Liian vanha keventäjäksi?

”Se oli 20 vuotta ja 20 kiloa sitten…”. Tämä tyypillinen –lausahdus, viittaa tunnettuun tosiasiaan eli painon kertymiseen iän myötä. Painoa näyttää kertyvän miehillä ainakin yli 60 vuoden ikään saakka ja naisilla vielä vanhemmaksi. Tämäkin tilasto vähän valehtelee, sillä väestötasolla yli 70-vuotiaiden painon pieneneminen selittyy osin kaikkein lihavimpien suuremmalla kuolleisuudella.

Myös vyötärön ympärysmitta suurenee iän mukana ja suureneminen jatkuu painoon verrattuna vanhempaan ikään. Tämä selittynee sillä, että painoindeksiin vaikuttaa rasvan lisäksi lihaskudoksen määrä, joka alkaa vähentyä yli 60 vuoden iässä. Vyötärön ympärysmitta taas on selkeämmin rasvan määrän osoitin. Lihominen jatkuu siis vanhetessa vielä sen jälkeen, kun painon suureneminen päättyy.

Ylipainon terveysvaikutukset iäkkäillä

Minkälainen terveysriski lihavuus sitten on iäkkäillä? Yli 70-vuotialla pikemminkin liian pieni kuin suuri painoindeksi ennustaa suurentunutta kuolleisuutta. Painoindeksi ei kuitenkaan kerro koko totuutta: vyötärölihavuus ennustaa suurempaa kuolleisuutta vielä 70-vuotiaillakin. Suuri lihasmassa on siis terveen ikääntymisen osoitin, rasvamassa taas ei.

Monet ovat sitä mieltä, ettei iäkkään lihavuudesta kannata olla huolissaan. Asia ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen, sillä tutkimusten mukaan ainakin noin 80 ikävuoteen saakka sekä painoindeksi että vyötärön ympärysmitta ovat yhteydessä huonoon terveyteen. Pitkäaikaisten aineenvaihduntasairauksien, toimintakykyongelmien ja huonon elämänlaadun lisäksi iäkkäiden lihavuus on yhteydessä mm. polven nivelrikkoon, virtsanpidätyksen vaikeuksiin ja katkokävelyyn.

Toimintakyvyn ylläpito on tärkeää

Fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä iäkkäillä kuvaavat mm. vaikeus nousta portaita tai kävellä levähtämättä tietty matka ja kävelynopeuden selvä hidastuminen. Hyvin pieni painoindeksi ja siihen liittyvä vähäinen lihasmassa on selvä fyysisen toimintakyvyttömyyden vaaratekijä yksilöllä. Silti väestötasolla lihavuus on 60-—80-vuotiaiden huonolle toimintakyvylle laihuutta suurempi vaaratekijä. Lihavuuteen liittyvät sairaudet ja toimintakyvyn häiriöt heikentävät ainakin terveyteen liittyvää elämänlaatua.

Vielä noin 60-vuotiailla maltillinen (korkeintaan 5 % kehon painosta, mieluiten 2-3 kg) laihduttaminen on ainakin lyhytaikaisesti terveydelle ja fyysiselle toimintakyvylle eduksi. Sen sijaan yli 70-vuotiaden laihduttamiseen on suhtauduttava varovaisesti, sillä luotettavia tutkimustuloksia turvallisuudesta ja hyödyistä ei ole riittävästi. Iäkkäillä useat tekijät vähentävät lihasmassaa. Niinpä on hyvin mahdollista, että iäkkäällä laihduttamisen yhteydessä rasvattoman kehonosan menetys on tavanomaista suurempaa, mikä taas vähentää laihduttamisen hyötyjä ja lisää terveydellisiä riskejä.

Ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttaminen terveellisemmäksi, ilman erityistä laihdutustavoitetta, on sen sijaan iäkkäille lihaville hyvä neuvo. Erityisesti liikunnan merkitystä on korostettava: lihavuuden heikentämää fyysistä toimintakykyä saa ylläpidettyä ja jopa parannettua kaikkein varmimmin lihasvoimaharjoittelulla. Kuntosalissa toteutettuna ja iäkkäisiin, liikapainoisiin asiakkaisiin perehtyneen ohjaajan opastamana tällainen liikunta on sekä turvallista että tehokasta. Niinpä tavanomaisen päivittäisen kävelyn rinnalla iäkkään, ylipainoisen ihmisen kannattaa käydä harjoituttamassa lihaksiaan kerran tai kahdesti viikossa.

Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta terveellistä ja aktiivista elämäntapaa kannattaa siis ylläpitää iän karttuessakin, vaikka paino ei muuttuisikaan.