Painon ja pituuden mittaaminen aloitetaan jo synnytyslaitoksella. Jokainen syntynyt lapsi punnitaan lähes heti, kun ensi parkaisut on kuultu. Neuvolassa lapset tottuvat mittaukseen ja punnitukseen. Vanhemmat vertailevat, miten pilttit ovat kasvaneet. Pienenpieni taapertaja ja muita selvästi suurempi kaveri saavat väistämättä ihmettelyä osakseen. Päiväkotien ja koulujen vuotuisissa juhlissa on hauska katsoa miten erikokoisia saman ikäiset lapset ovat. Ja miksi eivät olisi, sillä olemmehan me vanhemmatkin. Liian usein vertailemme itseämme toisiin ja koemme olevamme väärän kokoisia: liian pieniä, suuria, lihavia, luikkuja, pitkä ja pätkiä. Surullisinta on, kun jo lapsi kokee, ettei ole sopivan kokoinen.
Väestötasolle on tietyt suosituksesta suhteellisesta painosta ja aikuisille on määritelty painoindeksirajat. Tuntuu siltä, että olemme unohtaneet, etteivät ne aina ole suoraan yksilölle sopivia. Lapset voivat kasvaa ja kehittyä hyvin, vaikkeivät ihan keskikäyrää kulkisikaan. On ongelmallista, jos tuijotamme vain suhteellista painoa, tärkeämpää olisi pohtia, miten lapsi voi, mitä hän syö ja miten hän liikkuu.
Aikuisena olemme jo niin tottuneet taulukoihin ja vertailuun, että uskomme niiden olevan ainoa totuus ja portti terveelliseen elämään. Aikuinen on taulukoiden mukaan normaalipainoinen, kun painoindeksi on 20–25. Tämä on kansainvälisesti sovittu raja. Väestötasolla silloin sairastuvuuden riski monien ns. elämäntapasairauksien osalta on pieni. Mutta mitään dramaattista ei tapahdu tuossa BMI 25 jälkeen. Toisaalta normaalipaino ei myöskään suojaa, jos elämäntavat ovat huonot. Paino on vain yksi mittari, eikä kerro mitään muista elämäntavoista. Olisi hyvä muistaa, ettei aina ole viisasta tavoitella normaalipainoa ja että on myös niitä, jotka oikeasti voivat paremmin kuin ovat hiukan ylipainoisia.
Minusta meidän kaikkien olisi hyvä miettiä, mikä on itselle hyvä paino ja olo. Voisimme unohtaa painoindeksit ja taulukot ja miettiä, mikä on juuri minulle sopiva paino. Moni Keventäjä on kaukana normaalipainosta ja silloin on erityisen tärkeää, mihin tavoitteensa asettaa. Hyvän olon paino -tavoitteeseen eivät vaikuta muiden katseet, yleiset kauneusihanteet tahi painotaulukot. Hyvän olon paino määrittyy omien tavoitteiden mukaan. Millaisessa painossa jaksan arjessa ja juhlassa? Missä painossa minun on hyvä olla? Jos painoa on nyt paljon, terveyden kannalta normaalipaino ei luultavasti ole kohtuullinen tavoite. Jos olet jo lähellä normaalipainoa, on syytä miettiä vaaditko itseltäsi liikaa, paraneeko olosi todella, jos saat ne viisi kiloa pois?
Toivoisin, että jokainen voisi saavuttaa kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävän painon ja hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on. Sen sijaan, että mietimme liikaa mahamakkaroitamme, voisimme tavoitella kehoa joka jaksaa tehdä asioita arjessa nyt ja unelmissa tulevaisuudessa. Terveys ei ole painosta kiinni, vaan siihen vaikuttavat niin monet asiat. Tavoitteena myös hyvän olon paino vaatii ponnisteluja, mutta ei liikoja. Hyvän olon paino saavutetaan kohtuullisen terveellisellä ruokavaliolla, arjen aktiivisuudella, riittävällä levolla, kohtuullisin ponnisteluin ja elämästä samalla nauttien. Vaikka painon eteen joutuu tekemään töitä, liiaksi ei saa kiristää, sillä silloin ei ole enää hyvä olo.
