Vähähiilihydraattinen, ketogeeninen ja karppaus – nämä sanat tuntuvat olleen muodissa jo pitkään. Hiilihydraattien karsiminen ruokavaliosta on johtanut jopa suoranaiseen hiilarikammoon. Pastaa ei voi ottaa kuin lusikallisen ja leipäkin on monella pannassa. Mielestäni metsään mennään kuitenkin siinä vaiheessa, kun hedelmä jätetään syömättä sen sisältämien hiilihydraattien pelossa. Tai, kun lounaalla nautittu vähähiilihydraattinen salaattiateria kostautuu pohjattomana nälkänä illalla kotiin päästessä.
Hiilihydraattien välttelemisen ajatellaan olevan oikotie onneen ja pudottavan painoa tehokkaasti. Turhien höttöhiilareiden karsiminen ruokavaliosta on varmasti ihan ok. Sokeri, leivonnaiset, karkit, vaalea leipä ja jäätelö sisältävät nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, jotka nostavat myös verensokeria nopeasti. Näitä höttöhiilareita on helppo syödä liikaa, jolloin ylimääräinen kertyy vararenkaaksi vyötärölle.
Kaikki hiilihydraatit eivät kuitenkaan ole pahiksia. Hiilihydraattien hillittömän karsimisen sijaan peräänkuuluttaisinhiilihydraattitietoisuutta. Hiilihydraatit ovat kehon pääasiallinen energianlähde ja esimerkiksi paljon liikkuvat tarvitsevat hiilihydratteja kehittyäkseen ja jaksaakseen treenata.
Hiilihydraattitietoisuudella tarkoitetaan sitä, että suosii hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja ja ottaa hiilarit hyvistä lähteistä. Loistavia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi kuitupitoiset täysjyvätuotteet, kuten ruisleipä, kaurahiutaleet ja täysjyväpasta. Näiden tuotteiden sisältämä kuitu pitää kylläisenä pidempään, jolloin nälkä pysyy aisoissa paremmin, eikä jatkuvaa napostelutarvetta ole.
Ns. ”hyviä hiilareita” saa myös kasviksista, marjoista ja hedelmistä, koska samalla tulee nautittua suojaravintoaineita kuten vitamiineja ja hivenaineita sekä suoliston rakastamia kuituja.
Ongelmia seuraa kuitenkin siinä vaiheessa, jos hiilarinlähteitä karsitaan liikaa. Hiilarikammoinen voi ajaa itsensä tilanteeseen, jolloin ravinnonsaanti on kulutukseen nähden liian niukkaa. Liian vähällä energialla kituuttaminen heijastuu myös jaksamiseen, vireystasoon ja mielialaan. Treenit eivät kulje ja olo voi olla uupunut. Keho voi pahimmillaan mennä säästöliekille ja laihduttajalla painon putoaminen pysähtyy. Tällöin ravinnonsaannin maltillinen lisääminen voikin yllättäin auttaa.
Itse en pelkää hiilareita, päinvastoin. Hiilihydraatit ovat olennainen osa päiväni aterioita. Olen totuttanut kehoni melko suuriin hiilarimääriin: aamulla kaurapuuroa, välipalalla marjoja, hedelmää ja mysliä, lounaalla runsaasti kasviksia ja pastaa/perunaa/riisiä proteiininlähteen kaverina ja illallisen toteutan samalla kaavalla. Iltapalalla usein täysjyväleipää ja lisää hedelmiä tai kasviksia.
Hiilarit eivät ole minua lihottaneet, päinvastoin. Pieni hiilhydraattitietoisuuus kylläkin auttaa valintoja tehdessä. Vaikka suklaapatukat, irtokarkit ja pullat houkuttaisivat tiedän, että jaksan paremmin surauttamalla itselleni smoothien, jossa on luonnonjurgurttia, mansikoita, mustikoita, banaania, kaurahiutaleita ja pähkinöitä.
Vaikka vähähiilihydraattiset dieetit lupaavat nopeaa painonpudotusta voi kuitenkin kysyä itseltään: olenko valmis karsimaan hiilarit rankalla kädellä ruokavaliosta loppuelämäkseni, vai opettelisinko syömään kohtuudella kaikkea ja ohjaisinko kehoni hyödyntämään myös hyviä hiilihydraatteja tehokkaasti?
Hiilarit ovat kavereitani, jotka auttavat minua pysymään liikkeessä, nukkumaan hyvin, ylläpitämään normaalipainoa ja positiivista mielialaa.
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...
Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...
Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...
