Osaatko syömisen taidon?

Tarvitsemmeko ehkä sittenkään tarkkaa tietoa ruoan kaloreista ja ravintoaineista syödäksemme hyvin ja terveellisesti? Voisiko terveyden ja painonhallinnan kannalta olla ensisijaista opetella syömiskäyttäytymiseen liittyviä taitoja ja asenteita ruokavalion ravitsemuksellisen sisällön sijaan? Riittäisikö, jos alkuun opettelisimme syömisen taidon eli rennon ja joustavan asenteen syömistä kohtaan?

Mikä syömisen taito?

Syömisen taito on uudenlainen positiivisesti syömiseen ja ruokaan suhtautuva ravitsemuskasvatusmalli, joka on liitetty terveyttä edistäviin vaikutuksiin erityisesti aikuisilla. Aihetta on Suomessa tutkittu myös lapsilla. Syömisen taito -malli on yhdysvaltalaisen ravitsemusterapeutin Ellyn Satterin kehittämä konsepti syömiskäyttäytymisen kuvaamiseen ja ravitsemuskasvatukseen. Malli ei kerro suoraan esimerkiksi ruokavalion laadusta, ruoan kulutuksesta tai ravintoaineiden saannista, mikä tekee siitä poikkeavan perinteiseen ravitsemuskasvatukseen tai -valistukseen nähden. Olemmehan tottuneet puhumaan painonhallinnassakin kaloreista, rasvasta, proteiinista ja sokerista. Syömisen taito -mallin mukaan henkilöt voidaan jakaa syömisentaitoisiin (eng. Eating Competent) ja ei-syömisentaitoisiin (Not Eating Competent) syömisen taitoa mittaavan kyselyn avulla (The Satter Eating Competence Model).

Millainen henkilö on syömisentaitoinen?

Satterin syömisen taito -malli sisältää neljä eri ulottuvuutta ruokaan ja syömiseen, joita mitataan kyselyn avulla. Ulottuvuudet ovat seuraavat:

• syömiseen liittyvät asenteet (eating attitudes)
• ruoan hyväksyntä (food acceptance)
• syömisen sisäinen säätely (internal regulation of food intake) ja
• syömistilanteiden hallinta (managemant of eating context)

Syömisentaitoisella on erityisesti positiivinen ja joustava asenne syömistä kohtaan. Henkilö on kiinnostunut ruoasta ja syömisestä, hän osaa nauttia siitä ja syödä monipuolisesti erilaisia ruokia. Syömisentaitoinen voi tarpeen vaatiessa valita myös ruokia, joista ei erityisesti pidä, ja hän kokeilee uusia ruokia rohkeasti ja opettelee pitämään niistä. Hän ei ole turhan nirso. Ruokavalioon kuuluu muutkin kuin lempiruoat ja herkkujenkaan syöminen ei syömisentaitoista ahdista. Hän osaa myös valita tarjolla olevasta ruoasta sopivia ruokia ja toisaalta tarvittaessa kieltäytyä ruokatarjonnasta.

Syömisentaitoinen pystyy myös tunnistamaan nälän ja kylläisyyden tunteen ja osaa lopettaa syömisen, kun on kylläinen. Hän luottaa siihen, että osaa syödä itselleen sopivan määrän ruokaa. Tämä vaatii huomion kiinnittämistä ruokaan ja syömiseen. Näiden lisäksi syömisen taitoinen varaa aikaa syömiselle, varautuu ja suunnittelee syömistä hieman jo etukäteen ja muistaa syödä säännöllisin väliajoin. Lisäksi hän kiinnittää huomiota ruokavalintoihinsa mutta ei rajoita tiukasti ruokavalionsa sisältöä. Syömisentaitoisella on lisäksi riittävät taidot monipuolisen ruoan laittoon ja sen tarjoamiseen. Syömisen taito -malli kattaa siis hyvin monipuolisesti asenteita ja käyttäytymistä syömistä kohtaan. Tunnistatko edellä mainituista väittämistä yhtään itseäsi?

Miten syömisen taito liittyy terveyteen?

Elintavat ja ruokavalinnat

Syömisen taidon yhteyttä eri elintapatekijöihin on jo tutkittu jonkin verran, joten kyseessä ei ole täysin tuulesta temmattu malli. Tutkimusten mukaan syömisentaitoiset ovat keskimäärin vanhempia, vähemmän ylipainoisia (BMI < 25), tyytyväisempiä painoonsa ja kehoonsa sekä fyysisesti aktiivisempia verrattuna ei-syömisentaitoisiin. Yliopisto-opiskelijoilla toteutetussa poikkileikkaustutkimuksessa syömisen taito oli lisäksi positiivisessa yhteydessä unen laatuun, yli seitsemän tunnin yöuniin ja vähäiseen unilääkkeiden käyttöön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan syömisen taito oli pienituloisilla naisilla (n=149) yhteydessä muun muassa runsaampaan kuidun ja C-vitamiinin saantiin sekä terveellisempiin ruokavalintoihin, kuten runsaampaan kasvisten ja vähärasvaisten maitotuotteiden käyttöön, verrattuna ei-syömisentaitoisiin. Vaikka syömisen taito -malli ei varsinaisesti ota kantaa ruokavalion terveellisyyteen, on syömisen taito kuitenkin liitetty terveelliseen ruokavalioon ja parempaan painonhallintaan.

