Millainen on painohistoriasi?
Opiskeluaikana painoni nousi 55:stä 75:een kiloon. Seurustelun, avioliiton ja synnytysten myötä painoa kertyi vain koko ajan lisää. Paino toki laski erilaisilla kuureilla mutta vain hetkellisesti. Aloin jo taipua ajatukseen ”viis kiloista, olenpahan minä ainakin onnellinen”. Silti samalla kaipasin entistä oloani ja olemustani – terveyttä, hoikkuutta ja elinvoimaa.
Oletko aiemmin laihduttanut?
Kyllä, painoni oli heittelehtinyt erilaisten dieettien ja kuurien myötä. Nutriletit, Hydroxycutit ja muut pikaratkaisut on kokeiltu. Pysyviä tuloksia niillä ei vain tullut. Jos välillä laihduinkin, ja innostuin jopa liikkumaan, otteeni lipesi joko lasten sairastelun tai oman väsymyksen ja laiskuuden takia. Hetkellistä painonlaskua seurasi vaa’an aina vain suuremmat lukemat.
Mikä kerrytti ylipainosi?
Parisuhteessa aloin syödä yhtä isoja annoksia kuin mieheni, ja iltapainotteisesti. Jätin hyötyliikunnan, en kävellyt edes kauppaan. Mieskin nautti hyvästä ruoasta mutta myös urheili sen vastapainoksi. Omat kuntoiluyritykseni vaihtelivat kausittain. Meni kuukausia että maksoin kuntosalille vain jäsenyyttä, sillä liikunta tuntui ilottomalta suorittamiselta.
Mikä pysäytti muuttumaan?
Omat lapset ja huoli terveydestäni. On mukavampaa kun jaksaa puuhata lasten kanssa. Lopullinen käännekohta kohti elämäntaparemonttia oli se päivä, jolloin lääkäri varoitti ylipainoni lähentelevän jo huolestuttavia lukemia: 163 cm ja 87 kiloa! Oli pakko myöntää, ettei painoni laskisi ilman pysyviä elämäntapamuutoksia.
Miten liikut nykyisin?
Kuntoilen ja treenaan crosstrainerilla. Zumba on ykköslajini, aloitin helmikuussa zumba-ohjaajana. Enää en edes ajattele lähteväni urheilemaan vaan lähden pitämään hauskaa! Sykemittari on ollut tärkeä apuväline, se motivoi liikkumaan; oman kunnon kehitystä ja viikkokulutusta on helppo seurata. Syke ei enää nouse niin helposti; kunto on noussut.
Miten syöt nykyisin?
Erotuksena entiseen: nyt tiedän mitä syön ja mitä saan ravinnostani. Syön pienempiä annoksia mutta useammin kuin ennen. Käytän enemmän hyviä öljyjä, voita ja pähkinöitä. Syön kaikkea kohtuudella: leipää, perunaa, suklaatakin. Ennen söin viimeiseen muruun mutta nyt lopetan ennen ähkyä. Kylläisyyden tunnistaa herkemmin kun syö säännöllisesti.
Onko tullut ylilyöntejä?
Kyllä. Ymmärsinkin, ettei tarvitse soimata itseään repsahduksista. Riittää että päivän ateriointi ovat menneet muuten nappiin. Kesäkyläilyt ja grillaaminen aiheuttaa lipsumisia, mutta sekin kuuluu elämään. Kunhan vain herkuttelu ei jää päälle, ja muistaa liikkua.
Miten neuvoisit muita?
Älä laihduta vaan hallitse elämääsi. Älä täytä vatsaa kerralla vaan kuuntele kehoasi. Ja jos lipsut, älä ota morkkiksia vaan opi erehdyksistä. Kyse ei ole laihduttamisesta vaan painonhallinasta ja elämäntapamuutoksesta. Kuureilla kun ei saavuta mitään muuta kuin hetkellisen painonpudotuksen, huonon mielen ja masennuksen, kun kilot tulevat takaisin.
Miten tästä eteenpäin?
Reilussa kahdessa vuodessa painoa on nyt karissut yli parikymmentä kiloa. Tavoitteeni on pudottaa vielä viisi kiloa pois. Entiseen 55:een kiloon en todellakaan tähtää, se kuului nuoruuteen. Painon kanssa jojoilu on – lopultakin – mennyttä aikaa. Olen vaihtanut sen tietoisempaan syömiseen ja iloisempaan liikkumiseen. Minulla on nyt huippuhyvä olo!
