Keventäjien ravitsemusterapeutti Anette Palssa näkee villiruoassa paljon hyviä puolia.
– Villiruoan ravintotiheys voi olla parempi kuin viljellyssä vaihtoehdossa. Esimerkiksi suomalaisessa, karuissa olosuhteissa kasvavassa mustikassa on jonkin verran paremmat ravintoarvot kuin muualla Euroopassa viljellyissä mustikoissa.
– Kokonaisruokavaliota ajatellen villiruoista saatava erityishyöty on marginaalinen, mutta sen käytössä on muitakin hyötyjä. Ensinnäkin se on ilmaista, luonnosta saatavaa ruokaa. Toiseksi metsässä kulkeminen parantaa kuntoa ja antaa mielenrauhaa.
Palssa korostaakin, ettei hyödyssä ole kyse pelkistä yrteistä, vaan kokonaisuudesta, jolla on tervehdyttävä ja hyvinvointia edistävä vaikutus.
– Todennäköisesti villiruoan käyttäjät liikkuvat enemmän luonnossa ja kuuntelevat enemmän kehoaan. He myös saattavat ajatella enemmän ruoan alkuperää ja arvostaa raaka-aineiden omaa makua ilman, että sitä tarvitsisi peittää suolalla.
Villiruoka liittyy myös suomalaiseen perinteeseen, jossa on aina hyödynnetty maamme luonnonantimia.
– Se on meille aika luontaista ruokaa. Esimerkiksi marjoille vain harva on allerginen, kun taas hedelmäallergioita on paljon useammilla. Voi ajatella, että marjat ovat meille terveyttä edistävää ruokaa, joka on ollut evoluution kannalta hyvää jo kauan ja jota olemme tottuneet syömään.
Yksittäisiä ravintotiheitä ruokia Palssa ei kuitenkaan nosta jalustalle.
– Varoisin yksittäisiin ruokiin kohdistuvaa hypetystä, koska loppupeleissä kyse on aina kokonaisuudesta. Keskivertotallaajalle villiruoka on mukava, hauska lisä ruokavalioon. Kasvisten ja marjojen syöminen on aina hyväksi.
Hyvä ohjesääntö ruokavalion monipuolistamiseen on värien käyttö. Mitä värikkäämpää ruokaa, sitä ravintorikkaampaa se on.
– Marjathan ovat tutkitusti superruokaa. Nokkosten tai yrttien vaikutuksista löytyy vähemmän tutkittua tietoa. Yleensäkin on vaikea sanoa yksittäisen ruoan terveysvaikutuksia, koska ihmiset syövät paljon eri ruokia.
Korvasienten ja nokkosen aika käsillä
Mistä villiruoista kokeilunhaluisen kannattaa aloittaa, ja miten? Maa- ja kotitalousnaiset suosittelevat tiedotteessaan erityisesti nokkosta ja korvasieniä kevään kausiherkuiksi.
– Korvasieni on herkullinen ruokasieni, mutta tuoreena tappavan myrkyllinen, muistuttaa Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Jenni Kunnaala.
– Ne on keitettävä kahteen kertaan runsaassa vedessä.
Korvasieni kasvaa yleisesti koko maassa ja viihtyy etenkin hakkuu- tai paloalueilla ja metsäteillä. Sieniretkelle kannattaa lähteä kuivalle mäntykankaalle tai tuoreeseen kuusikkoon.
Ravintorikasta nokkosta kannattaa Maa- ja kotitalousnaisten mukaan käyttää pinaatin tavoin keitoissa, muhennoksissa, ohukaisissa, kastikkeissa ja leivonnassa. Nokkonen sisältää kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia ja rautaa. A- ja E-vitamiinin lisäksi nokkosessa on myös C-vitamiinia ja folaattia. Keitettäessä jälkimmäiset valitettavasti osin tuhoutuvat.
– Varustaudu suojakäsinein ja kerää nuoret, 5–15 cm:n mittaiset nokkosen versot ja lehdet keväällä ja alkukesästä ennen kukintaa. Jos kasvia leikataan, voidaan uusia versoja ja lehtiä kerätä pitkin kesää, Kunnaala toteaa.
Myös muuta villiruokaa on mahdollista jo löytää luonnosta. Ruokatiedon mukaan kevään vihreitä ovat esimerkiksi mahla, voikukka, leskenlehti, vuohenputki ja maitohorsman nuoret versot.
Muista!
– Poimi vain sellaista ruokaa, jonka tunnistat. Luonnossa kasvaa kaikenlaista, ja luonnon ruoka ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla myrkyllistä. Esimerkiksi sienissä on paljon hyviä ruokasieniä, mutta myös myrkyllisiä sieniä. On hyvä myös katsoa, ettei syö kasvisten mukana vahingossa multaa, Anette Palssa muistuttaa.