Metaboliset tekijät

Syömisen taidon yhteyttä on tutkittu myös sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin esimerkiksi korkeaa veren kolesterolia sairastavilla. Tutkimuksessa (n=48) syömisen taito oli yhteydessä alhaisempaan verenpaineeseen, korkeampaan veren HDL-kolesterolipitoisuuteen ja siten pienempään sydäntautiriskiin verrattuna ei-syömisentaitoisiin. Espanjalaisväestössä (n=638) toteutetussa tutkimuksessa syömisentaitoisilla oli keskimäärin alhaisempi paastoveren sokeripitoisuus ja korkeampi veren HDL-kolesterolipitoisuus. Lisäksi he kuluttivat enemmän hedelmiä, kalaa ja alkoholia verrattuna ei-syömisentaitoisiin.

Suomessa syömisen taitoa on tutkittu vasta vähän ja enimmäkseen lapsilla. Juuri alkaneessa isossa diabeteksen ehkäisyyn tähtäävässä interventiotutkimuksessa, StopDiassa, tullaan tutkimaan muun ohella myös syömisen taitoa suomalaisessa aikuisväestössä, jolla on suurentunut diabetesriski. Tutkimusta koordinoi Itä-Suomen yliopisto. Tulevaisuus siis näyttää, miten syömisen taito on yhteydessä erilaisiin elintapatekijöihin ja painonhallintaan Suomessa, ja voidaanko Internet-pohjaisella elintapaohjauksella kohentaa myös henkilön syömisen taitoa.

Vinkkejä syömisen taidon opettelemiseen

Voisitko omassa painonhallinnassasi hyötyä siitä, että keskittyisit hetkeksi syömiskäyttäytymiseesi ja asenteisiisi ruokaa ja syömistä kohtaan? Syöminen saa ja pitää olla rentoa ja mukavaa. Joustavuus ja suunnitelmallisuus varmasti auttavat myös pysyvässä painonhallinnassa. Tässä muutamia vinkkejä syömisen taidon opetteluun, mistä voit saada apua elintapamuutoksissasi:

• Suhtaudu syömiseen rennosti ja joustavasti. Syömisen ei tarvitse olla liian tiukkapipoista, eikä elämän pidä pyöriä pelkästään ruoan ympärillä. Hyvän syömisen avulla toteutat itsellesi mieleisiä asioita.
• Nauti ruoasta ja syömisestä. Ruokaseura tekee ruokailusta vieläkin antoisampaa.
• Ole utelias ja kokeile uusia ruokia, vaikka et välttämättä niistä heti pitäisi. Muista, että uuden ruoan syömisen opettelu vaatii useampia maistelukertoja myös aikuisella. Kokeile ruoan valmistamista eri tavoin – maku voi olla silloin aivan toinen!
• Syö vaihtelevasti eri ruokia. Pyri valitsemaan lautasellesi toisinaan myös ei lempiruokiasi, jos tilanne niin vaatii. Tiukat ruokarajoitukset ovat turhia, jos et kärsi esimerkiksi allergioista.
• Varaa syömiselle aikaa päivästäsi ja keskity siihen.
• Kuulostele kehosi nälkä- ja kylläisyyssignaaleja. Luota omiin kykyihisi syödä sinulle riittävästi. Syö itsesi sopivan kylläiseksi. Tarvittaessa osaat ja voit myös kieltäytyä ruoasta.
• Kun valmistat ruokaa ja syöt, ajattele, mikä on sinulle hyväksi.
• Opettele riittävät ruoanlaittotaidot, jotta pystyt valmistamaan ja tarjoamaan monipuolista ruokaa itsellesi ja muille.
• Syö säännöllisin väliajoin ja suunnittele syömisesi niin, että tulet varmasti syöneeksi.

Syömisen iloa!

Lähteet

Krall J, Lohse B. Validation of a measure of the Satter eating competence model with low income females. Int J Behav Nutr Phys Act 2011;7:8–26.

Lohse B, Bailey R, Krall J, Wall D, Mitchell D. Diet quality is related to eating competence in cross-sectional sample of low-income females surveyed in Pennsylvania. Appetite 2012;58:645–50.

Lohse B, Psota T, Estruch R ym. Eating competence of elderly Spanish adults is associated with a healthy diet and a favorable cardiovascular disease risk profile. J Nutr 2010;140:1322–7.

Lohse B, Satter E, Horacek T, Gebreselassie T, Oakland M. Measuring eating competence: psychometric properties and validity of the ecSatter Inventory. J Nutr Educ Behav 2007;39: S154–66.

Lohse B. The Satter Eating Competence Inventory for low-income persons is a valid measure of eating competence for persons of higher socioeconomic position. Appetite 2015;87:223–8.

Psota T, Lohse B, West S. Associations between eating competence and cardiovascular disease biomarkers. J Nutr Educ Behav 2007;39:S171–8.

Quick V, Shoff S, Lohse B, White A, Horacek T, Greene G. Relationships of eating competence, sleep behaviors and quality, and overweight status among college students. Eating Behaviors 2015;19: 15–19.

Satter E. Eating competence: definition and evidence for the Satter Eating competence model. Nutr Educ Behav 2007;39:S142–53.