Vaikka muutokset ovat olleet sinänsä positiivisia ja odotettujakin, ovat ne aiheuttaneet stressiä. Arjen palikat pitänyt koota alusta alkaen uudelleen kasaan. Tämän hallitun kasan rakentaminen ei ole käynyt käden käänteessä, ja muutos onkin tuonut mukanaan haasteita sekä harmaita hiuksia.
Syksy nähdään usein uutena alkuna ja mahdollisuutena kääntää omassa elämässä tuore lehti esille. Mutta mitä, jos omat voimavarat menevätkin lähinnä oman ja toisten arjen pyörittämiseen: ruuanlaittoon, töiden tekemiseen, harrastuskuskauksiin ja lemmikistä huolehtimiseen? Tällaisessa tilanteessa on utopistista yrittää edes suunnitella panostavansa enemmän itseensä tai aloittavansa vaikkapa uuden oman liikuntaharrastuksen. Harmillisimmassa tapauksessa tulee taas laitettua ne omat tarpeet ja toiveet taka-alalle, jotta perheen arki pyörisi parhaalla mahdollisella tavalla.
Minä olen päättänyt, etten ala kotityömarttyyriksi tai perheen palvelijaksi. Teini-ikäiset lapset ovat jo omatoimisia kotitöissä, ja osaavat auttaa myös koiran hoidossa. Kun työnjaosta on sovittu ja jokainen hoitaa oman tonttinsa, jää kullekin – myös minulle – sitä omaakin aikaa.
Olen myös päättänyt olla armollinen itselleni – ja muille. Minun ei tarvitse yrittää olla voimiani enemmän. Jos unet jäävät vähiin kekkuloivan koiranpennun takia tai jos joinain päivinä syödään eineksiä, niin sitten olkoon niin.
Se, mitä voin tehdä, on yrittää löytää jokaiseen kiireiseenkin arkipäivään ainakin yhden hyvän olon asian, joka on vain minua varten. Se voi olla kävelylenkki metsässä lapsen treenien aikana tai kilo kotimaisia omenoita torilta. Se voi olla kotijumppa sellaisella hetkellä, kun tuntuisi, ettei yhtään jaksa tai hengittelytuokio sateen jälkeisessä metsässä.
Näin toimimalla, itselleni aikaa ottamalla ja läheisteni apuun luottamalla uskon, että arjen palikat pysyvät jonkinlaisessa järjestyksessä. Tai ne on ainakin helpompi kasata uudestaan, jos ja kun keko aina silloin tällöin romahtaa. Ja sekin on muuten ihan ok.
Tsemppiä arjen aloitukseen!
Nouseeko sinunkin painosi iän myötä?
Nuorempana minun oli suhteellisen helppo ylläpitää ihannepainoa ja myös tarvittaessa pudottaa muutama kilo, mikäli siihen ilmeni tarvetta. Painoa ei tarvinnut tarkkailla jatkuvasti, päinvastoin. Tuntui, että sitä saattoi syödä melko vapaasti. Toisaalta, jos housut alkoivat kiristää...
Mitä voimme oppia teinitähdiltä?
Hymähdän vinosti, kun näen nuoren ja innokkaan sometähden tai julkkiksen julistavan, että ”Kaikki on mahdollista, kun vaan uskot ittees ja teet töitä unelmies eteen!” Hymähdyksessäni on lempeän hyväksyvää ymmärtämystä nuoruuden vimmalle ja naiiviudelle, mutta toisaalta...
Kesäksi kuntoon!
Minua on aina lähtökohtaisesti ärsyttänyt mediassa pyörivät ”Kesäksi kuntoon!” -kampanjat. Joka vuosi samat lupaukset ja toivon kipinän herättäminen, vasta talviturkeistaan kuoriutuvissa suomalaisissa. Tässäkö sitä pitäisi nyt innostua elämänmuutoksesta, kun pääsiäisen herkut siintävät ihan muutaman viikon...
