Vähennä stressiä niin laihdut, nukut paremmin, olet onnellisempi, tyytyväisempi parisuhteeseesi, et sairastu niin helposti ja elät terveempää elämää kaikin puolin. Meitä kehotetaan vähentämään stressiä ja hallitsemaan sitä. Stressiä tarjotaan syyksi moneen vaivaan ja kunhan vain löytää stressittömämmän elämän, niin kaikki alkaa sujua.
Selvä se: vähennetään stressiä, mutta miten ihmeessä? Helpommin sanottu kuin tehty! Usein käy nimittäin niin, ettemme edes tunnista olevamme stressaantuneita. Pitkään jatkunut stressitila hiipii nimittäin huomaamatta elämäämme ja totumme, turrumme siihen. Usein havahtuminen tapahtuu vasta sitten, kun tilanne alkaa jo ylittää oman stressin sietokyvyn rajan ja uuvumme, vaikka olisi äärettömän tärkeää pystyä reagoimaan jo aiemmin.
Olen löytänyt itseni monen monta kertaa tilanteesta, jolloin ollaan jo menty liian pitkälle. Olen vain paahtanut menemään, selviytynyt ja suorittanut ymmärtämättä, että arjessani on yllättävän monta stressoria, eli stressiä aiheuttavaa tekijää, jotka yhdessä muodostavat valtavan kokonaiskuormituksen. Stoppi on tullut viimehetkellä.
Stressiä voi muodostua työstä, ihmissuhteista, elämänmuutoksista, huonosta ravitsemuksesta ja unesta, mutta myös mukavista asioista kuten kovatehoisesta liikunnasta. Viimeaikoina olenkin alkanut pitää stressituntosarvia tarkemmin pystyssä jo sillä ajatuksella, että ehkäisisin stressiä, enkä vain pyrkisi hallitsemaan tai hoitamaan sitä. Tietenkään kaikkiin itseä stressaaviin asioihin ei voi vaikuttaa, mutta keskitynkin niihin, joihin voin.
Jotta pitkäkestoisen stressin haitalliset vaikutukset eivät pääsisi kertaantumaan ja vaikuttamaan hyvinvointiini ja terveyteeni, olen alkanut zoomata elämääni stressitutkan avulla. Kysyn itseltäni säännöllisesti, viikoittain seuraavia kysymyksiä, joiden avulla pystyn kartoittamaan ovatko stressikäyrät nousussa.
- Huomioinko palautumisen omassa arjessani joka päivä? Pidänkö taukoja erityisesti silloin, kun niille ei tunnu olevan aikaa? Voisinko mennä varttia aiemmin nukkumaan viikkoina, jotka ovat kuormittavia? Kysyn itseltäni useammin, tunnenko itseni väsyneeksi, ja jos tunnen, kuuntelen kehoni viestejä.
- Ovatko elämäntapani stressiä ehkäiseviä: ravinto, liikunta ja lepo?
- Olenko muistanut hengittää? Syvät hengitykset aktivoivat parasympaattista hermostoa, eli palauttavaa hermostoamme. Varsinkin syvät pitkät uloshengitykset antavat keholle viestin, että kaikki on hyvin, pärjään kyllä.
- Miten läheiseni suhtautuvat minuun ja miten itse suhtaudun heihin? Keskustelu, toisten ihmisten tuki ja läheisyys ovat parasta terapiaa. Usein läheiset huomaavat liiallisen stressin jo ennen kuin itse sitä havaitsen. Puolisolta saatu kannustava kommentti ei ole tarkoitettu ilkeilyksi, vaan hän on huolissaan minusta.
- Olenko laittanut asiat tärkeysjärjestykseen vai vellonko turhaan menneisyydessä tai tulevaisuudessa sen sijaan, että keskittyisin nykyhetkeen? Huolehdinko turhaan ja viljelenkö negatiivisia ajatuksia? Otanko aikaa itselleni?
Stressin hallitseminen, poistaminen tai ennaltaehkäisy eivät ole ihan helppoja hommia, mutta pitkäjänteisyydellä ja toistolla tulosta alkaa tulla. Posottamisen sijaan pysähdyn useammin ja uskon, että stressittömämpi elämä heijastuu moneen suuntaan: onnellisuuteeni, terveyteeni ja jaksamiseeni sekä tietysti ihmissuhteisiin. En halua upota stressikuiluun!
P.s. Aloitin kylmäuinnin. Senkin on huomattu auttavan stressioireisiin.
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...