Helena Pakarinen
- 47-vuotias kirjanpitäjä
- naimisissa, 22- ja 20-vuotiaat tyttäret muuttaneet pois kotoa
- laihdutti personal trainerin avulla seitsemässä kuukaudessa 22 kiloa
- sai samalla ”vakavan liikuntakärpäsen pureman”
Kahden tyttären syntymän jälkeen Helena Pakariselle jäi lisäpainoa 20 kiloa. ”Oli väsynyt ja saamaton olo. Teen töitä näyttöpäätteen ääressä ja liikunta- ja tukielimien vaivat tulivat tutuiksi. Polvessa on rustovaurio ja selkä äityi niin pahaksi, että jalat menivät alta. Pahimman yli pääsin voimakkailla särkylääkkeillä, mutta muutaman kerran jouduin olemaan sairauslomallakin”, hän kertoo. Työterveyshuollossa Helenalle sanottiin, että liikunta auttaisi vaivoihin. Myös ajatus laihduttamisesta nousi pintaan useampaan kertaan, mutta riittävää motivaatiota ei vain löytynyt vaivoista huolimatta.
Kaksi vuotta sitten kesälomalla mökillä Helena liikkui paljon huomaamattaan: ”Oli nurmikon leikkaamista, pensaiden ja kukkapenkkien hoitamista ja saunapuiden kantamista… Loman jälkeen, kun liikkuminen väheni, selkä alkoi oireilla uudelleen. Kuukauden puntaroin asiaa ja sitten otin yhteyttä personal traineriin. Päätös elämänmuutoksesta täytyy tulla oman pään sisältä”, Helena painottaa.
PT löytyi omalta kuntosalilta. Johanna Peltonen täytti Helenan kriteerit: aikuinen ja nainen. PT:n palkkaaminen ei ole halpaa, mutta työpaikalta sai liikuntaseteleitä, joita saattoi käyttää salimaksuihin. ”Tavoitteeni oli pudottaa 15 kiloa. PT antoi ruokailuohjeet ja laati saliohjelman.” Helenan ruokavalio oli tarkka, viikon jokaiselle päivälle oli täsmälliset tiedot kellonajoista ja siitä, mitä milloinkin pitää syödä. Hiilihydraatteja vähennettiin radikaalisti. Tuloksia alkoi syntyä.
Laihduttamisen nälkä kasvoi treenatessa: 15 kilon sijaan menikin 20, ja sitten vielä kaksi lisää. Tämä kaikki seitsemän kuukauden aikana. Onnistuminen sytytti liikuntakipinän, ja nyt Helena treenaa kuusi kertaa viikossa. Lukujärjestyksestä löytyy monensorttista liikuntaa kahvakuulasta spinningiin, sekä cross-kunnosta ja Balanceen. Tärkeintä on, että laji on mieluisa.
Nyt Helena liikkuu niin paljon, että ruokavalio piti laittaa taas hyvinvoinnin valmentajan Eveliina Naulon kanssa taas uusiksi, jotta ravinto on oikeanlaista. Ruokailu perustuu yhä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Lautaselle laitetaan kanaa, lihaa, kalaa, kasviksia, kananmunia, täysjyväviljatuotteita, hapanmaitovalmisteita, marjoja ja pähkinöitä. Myös Helenan tyttäret ovat innostuneet kuntoilusta ja perheen naiset kannustavat toisiaan liikuntaharrastuksissa. ”Elämäntapamuutos on mahdollinen kaikille”, Helena rohkaisee.
”Päätös elämänmuutoksesta täytyy tulla oman pään sisältä.”
Ruoka
Ennen: Laitoin ruokaa, koska oli pakko syödä jotain. Söimme makaroniruokia, ja tietysti vielä niitä kaikkein valkeimmasta jauhosta tehtyjä. Myös vaaleaa leipää kului. Tuli popsittua mitä kaapista löytyi, vaikka ei edes ollut nälkä. Pizza ja Hesburgerin ateriat olivat tuttuja.
