Lihavuusparadokseja

Vähäinen nukkuminen on yhteydessä lihomiseen, etenkin keskivartalon rasvoittumiseen. Nykyisenä ultratehokkaana aikana, jolloin ei ole aikaa sen paremmin nukkua kuin syödäkään, on paradoksaalista, että samanaikaisesti lihomme.

”Laihdu nukkuessasi! Syö niin paljon kuin haluat ja laihdu silti!” Nämä katteettomilta kuulostavat mainoslauseet tulivat mieleeni, kun tarkastelin jokin aika sitten lihavuuskirjallisuutta. Mutta nukkumisesta kun näyttäisi olevan hyötyä painonhallinnassa. Ja ainakin hiirillä pakotettu energiarajoitus huonontaa aineenvaihduntaa ja rasvoittaa kehoa. Vapaasti syövät (hiiret) sen sijaan eivät liho.

Nukkumisen ja lihomisen yhteys

Nykyisenä ultratehokkaana aikana, jolloin ei ole aikaa sen paremmin nukkua kuin syödäkään, on paradoksaalista, että samanaikaisesti lihomme. Voisi kuvitella, että hereillä ollessa kuluttaisi energiaa, ja jos haukkaa silloin tällöin nopeasti jotain syötävää sen sijaan, että käyttäisi tuntikausia ateriointiin, ei saisi edes paljon energiaa.

Ajankäyttö nukkumiseen ja syömiseen vaikuttavat lihavuuteen nykytiedon mukaan kuitenkin juuri päinvastoin kuin olettaisi. Vähäinen nukkuminen on yhteydessä lihomiseen, etenkin keskivartalon rasvoittumiseen. Ilmiö on huomattu myös lapsilla. Nykylapset, jotka nukkuvat vähemmän kuin vanhempansa lapsuudessa, ovat siten tästäkin syystä suuremmassa vaarassa lihoa. Lisäksi he usein viettävät paljon aikaa laitteilla ulkoleikkien ja arkiliikunnan sijaan ja syövät ja juovat siinä ohessa kaloripitoisia herkkuja, joista uneksittiin menneinä vuosikymmeninä vain muutamia kertoja vuodessa tai parhaimmillaan kerran kuussa.

Pahimmat univarkaat ovat mielestäni energiajuomat, joita useat käyttävät kiireisessä arjessa. Illalla litkityt kofeiinit estävät unen tulon, jolloin jaksaa pelata, opiskella tai muuten vaan pyörittää arkea pitkään eikä nukkuminen edes onnistu ajoissa. Aamulla sitten taas väsyttää, puhti on pois ja vajetta yrittää paikata energiajuomalla. Kuka sitä paitsi nykyaikana tarvitsee lisäenergiaa sokerista, jolla energiajuomamainokset jopa kehuvat? Muutenkin piilokaloreita tulee liikaa joka tuutista!

Rajoitetun ruoan saannin vaikutus painonhallintaan

Syömiseen käytetystä ajasta olen kirjoittanut jo aiemmin. On näemmä niin, että nopeasti hotkaistu ruoka saattaa lihottaa, ainakin sitä ehtii syömään enemmän ennen kuin kylläisyysviesti menee aivoihin.

Entä sitten laihduttaminen? Suomalaiset ovat kuulemma maailman sinnikkäintä kansaa myös laihduttamismielessä. Miksi edes nuo kantamamme sisugeenit eivät sitten riitä pitämään paino-ongelmia kurissa? Pakotetun energiarajoituksen paradoksaalinen lihomista suosiva vaikutus on universaali ilmiö, joka näyttää esiintyvän kaikilla kansoilla, ja niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Huolimatta siitä, että en ole eläinkokeiden kannattaja, sattuipa silmiini eräs hiirityö, jossa asiaa oli selvitetty tarkemmin.

Hiiret eivät luonnollisesti vapaasta tahdostaan laihduta, mutta pakotetussa energiarajoituksessa heille näytti käyvän niin kuin uumoilen joillekin tuntemilleni laihduttajillekin käyneen. Ryhmä hiiriä laitettiin 5 % energiarajoitukselle kolmeksi viikoksi, jona aikana ne saivat syödä vain kerran päivässä. Toinen ryhmä sai syödä vapaasti. Energiarajoitteiset hiiret söivät ruokansa todella nopeasti ja hanakasti, koska aavistivat, että ruoansaanti voi olla jatkossakin rajoitettu. Lisäksi heidän elimistönsä varautui energian niukkuuteen laskemalla perusaineenvaihduntaa. Hiirten lihasmassa pieneni ja rasvamassa lisääntyi. Tämä säästää energiankulutusta, sillä rasva ei kuluta energiaa niin paljon kuin lihas. Painossa ei tapahtunut eroa ryhmien välillä, vaikka energiarajoitetut hiiret saivat siis vähemmän energiaa.

Keho, hiirikeho ja varmasti myös ihmiskeho, on siis erittäin etevä puolustamaan painoa. Tämä tuo laihduttajille merkittävän haasteen! Kehoa pitäisi pystyä huijaamaan ja erityisesti syömistä säätelevät aivot pitäisi saada narratuksi. Sen vuoksi liian vähäinen energiansaanti ja nälän kanssa kärvistely, jonka aivot huomaavat epänormaaliksi, on erityisen haitallista. Tällöin tulee huomaamattaankin syöneeksi enemmän, käsi käy huomaamatta ruokakipolla, vaikka mielessään yrittäisi sen estää.

Syödä riittävästi, vatsan täydeltä säännöllisiä, mutta vähäkalorisia aterioita, olisi varmasti eduksi. Tällöin suden nälkä estyisi ja primitiivinen ja huomaamaton syöminen saataisiin paremmin kuriin. Lisäksi aivot toimivat rationaalisemmin ja syömisiään on helpompi säädellä, jos on nukkunut kunnolla.

Nuku ja syö riittävästi, olisivat täten tulkintani tämän päivän kirjallisuuskatsauksesta. Eivätkä ehkä edes kovin kaukana alkuun kammoksumistani mainoslauseista: Laihdu nukkuessasi! Syö laihtuaksesi!