Tunnesyömisen viisi syytä ja kymmenen ratkaisua niihin

Jokainen meistä tunnesyö joskus – toiset useammin, toiset harvemmin. Ruoalla haetaan hetken hurmaa, palkitaan onnistumisista, hemmotellaan, korjataan ongelmatilanteita, lohduttaudutaan ihmissuhderistiriidoissa ja otetaan irtiottoa arjen paineista. Ennen kaikkea sillä hallitaan ja tukahdutetaan hankalia tunteita.

Jos tunnesyöminen on harmitonta satunnaisherkuttelua ja siitä seuraa lähinnä mielihyvää, ei ole syytä huolestua. Sen sijaan syöminen saattaa olla ongelma, jos sillä yritetään epätoivoisesti sietää ikäviä tunteita tai tampata niitä maanrakoon.

Jos itsensä syöminen ähkyyn asti on ainoa keino kokea turvallisuuden tunnetta, helpottaa oloa, rauhoittua tai hallita ahdistusta, on paikallaan pohtia oman ruokasuhteensa perustuksia. Varsinkin jos syömisellä on ikäviä seurauksia (kuten painon nousua) tai siihen liittyy häpeää, syyllisyyttä tai pettymyksiä, kannattaa tarttua ongelmiin.

Tunnistatko itsesi?

Tunneperäisen ylensyömisen perimmäinen tarkoitus on helpottaa omaa tukalaa oloa. Siinä pyritään syömällä tasaamaan epämiellyttäviä tunteita, kuten surua, jännitystä, ahdistusta, masennusta, tyhjää oloa, kateutta tai pettymystä.Vaikeita tunteita voi olla helpompaa tukahduttaa syömällä, koska ne tuntuvat liian voimakkailta tai hallitsemattomilta sellaisenaan.

Tunnesyömisen viisi syytä

• TUNTEIDEN SÄÄTELY: Joku syö vähentääkseen tunteidensa voimakkuutta – toinen tukahduttaa ne kokonaan pois syömällä.
• HELPOTUKSEN HAKEMINEN: Joillekin syöminen antaa helpotuksen tukalaan tai tuskalliseen olotilaan. Se antaa turvallisen raukean olotilan, johon tuudittautua.
• TEKEMISEN TARVE: Joskus syömisellä täytetään tekemisen tarvetta: syömiseen keskittyminen saa ajatukset suunnattua muualle ja helpottaa niin ahdistusta kuin tylsyyttäkin.
• TYHJIÖN TÄYTTÄMINEN: Toisinaan syömisellä täytetään psyykkistä tyhjiötä ja täytetään ruoan avulla täyttymättömiä tarpeita.
• LOHDUKE, PALKKIO TAI RANGAISTUS: Syömisen avulla voi lohduttautua tai palkita itseään onnistumisista, viettää salaista laatuaikaa itsensä kanssa ja hakea itsehemmottelua – mutta myös rangaista itseä epäonnistumisesta.

Tuntuiko joku näistä tutulta? Mikä? Miksi?

Ei mikään ihme, että niin moni meistä turvautuu ruokaan hädän hetkellä. Ruoka tuo usein konkreettista lohtua abstrakteissa elämänpaineissa.

Syöminen on huono helpotuskeino tunne-elämän tarpeisiin, sillä se ei ratkaise varsinaista taustalla olevaa ongelmaa. Todellisuudessa vaikeat ajatukset, epämiellyttävät tunteet ja ahdistuksen aiheet eivät häviä mihinkään, vaikka itsensä söisi ähkyyn asti. Ähkyn jälkeen tilanne on edelleen sama. Hetken päästä syömistä edeltäneet kielteiset tunteet ovat taas pinnalla – ja lisämaustetta tuovat syömistä seuraavat syyllisyys, häpeä, pettymys, itseinho ja morkkis.

Ratkaisuaan odottavat ristiriidat eivät nekään ratkea syömällä.Päinvastoin tunnesyömisellä on taipumus pahentaa ongelmia, sillä toistuessaan se surkastuttaa muut oman olon helpottamiskeinot.

Tunnesyöminen saattaa kietoa syömisen ja tunteen niin voimakkaasti yhteen, että on vaikea edes erottaa tunnetta syömisestä. Opettelemalla tunnistamaan ja tuntemaan omat tunteensa ne voi kuitenkin oppia erottamaan.

