Miltä kuulostaisi paino, jossa on hyvä olla ja, jonka eteen ei tarvitse tehdä kauheasti jatkuvasti hommia. Paino, joka ei koko ajan seilaa ylös ja alas, eikä aiheuta sen kummempaa stressiä. Minusta ajatus kuulostaa todella hyvältä!
Tällaista painoa, johon keho hakeutuu itse silloin kun liikunta, lepo ja aktiivisuus ovat tasapainossa kutsutaan hyvinvointipainoksi. Hyvinvointipaino on usein määrällisesti enemmän kuin minkälainen uskomus tai ajatus meillä itsellämme on siitä, mitä meidän tulisi painaa. Asetamme painotavoitteemme monesti epärealistisen alas. 62 kiloa. 57 kiloa. 68 kiloa. Hyvinvointipainomme on todennäköisesti enemmän kuin se luku, jonka haluaisimme painaa.
Liian alas asetettu painotavoite saa meidät helposti karsimaan liikaa syömisiä, turvautumaan pikadieetteihin ja ravaamaan vaa’alla ahdistukseen asti. Liian niukka syöminen voi johtaa aineenvaihdunnan hidastumiseen, keho menee säästöliekille, ja lopulta laihduttaminen itseasiassa toimii päinvastoin kuin oltiin toivottu: se lihottaa. Liian alhainen painotavoite myös lannistaa, jos sitä ei yrityksistä huolimatta saavuteta. Keho pistää vastaan ehkäpä siksi, että hyvinvointipainomme on eri kuin mielessämme kummitteleva ihannepainolukema.
On hyvä muistaa, että paino, varsinkin naisen paino, vaihtelee paljonkin. Hormonaaliset muutokset keräävät elimistöön nestettä. Iän ja erityisesti vaihdevuosien myötä aineenvaihdunta hidastuu ja myös kiloja kertyy helpommin.
Liiallinen painon kyttääminen ja väkisin laihduttaminen eivät välttämättä johda toivottuihin tuloksiin. Sen sijaan olisi hyvä kääntää katse kehon tarpeisiin ja tehdä yhteistyötä sen kanssa pyrkiessään kohti omaa hyvinvointipainoa. Sopiva määrä liikettä, riittävä syöminen ja lepo sekä päätös pitää itsestään parempaa huolta kantavat pidemmälle kuin kiukun puuskassa aloitettu kitudieetti.
Olen itse huomannut, että oma hyvinvointipainoni on lähempänä seitsemääkymmentä kuin kuuttakymmentä. Tämän ymmärtäminen on muuttanut ajatusmaailmaani hurja paljon. Paino on vain numero ja hyvinvointipaino ei ole sama kuin mieleeni sitkeästi iskostunut ihannepaino.
Hyvinvointipaino löytyy ajan kanssa. Kehoni on asettunut tiettyihin lukemiin, eikä minun tarvitse tarkkailla jokaista suupalaa. Paino liikkuu luontaisesti muutaman kilon ylös ja alas, mutta entä sitten? Hyvinvointipainossa on kaiken kaikkiaan hyvä olla, ja usein se että ihminen on löytänyt hyvinvointipainonsa näkyy myös ulospäin.
Mitä, jos pyyhkisimme mielestämme sen jopa vuosikymmeniä sitten sinne iskostamamme kaksinumeroisen lukeman ja keskittyisimme kilojen sijasta hyvinvointipainon löytämiseen?
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...
Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...
Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...
