Painonpudottajan ansat – 2: ehdottomuus

Mustavalkoisia totuuksia, kieltoja ja kovia vaatimuksia, nyt tai ei koskaan, kaikki tai ei mitään, nyt mennään eikä meinata! Tällaista on usein television viihteellinen ja kuuriluontoinen painonhallinta. Ehdotonta ajattelua ja kurinalaista toimintaa löytyy kuitenkin myös kuvaruudun ulkopuolelta, sillä usein se kärkkäin kriitikko ja kurinpitäjä ei löydykään vieressä huutavasta valmentajasta vaan omien korvien välistä.

”Kaikki tai ei mitään”

Selkeät säännöt ja tiukat ruokavaliot voivat tuntua alkuun turvallisilta ja mutkattomilta noudattaa. Pidemmän päälle ne eivät kuitenkaan synkkaa elämänmakuisen arjen kanssa: kankeat säännöt itse asiassa vaikeuttavat toimintaa muuttuvissa olosuhteissa ja herättävät enemmän houkutuksia kuin auttavat niiden hallinnassa. Tutkimuksissa puhutaankin tiukasta rajoittamisesta.

Tiukka rajoittaja luokittelee ruokia herkästi hyviin ja pahoihin eli niihin, joita ”pitäisi” syödä ja niihin, joita ”ei saisi” syödä. Ajatellaan ehkä, että merkittävin tai jopa ainoa –onnistumisen voimavara on raudanluja itsekuri, jolla kieltäydytään kaikista houkutuksista ja potkitaan persuuksille heikkoina hetkinä. Pahimmillaan ajatukset safkaan ja syömiseen liittyen sahaavat siis ääripäiden, pakottamisen ja kieltämisen, välillä. Se mitä jää helposti uupumaan on kohtuus, sallivuus, lempeys ja lupa nauttia. Ei kovin motivoiva, mukava tai rento lähestymistapa syömiseen!

Jos painonpudotukselle mielletään vain yksi onnistunut polku, kaikki poikkeamat ja harha-askeleet tältä polulta ovat tuomittu epäonnistumisena. Ehdottomuuteen liittyykin olennaisena varjopuolena repsahduksen pelko – ja sen tapahtuessa kielteisten tunteiden ja tavoitetta vastaan sotivien tekojen kierre. Voimakas epäonnistumisen kokemus saa nimittäin helposti aikaan siirtymisen täydellisestä suorittamisesta ”hälläväliä”-vaiheeseen. Tällöin kaikki hyvät asiat ja onnistumiset tuppaavat unohtumaan ja syömiskäyttäytymisessä tapahtuu ylilyöntejä, kuten kielletyiksi luokiteltujen ruokien runsasta syömistä tai jopa ahmintaa. Pettymys ja epäonnistumisen karvaus johtavat vuorostaan entistä tiukempaan otteeseen, ”nyt en ainakaan enää koskaan…”, ja kierre alkaa alusta.

Vaihtoehtona tiukalle rajoittamiselle on harjoitella joustavaa rajoittamista, jossa valintoja tehdään tietoisesti mutta sallivalla asenteella. Näin syömiseen suhtautuvat näyttäisivät olevan useammin normaalipainoisia ja onnistuvan painonpudotuksessa pitkällä aikavälillä. Joustavasti tuumiva ja toimiva henkilö sopeutuu muutoksiin ja sallii poikkeukset: nehän vain vahvistavat säännön! Uteliaisuus uusia kokeiluja kohtaan, yksilöllisyys ja kyky soveltaa ovatkin voimavaroja, sillä samat ohjeet harvoin sopivat kaikille. Sallivuuteen kuuluu myös tuttu maalaisjärjen ajatus, jonka mukaan kohtuus kaikessa. Näin ollen kaikkea voi syödä, mutta kaikkea ei tarvitse syödä päivittäin.

Vältä ansa!

• Liikkeelle positiivisuuden kautta: yksikin hyvä valinta on jo voiton puolella!
• Tavoitteissa kannattaa välttää sanoja kuten ”aina” tai ”ei koskaan”, niiden sijaan ”useimmiten” tai ”harvoin” tuovat joustoa elämään.
• 1-2 muutokseen kerrallaan keskittyminen sen sijaan, että koittaisi hutiloiden korjata kaikkia epäkohtia yhtä aikaa.
• Asiat harvoin menevät täysin suunnitelmien mukaan: hyväksymisen ja irti päästämisen taidot siis opetteluun! Ikävät tunteet, kuten syyllisyys, eivät helpota oloa saati paranna pystyvyyden tunnetta.