Nyt: Kahteen vuoteen en ole syönyt pizzaa tai käynyt Hesellä, eikä tee mielikään. Ruoka valmistetaan itse, emme käytä eineksiä. Herkutteluun ostan tummaa raakasuklaata. Minulla on tarkka ruokarytmi, jonka ansiosta vatsa on rauhoittunut. Vedenjuonti on lisääntynyt, sitä kuluu 2–3 litraa päivässä. Jos käytän suolaa, se on ruususuolaa ja valkoinen sokeri on korvattu intiaanisokerilla. Leipänä on hiivaton ruisleipä. Olen oivaltanut kuinka tärkeää on huomioida ruoka-aineiden sopivuus itselle. Pidän hyvää huolta vatsasta ja suoliston terveydestä. Kun ne ovat kunnossa, on itselläni hyvä olla.
Sokeri
Ennen: Olin sokerikoukussa, ja mieli teki makeaa pitkin päivää. Tuli syötyä turhia hiilareita, keksejä, irtokarkkia, maustettua jogurttia ja muroja.
Nyt: Säännöllinen ruokailu vieroitti sokerista. Verensokeri pysyy tasaisena eikä tule naposteltua. Sokerin tilalla käytän maustamattomia marjoja. Valmisjogurtit tuntuvat nyt ällön makeilta.
Liikunta
Ennen: Touhusin mökillä, ratsastin, sauvakävelin ja ulkoilutin koiraa. Liikuin vain omalla mukavuusalueella, jota tuli harvoin ylitettyä. Epäröin esimerkiksi lähteä salille, koska en uskonut, että siellä kävisivät minunlaiseni ihmiset. Vesijuoksu olisi ollut hyvä polvea ajatellen, mutta en halunnut näyttäytyä uimapuvussa.
Nyt: Saan hyvän fiiliksen siitä, että voin kuntoilla tasolla, missä syke nousee korkealle ja hiki valuu päätä myöten. Näin saan purettua päivän energiat pihalle.
Terveys
Ennen: Selkävaiva piti ottaa huomioon kaikissa päivän toimissa. Kumartuminen ja tavaroiden nostelu tuntui selässä. Polveen tuli rustovaurio 2009, kun kaaduin liukkaalla kelillä polven päälle. Polvi leikattiin 2010, mutta sitä ei saatu kuntoon.
Nyt: Oman kokeilun kautta olen löytänyt lajit, jotka eivät rasita polvea liikaa. Paljon auttaa myös se, että polvella on nyt paljon vähemmän painoa kannateltavana. Se harmittaa, että tanssillinen Sh’ Bam -tunti piti lopettaa, sillä polvi ei kestänyt sitä.
Parisuhde
Ennen: Olen aina kelvannut miehelleni sellaisena kuin olen. Hänen taholtaan ei tullut mitään toivetta kuntoprojektiin.
Nyt: Toki mies tykkää uudesta ulkomuodosta ja virkeästä vaimosta. Olen saanut uuden lempinimenkin: Duracell. Ruokaremontin aikana mieheltäkin lähti kiloja.
Työ
Ennen: Fysioterapeutti kävi säätämässä pöydän, tuolin ja tietokoneen oikeaan asentoon ja korkeuteen, mutta selkä ei jaksanut kokopäiväistä istumista huonon kunnon vuoksi.
Nyt: Oikeanlaisen ravinnon ja liikunnan ansiosta jaksan paremmin. Selän kunto on parantunut, kun lihakset ovat paremmassa kunnossa. Olen myös saanut selkään lisää liikkuvuutta.
Pukeutuminen
Ennen: Olen farkkuihminen enkä ole koskaan ollut shoppaaja, mutta se harmitti, että piti ostaa koko ajan suurempaa vaatetta.
Nyt: Vein kaikki vanhat vaatteet UFF:in laatikkoon. Olisin kyllä voinut säästä yhdet viimeisimmistä housuista vain nähdäkseni, mikä ero nykyiseen kokoon on. Nyt ihmettelen välillä, miksi etsin yhä telttamaisia vaatteita, vaikka voisin ostaa naisellisempia. En vieläkään viihdy kaupoissa, mutta voin viipyä niissä pidempään kuin ennen. Tarjolla on todella kivoja jumppa-asuja.
