kehitin jo innon pastaan, liekö syynä ”kielletty hedelmä”… Tiesin, että joka jumalan soijakastikkeessa ja liemikuutiossakin voi olla gluteenia, mutta loppujen lopuksi selvisin vain yhdellä erikoisostoksella: tavallisen makaronin sijaan piti valita gluteeniton vastaava. Hinta oli toki melko suolainen, mutta maku ja rakenne kokkaamassani tonnikalalaatikossa erinomainen! Gluteenittomat tuotteet ovat selkeästi loikanneet tuotekehityksen osalta ison hypyn eteenpäin viimeisen parin vuoden aikana.

Kolmannen päivän ruisleipähimoni palautti minua hieman maan pinnalle. Myös gluteenittomat leivät ovat eittämättä parantuneet männävuosien kamalista käntyistä, mutta kun mieli halajaa ruisleipää, se ei tyydy tattariin…

Kolme ensimmäistä testipäivää ajoittuivat viikonloppuun, joten olin aikalailla kotiruuan varassa, lukuunottamatta yhtä ravintolavisiittiä, joka sekin osoittautui helpoksi. Gluteenittomat annokset on merkitty listaan kiitettävästi.

Arkiviikon startatessa alkoivat kuitenkin ”vaikeudet”. Viikko oli poikkeuksellisen hektinen, ja juoksentelin päivät kaupungilla. Tällaisina viikkoina olen tottunut nappaamaan välipalani nopeasti mukaan. Yht´äkkiä ei ollutkaan enää niin helppoa kiireessä löytää kaupasta gluteenitonta välipalaa. Testaamassani bagel-paikassa ainoat gluteenittomat vaihtoehdot olivat smoothiet. McDonaldsista tosin olisi irronnut gluteeniton sämpylä. Päädyin silti usein em. smoothieihin sekä hedelmiin. Samalla koin suurimman oivallukseni. Kiireen keskellä tehdyt pikaostokset ovat usein jo käytännöllisyyssyistä bageleita, pizzaa, hampurilaisia ja kolmioleipää. Toisin sanoen höttöhiilareita. Jos näiden gluteenittomuuden perään ei jaksa kysellä tai vaihtoehdot eivät tunnu korvaavan ”aitoja”, päätyy usein terveellisempiin vaihtoehtoihin. Joidenkin laihtuminen gluteenittomalla ruokavaliolla voisikin selittyä sillä, että dieetillä ruokavalinnat kohdistuvat terveellisempiin ruokiin. Kaikki erikoisruokavaliot pakottavat olemaan tarkempia, mikä antaa lisää harkinta-aikaa. Kun keksipaketti ei sujahda matkaan minuutissa, saattaa kassiin sujahtaakin sen sijaan satsuma.

Kolmen viikon testijaksoni päättyi jouluun, sillä sentään niin masokisti en ole, että olisin jaksanut kaiken kokkausrumban keskellä suunnitella hirssistä saaristolaislimppua.

Lyhyen testijakson perusteella; s’il vous plaît:

Gluteenittoman ruokavalion plussat

• Gluteeniton ruokavalio antaa harkinta-aikaa kaupassa. Kaikki mahdolliset mieliteot eivät päädy ostoskoriin, mikä on hyvä asia.
• Gluteenittomien tuotteiden määrä on nykyään niin suuri, että ruokavaliota on sen suhteen helppo noudattaa.
• Erikoisruokavalio tarjoaa aluksi tarpeellisen kurkistuksen omaan ruokavalioon. ”Näinkö minä oikeasti syön?” Vaikkei gluteenitonta dieettiä jatkaisikaan, siitä voi poimia oivalluksia jatkoa varten. Ihanteellista esimerkiksi olisi, jos malttaisi kieltäytyä höttöhiilareista, mutta säilyttää kätevät kuidunlähteet, kuten ruisleivän ja kaurapuuron ruokavaliossaan.
• Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen tuskin ainakaan lihottaa.

ja miinukset

• Kuidun saantia saa oikeasti tarkkailla, sillä mikäli gluteenitonta leipää/puuroa ei ole tullut ostaneeksi, aamu-, väli, -ja iltapalat eivät kuitua helposti ainakaan tarjoa.
• Gluteenittomat tuotteet ovat yhä hintavia (joskin tämä voi olla myös plussa, mikäli tyyris hinta saa syömään pienempiä annoksia?)
• Pelkään, että ravintoloiden huolellisuus herpaantuu, mikäli gluteenittomasta ruokavaliosta tulee yleisempi ilmiö. Keliaakikoille on ehdottoman tärkeää, ettei gluteiinia pääse murustakaan ruuan joukkoon, mutta jos toisaalla ruokavaliota noudatetaan vähän sinne päin ja suunnilleen, herää kysymys, jaksetaanko tarkkuutta pitää yllä…
• Arki muuttuu väistämättä vähän vaivalloisemmaksi.