Stressi ei ole minulle mieluinen seuralainen ja lisäahdistusta tuo tieto, että stressi vielä kaiken kukkuraksi lihottaa. Törmäsin vasta artikkeliin, jonka otsikko kertoi minulle, että stressaantunut voi lihoa, vaikka söisi aivan samoin kuin ennenkin. Epäreilua!
Varsinkin pitkään jatkunut stressi altistaa painonnousulle. Kehomme ja mielemme eivät ole toisistaan irrallisia, vaan toimivat yhdessä ja vaikuttavat toisiinsa. Kun stressaannumme, kehossamme tapahtuu aina myös fysiologisia muutoksia: hermostomme aktivoituu ja stressihormoneja alkaa erittyä. Tämä biologinen stressireaktio on samanlainen riippumatta siitä aiheutuuko stressi tekemättömistä töistä, ihmissuhteisiin liittyvistä ongelmista, kovasta liikuntasuorituksesta tai koronaan liittyvistä huolista.
Vaikka stressillä on huono maine, on kyseinen reaktio ollut ihmiselle välttämätön ja taannut jo muinaisina aikoina sen, että erilaisista uhista huolimatta olemme pysyneet toimintakykyisinä. Olemme pystyneet taistelemaan tai pakenemaan. Nykyihmisen uhat ovat kuitenkin erilaiset kuin muinaisilla serkuillamme.
Kehon erittämät hormonit, kuten adrenaliini, kortisoli ja noradrenaliini pitävät meidät stressitilassakin liikkeessä, mutta aiheuttavat myös sen, että ruokahalu kasvaa ja keho alkaa varastoida itseensä tavallista herkemmin rasvaa. Pitkäaikainen stressitila saa meidät myös haluamaan herkemmin runsaasti rasvaa, sokeria ja suolaa sisältäviä ruokia.
Stressireaktio on evoluution myötä kehittynyt ominaisuus, jonka mekanismit ovat edelleen samanlaiset, vaikkei meidän tarvitsekaan enää juosta leijonia pakoon tai selvitä nälänhädästä. Kehomme ja aivomme kuitenkin luulevat, että näin on, ja siksi pitkäaikainen stressi saa meidät tankkaamaan pahan päivän varalle ja valmistautumaan fyysiseen taisteluun. Tämän vuoksi stressi voi saada aikaan sen, että kiloja alkaa kertyä, vaikkei muuttaisi ruokailutottumuksiaan mitenkään.
Voiko tähän sitten itse jotenkin vaikuttaa? ”Vähennä stressiä” on helpommin sanottu kuin tehty. Se on kuitenkin ainoa keino saada stressihormonien eritys pienenemään ja hermosto rauhoittumaan ylikierroksilta. Itsemyötätunnon harjoittaminen, varsinkin näin joulukiireissä on oma aseeni lihottavaa stressiä vastaan. Minun ei tarvitse tehdä määrääni enemmän eikä maailmaa tarvitse saada valmiiksi ennen joulua. On asioita, joihin voin itse vaikuttaa, jotta stressin määrä vähenee. On myös asioita, joille en voi mitään. Näiden asioiden jatkuva stressaaminen ei siis auta.
Itselleni työstressin parhaita taltuttajia ovat kyky aikatauluttaa, priorisoida ja uskallus sanoa myös ”Ei.”
Pitkään jatkuvan stressin terveyshaitat ovat mittavat ja lihominen on tässä listassa aika mitätön ongelma, mutta kuitenkin yksi lisäsyy sille, että tämän joulukuun voisi ottaa askeleen verran kevyemmin ja rennommin.
Leppoisaa joulun odotusta!
