Laske viiteen ja laihdu – hypnoosista apua kevennykseen?

Mielen salatusta voimasta puhutaan usein, myös laihduttamisen yhteydessä. Se, että suklaa vaihtuu porkkanaan on pelkkää mekaanista syömätapojen muuttamista, jos päässä ei samaan aikaan kuulu positiivinen ”naks”. Pysyvä painonpudotus vaatii oivalluksen.

Olen aina ollut utelias tietämään, voisiko suggestio auttaa oivalluksen saavuttamisessa. Päätin ottaa selvää ja varasin ajan hypnoosiin lohjalaiselle suggestoterapeutille.

Hoitokäynnille, mars!

Hoitoaika, kolme tuntia, kuulosti puhelimessa kovin pitkältä, mutta pian paikalle päästyäni ymmärsin, mistä aika muodostuu. Varsinainen hypnoosi kestää 45 minuuttia ja sen ajan potilas on pitkällään hoitopöydällä peiton alla. Hypnoosi alkaa katsomalla pistettä katossa ja kuuntelemalla, kun suggestoterapeutti laskee numerot yhdestä viiteen. Korvissa on kuulokkeet, ja taustalla soi rentoutuskasetti.

Tätä edeltää kuitenkin pitkä keskustelu, joka on sävyltään jo eräänlaista kannustuspuhetta sekin. Samalla kaivellaan syitä, jotka ovat mahdollisesti johtaneet ”ongelmakäyttäytymiseen”.

Suggestoterapeutti kuunteli kärsivällisesti, kun luettelin ongelmakohtani kynsien tiedostamattomasta pureskelusta aamuöisin heräämiseen, jonka jälkeen on vaikea saada unta. Koska erityisesti kevennysnäkökulma kiinnosti minua (ja oletusarvollisesti tietenkin teitä lukijoita myös), päätin toivoa terapeutilta, että oppisin syömään vain ja ainostaan aina positiivisissa tilanteissa, en siis ruualla lohduttautuen tai stressiin syöden.

Keskustelun aikana päätin myös kysyä kaikki tyhmätkin kysymykset hypnoosista, jotten jäisi väärien oletusten varaan. Vastaukset sulattivat minutkin, kroonisesti epäilevän Tuomattaren.

Hypnoosista on monia määritelmiä. Yhtenä monista tietoisuuden tiloista se voidaan määritellä unen ja valveen väliseksi mielentilaksi, alfatilaksi, jossa huomio keskitetään yhteen ainoaan asiaan. Ajatukset putkahtavat mieleen ja katoavat pois yhtä nopeasti. Hypnoottisen tilan voi saada aikaan myös keskittyminen esimerkiksi elokuvaan niin, että elää mukana tapahtumissa. Hypnoosi ei siis missään nimessä ole mikään poppatohtorin suorittama transsi, jonka aikana hoidettava olisi tahdoton sätkynukke. Potilasta ei siis voi aivopestä vaikkapa tekemään pankkiryöstöä. Itse asiassa potilasta ei saa edes rennoksi, jos hän vastustaa rentoutumista. Suggestoterapeutti kertoikin, että osa potilaista tulee ”henkisesti kädet puuhkassa”, jännittyneinä kuin viulunkielet ehdoin tahdoin vastustamaan hypnoosiin joutumista. Tällainen ihminen on täyttä teflonia suggestioille.

Suggestiot ovat siis kehotuksia tai ehdotuksia, joita hypnotisoija antaa hypnotisoitavalle. Ne ovat lyhyitä, positiivisia päälauseita, kuten ”näet pitkien kynsiesi kasvavan kauniiksi” tai ”nukut kuin pieni porsas onnellisena”, eivätkä koskaan muotoa ”et saa syödä berliininmunkkeja, sillä ne lihottavat”.

