Kuinka usein vaa’alle?

Kun ryhtyy laihduttamaan, niin on luonnollista haluta seurata etenemistä. Mutta kuinka usein esimerkiksi kannattaa seurata laihtumisensa etenemistä? Ja miten?

Fiilispohjalta ponnistava laihduttaja haluaa usein seurata muutoksia kehossa joka ikinen päivä, ehkäpä jopa useamman kerran päivässä. Se on varsin ymmärrettävää, mutta ei suositeltavaa. Yhden päivän aikana ja muutamienkin päivien aikana paino heittelee helposti yhden, kahden kilon verran täysin riippumatta siitä, miten laihdutus todellisuudessa etenee.

Syitä tällaisiin painonvaihteluihin on lukuisia. Osaa niistä voi olla vaikea havaita – ei siis kannata ryhtyä pohtimaan miksi tänään painoni on 400 g korkeampi kuin eilen, vaan hyväksyä se, että paino vaihtelee eikä sillä ole mitään tekemistä lihomisen tai laihtumisen kanssa.

Päivittäisen mittaamisen tai punnitsemisen suurin ongelma on se, että ihmismieli on heikko ajattelemaan loogisesti, kun vaaka näyttää vuorokauden painonmuutokseksi +800 g. Sellaisessa tilanteessa harva meistä pystyy ohittamaan tilanteen normaalina päivittäisenä painonvaihteluna – mitä se siis on. Sen sijaan ajatellaan, että laihdutusohjelma ei toimikaan. Tämä johtaa yleensä entistä räväkämpiin painonlaskukeinoihin: nopeisiin yrityksiin, jotka entisestään vieroittavat pysyvistä ja maltillisista elintapamuutoksista.

Suosittelenkin seuraamaan laihtumisen etenemistä kerran viikossa. Tosin etenkin painolukemassa tulee vielä tälläkin aikavälillä virheitä. Esimerkiksi viikon aikainen todellinen painonlasku voi olla tyypillinen -700 g, mutta liikunnasta johtuva litran nesteturvotus näyttää vaa’assa +300 g.

Lisäksi on huomioitava, että useimpien laihduttajien historiaan mahtuu useita nopeita laihdutuskuureja, joissa tyypillinen painonlasku ensiviikkoina on helposti kahdesta neljäänkin kiloa – kiitos liian vähäisen syömisen ja nestepoistumien. Tällaisia painonlaskuja ei meillä maltillisella ja pysyvään painonhallintaan tähtäävällä laihduttamisella tule edes alussa.

Punnitse

Paino on selkeä mittari laihtumisen etenemisen seuraamiseen. Omaan ohjelmaan tarvitsee kirjata oma paino ainakin kerran viikossa, jotta se osaa tarjota päivitettyä, tarkennettua ohjelmaa. Painoa siis tulee seurata viikottain. Samalla tulee pitää mielessä, että paino on hyvin ailahtelevainen laihtumismittari nesteturvotuksista ja muista painoa heilauttelevista syistä johtuen.

Itsensä punnitseminen on etenkin liikuntaa lisäävillä alkuvaiheessa huono tapa mitata edistystä, sillä tyypillistä laihtumisen alkumetreillä on rasvamassan pieneneminen samalla kun rasvatonta kudosta (josta osa on lihasta) tulee lisää. Eli paino ei muutu, vaikka rasvaa katoaa. Tämä muutos on kuitenkin nähtävissä mittaamalla oma kehon ympärysmittoja.

Käytä mittanauhaa

Suosittelen lämpimästi oman edistymisen seuraamista myös vyötärönympäryksen mittaamisella. Vyötärönympäryksen mittaaminen on huomattavasti vähemmän altis satunnaisvirheille, vaikka sellaisiakin toki tulee.

Vyötärön mittaaminen on palkitsevaa myös siksi, että tapahtui painossa mitä tahansa, niin vyötärön kapeneminen osoittaa laihtumista ja terveyden kohenemista tapahtuneen.

Vyötärönympäryksen mittaaminen tapahtuu tarkasti ottaen suoliluun ja alimman kylkiluun puolivälistä. Ne molemmat löytyvät pienen tunnustelun jälkeen. Alin kylkiluu löytyy kyljen sivulta yleensä helposti ja suoliluun kärki on se osa lonkkaa, joka tulee ensimmäisenä vastaan kun mennään kylkiluusta alaspäin. Kyseinen korkeus on melko lähellä napaa. Vyötäröä on hieman hankala mitata itse. Se kannattaa antaa jonkun muun mitattavaksi, jos mahdollista.

Myös vyötärö-lantio -suhteen mittaaminen on yksi yleisesti käytetty tapa. Sen pieneminen indikoi terveysriskin pienemistä. Sitä ei voi kuitenkaan suositella laihdutuksen seurantaan, sillä joillakin ihmisillä rasvaa lähtee aluksi enemmän lantion seudulta, mikä johtaa vyötärö-lantio suhteen suurenemiseen ja terveyteen liittyvien riskien näennäiseen kasvuun, vaikka oikeasti ihminen onkin laihtunut ja pienentänyt riskiään.

Rasvaprosentin mittaaminen vaikeinta

Monesti myös rasvaprosenttimittareita käytetään arvioimaan ylipainoa ja laihtumisen etenemistä. Tutkimuskäytössä olevat rasvaprosenttimittarit ovatkin melko hyviä laitteita. Sen sijaan kuluttajille myynnissä olevat rasvaprosenttimittarit sisältävät niin monia virhelähteitä, että vyötärönympäryksen mittaaminen on lopulta parempi keino.

Rasvaprosenttimittareiden virhelähteiden lisäksi on myös huomioitava, että eri rasvaprosenttimittarit antavat kovin erilaisia tuloksia. Jos on joskus käynyt mittaamassa vaikkapa ihopoimumittarilla rasvaprosentikseen 28 ja vuoden päästä saa vaikkapa sähkönjohtavuuteen perustuvalla mittarilla tulokseksi 38, niin silti siitä ei voi päätellä, että ylipainoa olisi tullut lisää. Eri mittareiden tulokset antavat helposti 10-15 rasvaprosentin välillä toisistaan poikkeavia tuloksia. Ne eivät siis ole kovin tarkkoja.

Rasvaprosenttimenetelmää voi halutessaan käyttää kehon koostumuksen muutosten seurantaan, mutta yksittäisistä tuloksista ei voi päätellä juuri mitään itse kehon koostumuksesta. Jos eri mittaukset antavat erilaisia tuloksia, niin luvuista voi valita itselleen mieluisimman. Silti ei pidä luulla, että tällä luvulla olisi jotain kiinnekohtaa todelliseen ”hoikkuuteen” tai ”kuntoon”. Painonmuutos ja vyötärö kertovat siitä paljon paremmin.

• mittaa kerran viikossa
• mittaa painosi ja vyötärönympärys