Jo yli miljoona suomalaista asuu yksin. Yksinäisyys haastaa hyvinvointia monella tapaa. Vaikka yksin asuminen ei tarkoita samaa kuin yksinäisyys, voi elämäntapamuutoksien ja hyvinvoinnin ylläpitämien olla haastavampaa yksin asujalle. Monille meistä toiset ihmiset ja yhteisöllisyys ovat tärkeimpiä hyvinvoinnin latureita. Monet kaipaavatkin entisajan kyläilykulttuuria, jolloin naapureihin tai sukulaisiin saattoi pistäytyä etukäteen ilmoittamatta. Yhteisissä puhdetöissä ja pihapiireissä vietettiin myös enemmän aikaa. Nykyään sohvan ja tv:n turvalliseen maailmaan voi uppoutua ja pikkuhiljaa elämänympyrät kaventuvat entisestään. Kynnys liikkeelle lähtemiseen kasvaa ja samalla leventyy usein vyötärönympäryskin.
Yksinäiset mielenkiemurat asettavat haasteita myös painonhallinnalle, sillä herkuttelu voi helpottaa hetkellisesti alakuloista oloa. Keventäjälle voisikin tehdä hyvää miettiä, millaisia aktiviteettejä ja yhteisöjä voisi elämänkokonaisuuteen sopia. Tulisiko yhdessä lähdettyä helpommin ulos, touhuttua yhteisiä tavoitteita kohti, oltua aktiivinen ja innostuttua säännöllisemmin kuin yksin? Miten voisimme järjestää enemmän yhteisiä, matalan kynnyksen liikuntahetkiä? Aina tarvitaan joku, joka aloittaa tai on ensimmäinen aloitteentekijä. Kukaan ei tule hakemaan kotoa, joten rohkaistutaan yhdessä!
Yhteistä liikettä
Vaikka järjestöjen, yhdistysten ja yksityisten liikuntapalveluiden tarjonta on nykyään todella monipuolista, ei aina kaikille löydy sopivan tasoista tai hintaista liikuntaryhmää. Joskus kulkuyhteydet, ajankäyttö ja aikaisemmat kokemukset saattavat nekin haastaa. Ja vaikka kävely, pyöräily tai vesijuoksu ovatkin edullisia ja helppoja tapoja aloittaa liikkuminen, vaativat nekin lähtemistä, sopivia välineitä ja uskallusta lähteä katsastamaan kanssakulkijoita. Pimeys, pelko, huono sää tai kokemuksen puute voi herättää epävarmuutta juuri sen verran, että liikkeelle lähtö voi jäädä aikomukseksi.
Voisiko yksinkertainen sekä itsensä että lähimmäisten auttamisen muoto löytyä yhteisistä kävelylenkeistä, kotijumpista tai pihakuntopiireistä? Tuttujen, naapureiden, sukulaisten ja ystävien kanssa voisi ensin kokeilla. Liikkumispiiri voi laventua myös niin, että jokainen voi kutsua omia tuttujaan mukaan. Samalla myös omaa motivaatiota kurmuttelisi lenkkiseura, yhteiset jutunaiheet ja lähimmäisestä huolehtimisesta kasautuva hyvä mieli.
Yhteisen liikkumisen talkooporukka voisi ensimmäisellä kokoontumiskerrallaan jutella toiveista, tavoitteista ja liikkumiskohtaamisten sisällöistä sekä ajankohdasta. Monilla on kokemusta erilaista liikkumismuodoista ja liikuntaohjeita sekä jumppavinkkejä löytyy monien arkistoista. Aina ei tarvita virallista” ohjaajaa vaan lähimmäisten yhteistä ideointia. Keventäjien Kotitreenejäkin voisi jumpata yhdessä porukalla. Kukin voisi vuorollaan valmistella yhteisen treenin tai suunnitella muita liikunnan muotoja. Jos oikein innostuu, kannattaa selvittää järjestetäänkö kotipaikkakunnallasi vertaisliikuttajan koulutusta!
Ota rohkeasti yhteyttä lähellä oleviin ihmisiin, voit olla aloittamassa jotain hienoa ja kestävää!
Ideoita lähimmäisliikuntoihin:
- sovi kahvila- tai illanistujaistapaamisten sijaan liikkumistapaamisia
- sovi viikottaiset kävelyrupattelut naapureiden kesken
- kerro ystävälle, millaista kannustusta kaipaat liikkumisen ylläpitoon
- varaa kalenteriin jokaiselle kesäkuukaudelle ystäväporukan yhteinen retki-ilta tai – päivä
- auta ystävää arkipuuhissa; siivotkaa yhdessä, järjestäkää pihatalkoot tai risusavotta
- kutsu ystäviä kuntopiiriin; jokainen voi tuoda omia jumppavälineitään ja hyväksi kokemiaan ohjeita
- tutustu uusiin tuttuihin; pyydä ystäviä kutsumaan omia tuttujaan mukaan.
- sopikaa vuoroviikoin ystäväpiirissä liikuntakekkerit; emäntä/isäntä kaivaa jumppaohjeet ja valitsee yhteisen liikkumisen tyylin
- hoitakaa lapsia vuorotellen, niin että jokainen pääsee vuorollaan lenkille/jumppaan/kuntosalille
