Aki Hyyppä, 35, kurtistaa kulmiaan, kun häneltä kysyy syytä hoikentuneeseen olemukseen. Nopeasti pienentynyt vatsa yllätti miehen itsensäkin, kun hän muutama vuosi sitten viilasi elämäntapojaan piirun verran terveellisemmiksi. ”Hassua että muut huomaavat muutoksen. Itse en ajatellut laihduttavani, jätin vain todella turhat asiat pois ruokavaliostani. Oikeastaan luovuin vain iltakaljasta”, Aki kertoo.
Kilot olivat kertyneet vyötärölle sitä tavallista rataa: siirtyminen yliopistosta työelämään vähensi liikuntaa ja lisäsi kiirettä. Vielä opiskeluaikana Aki ehti pelaamaan kavereidensa kanssa squashia ja sulkapalloa useita kertoja viikossa. Mutta kun vaa’an lukema alkoi lähestyä sataa kiloa, alkoivat Akin hälytyskellot soida: ”Peilistä minua katsoivat vastaan hyvinvoivat posket ja löllyvä vatsa. Ajattelin, ettei ihmisen ihan tuolta pitäisi näyttää.”
Pihvit vaihtuivat sushiin
Aki otti maalaisjärjen käteen. Olutharrastuksen myötä tavaksi tullut jokailtainen kaljapullo jäi juomatta, ja pelkästään täyteläisten belgialaisoluiden väliin jättäminen vähensi vaa’an lukemaa viitisen kiloa. ”Baarissa käydessäni tilaan kyllä mielelläni oluen, mutta juhla on eri asia kuin arki. Kotona otan nykyisin mieluummin vaikka lasin viiniä”, hän sanoo. Oluen jättämisen myötä makkaraakin tuli grillattua vähemmän. Tätä nykyä vannoutunut pihvimies huomaa tilaavansa ravintolassa kalaa. Ja usein nimenomaan japanilaisessa ravintolassa. ”Sushista tulee kylläiseksi, mutta siitä ei saa ähkyä”, Aki vinkkaa.
Aki teki ruokavalioonsa niin pieniä ja sujuvia muutoksia, ettei tuntenut jäävänsä mistään paitsi. ”Tajusin, ettei naputtelutyötä tekevä oikein voi syödä kuin rekkamies. Viinerin sijasta aloin valita vaikkapa korvapuustin. Luojan kiitos lähelläni ollut leipomo meni konkurssiin samaan aikaan. Näin joka-aamuiset ”kolme pullaa kympillä” -ostokset jäivät väliin”, hän kertoo.
Uutenavuotena Aki päätti lisäksi jättää kahvista sokerin pois. Neljä sokeripalaa vähemmän päivässä tekee viikossa jo 28 palaa vähemmän. ”Silloin tällöin joku työkaveri saattaa tuoda vanhasta muistista sokerilla maustetun kahvin. Se ei maistu enää hyvältä. Pieniin muutoksiin tottuu nopeasti. Täytyy tosin myöntää, että käteni hamusi vanhasta muistista vielä pitkään sokeripalaa kahviin, vaikken sitä enää halunnutkaan”, Aki naurahtaa.
Juoksukin maistuu
Sokerin sijasta on alkanut maistua liikunta. Lenkit koiran kanssa ovat pidentyneet ja työmatkat taittuvat sään salliessa polkupyörällä. Aki on jopa voittanut inhonsa juoksua kohtaan. ”Tunsin juostessa aina kantapäässä kipua. Tässä taannoin tajusin yhtäkkiä, että kipua ei ole tuntunut enää aikoihin. En ollut edes ajatellut, että kipu olisi voinut johtua painostani”, hän tuumii.
Pienistä askelista on pikkuhiljaa muovautunut terveellinen elämäntapa. Paino on pudonnut 87 kiloon, mikä pukee pitkää miestä hyvin. Mutta hetkinen – miten niin vain iltakalja jäi pois? Akin elämähän kuulostaa hyvinkin terveelliseltä. ”Niinpä kuulostaakin. En ole tullut ajatelleeksi sitä. Tein elämääni niin vähän muutoksia ja vähän kerrallaan – yksi asia vain johti toiseen. En ymmärrä ihmisiä, jotka pistävät kaiken kerralla remonttiin ja syövät kuukauden pelkkää kaalikeittoa. Siitähän seuraa vain viha kaikkea terveellistä kohtaan”, Aki tietää.