Kymmenen keinoa pysäyttää tunnesyöminen

1. Luovu kuureilusta, laihduttelemisesta ja sarjadiettaamisesta. Sen sijaan hae joustava suhtautuminen syömiseen, tee kestäviä, pitkäjänteisiä valintoja äläkä yritä liiaksi pakottaa syömisiäsi. Kun suhtaudut armolla itseesi etkä liikaa pingota syömisten kanssa, huomaat, että vähitellen syömisiinkin alkaa löytyä rentoutta ja joustavuutta.
2. Tähtää säännölliseen ja määrällisesti riittävään syömiseen. Ei ole mieltä yrittää availla tunnesolmujaan, jos samaan aikaan keho huutaa ravintoa, koska kituutat liian pienellä syömisellä. Huolehdi, että syöt riittävästi ja tarpeeksi usein.
3. Opettele erottamaan, tunnetko nälkää, onko kyseessä mieliteko vai haetko helpotusta mielen matalapaineeseen. Jos sinulla on nälkä, syö kunnon ruokaa. Mieliteot eivät aina vaadi välitöntä ratkaisua; kokeile aikalisää. Mielen matalapainettakaan ruoka ei helpota. Soita ennemmin ystävälle, lue kirjaa, käy metsäkävelyllä tai kirjoita ajatukset ulos paperille.
4. Tunnista tyypillisiä tilanteita, joissa syöminen karkaa käsistä. Kun opit näkemään tunteiden ja syömisen välisiä yhteyksiä, voit myös ymmärtää, miksi tunnesyömisestä on muodostunut ongelma.
5. Pyri ymmärtämään, mitä tarvetta tunnesyöminen palvelee. Oletko allapäin ja haet mielihyvää syömisestä? Syötkö, koska haluat olla ajattelematta jotain asiaa tai välttää jonkin ikävän päätöksen tekemistä? Mitä vaikeaa tunnetta haluat turruttaa? Mitä tyhjiötä pyrit täyttämään? Kun tunnistat tarpeen syömisen taustalla, voit alkaa etsiä sille vaihtoehtoista toimintatapaa.
6. Opi erottamaan ajatukset tunteista. Ota askel taaemmas oman mielesi sisällöistä ja huomaa, miten erilaiset ajatukset, tunteet ja kehonkokemukset tulevat ja menevät omalla painollaan. Niihin ei aina tarvitse suoraan reagoida.
7. Harjoittele olemaan tunteidesi kanssa. Kun huomaat tuntevasi olosi epämukavaksi ja haluavasi syödä sitä helpottaaksesi, pysähdy hetkeksi aistimaan, mitä oikeastaan koet. Missä kohtaa kehossasi tuntuu mitäkin? Mistä tunne johtuu – ja vielä tärkeämpää, miksi tämä tunne nousi? Tunteet ovat tärkeitä viestintuojia, anna niiden tulla. Uskaltaudu kuulemaan niiden viesti.
8. Löydä muita keinoja helpottaa omaa oloasikuin turvautumalla ruokaan. Miten ennen onnistuit helpottamaan oloasi? Mitä teit, kun kohtasit ikäviä tunteita, olit surullinen, vihainen, peloissasi tai sinua ahdisti? Mitä näistä keinoista voisit ottaa taas takaisin käyttöösi? Jos haet syömisestä mielihyvää, mieti, mistä muualta saisit sitä kuin ruoasta. Jos kaipaat lohdutusta, olisiko joku muu tapa saada sitä? Jos taas tamppaat vihan tunnetta, miten voisit rakentavasti ilmaista vihaasi?
9. Pyri vähentämään stressiäja arjen kuormitusta, sekä lisäämään hyvinvointiasi siinä määrin kuin voit. Satsaa niihin asioihin, joihin voit aidosti vaikuttaa: nuku ja lepää riittävästi, huolehdi ihmissuhteistasi, panosta omaan jaksamiseesi, vietä tarpeeksi vapaa-aikaa äläkä aja itseäsi uuvuksiin unohtamalla omia tarpeitasi.
10. Hae ajoissa apua. Vaikka olisit taitava hoitamaan itse itseäsi ja ratkomaan omia ongelmiasi, toisinaan apu on paikallaan. Joskus hyvä ystävä riittää, mutta useimmiten paikallaan on hakeutua tapaamaan asiansa osaavaa ammattilaista.

Joskus tunnesyömisestä luopuminen voi tuntua vaikealta, pelottavaltakin. Vaatii rohkeutta ja uskallusta alkaa harjoitella uudenlaisia keinoja helpottaa omaa oloaan. Se kuitenkin kannattaa, sillä luopumalla tunteiden hallinnoimisesta ruoan avulla voi saavuttaa aivan uudenlaista tasapainoa – sellaista, joka ei enää huoju arjen tunnekuohuista ja jota ei enää määrittele jyrkät säännöt syömiselle. Oletko valmis ottamaan ensimmäisen askeleen?

Lisätietoja tunnesyömisestä saat Katarinan kirjasta Pysäytä tunnesyöminen.