Hypnoosi  rentouttaa ja motivoi ihmistä muutoksiin, mutta sen jälkeen kaikki lähtee omasta toiminnasta. Vaikka ihminen ymmärtää, ettei hänen tarvitse syödä korillista suklaamunia vain, koska ne ovat esillä, ei mikään mystinen magneettikenttä estä kättä hakeutumasta korille, jos suggestio ei ole mennyt perille. Hypnoosi ei ole siis laiskan laihduttajan ihmelääke.

Eikä suggestion onnistuminen toisaalta aina tarvitse toista ihmistäkään. Itsestä voi viljellä kauniita ajatuksia, ja epäilyksiä voi tietoisesti torpata. Voi myös rautaisesti päättää olla vatvomatta jatkuvasti ongelmiaan. Suggestoterapeuttini vertasi hypnoosia urheilijoiden mielikuvaharjoituksiin. Toiset pystyvät niihin yksin, toiset tarvitsevat ulkopuolisen avuksi.

Toinen mielipide

Psykologi Riikka Turku kertoikin, että tässä nimenomaan piilee hypnoosin sekä vahvuus että heikkous laihdutuskeinona. Toiset ovat yksinkertaisesti alttiimpia ottamaan vastaan suggestioita toiselta, usein ventovieraalta ihmiseltä. Varauksellinen ihminen ei luota, eikä kukaan hyödynnä apua ihmiseltä, jonka kokee epäluotettavaksi.

Riikka myös muistutti, että jos jo esimerkiksi pelkän ateriarytmin muuttaminen tuntuu monen mielestä lähes mahdottomalta, kognitiivisten mallien muuttaminen muutaman kerran hypnoosilla se vasta vaikeaa onkin. Myös tulosten pysyvyys pohditutti Riikkaa: hänen mielestään kaikki sellainen keventäminen on järkevää, jota voisi kuvitella jatkavansa vielä kahdenkin vuoden päästä. Aniharva käy hypnoosissa (joka maksaa noin 65 euroa perkerta) kaksi vuotta viikoittain. Olennaista siis on, että muutaman kerran anti tulisi saada iskostettua osaksi omaa puhetta pysyvästi.

Riikka ei kuitenkaan missään tapauksessa tyrmännyt ajatusta hypnoosista kevennyskeinona. Esimerkiksi ahmintaan taipuvat ihmiset puhuvat itsestään usein todella rumasti. Kielteisen kehän rikkominen hypnoosin avulla voi onnistua hyvin joidenkin kohdalla.

Ja kuinkas kävikään…

Kävin hypnoosissa yhteensä kolme kertaa, joskaan en ole varma, miltä hypnoositilan kuuluisi tuntua. Kahdella kerralla olin mielestäni täysin tietoinen ja tärppänä ja yhdellä kerralla vetelin tukevasti hirsiä. Joka tapauksessa onnistuin ensimmäisen kerran jälkeen kasvattamaan pisimmät kynnet, mitä minulla koskaan on ollut. Joka kerta, kun sormet lähestyivät hampaita, huomasin sen (toisin kuin yleensä) ja pystyin valita olla tuhoamatta orastavia kynsiäni. Nyt kolmannen kerran jälkeen olen kehittänyt uuden huonon tavan; kynsien nyrhimisen sormilla. Soo soo, ja nyt positiivista itsesuggestiota kehiin! Tämän pitäisi toimia vielä kahden vuodenkin jälkeen!

Uni vielä hakee hieman rytmiään, luulen, että tämä on pitkä prosessi.

Ja mitä tulee joskus alakulossa hotkaistuihin herkkuihin: söin kyllä pienen korillisen suklaamunia tänä pääsiäisenä. Jokaisen niistä söin hymyssä suin, hyvillä mielin, seurassa ja kahvin kera. Yhtäkään mielestäni ”turhaa” kinderiä en kuorinut, vaikken niitä laskenutkaan. Nam!

Voin aidosti suositella hypnoosia kokeilunhaluisille keventäjille, jotka ovat valmiita antamaan sille mahdollisuuden.