Ruokaa läheltä

Lähiruoan tuotannosta on kiitollinen paitsi ympäristö, myös valveutunut keventäjä. Kotoinen lähiruoka on terveellisen ravitsemuksen vahva perusta.

Lähiruokaan liitetään helposti adjektiivit ”tuttu” ja ”turvallinen”, mutta mitä lähiruoka oikeastaan on? Yhden määritelmän mukaan lähiruokaa on kaikki ruoka, joka on kasvanut sillä alueella, minkä voi nähdä oman kylän kirkontornista. Virallisesti lähiruoka määritellään ruoantuotantona ja -kulutuksena, joka hyödyntää oman alueen raaka-aineita ja tuottajia edistäen näin myös työllisyyttä. Maantieteellisen alueen ei tarvitse olla kovin ahtaasti rajattu; sekin riittää toisinaan, että tuottaja tunnetaan tai ainakin saadaan helposti selville.

Tuoreutta toreilta ja tilamyymälöistä

Lähiruoka on ennen kaikkea tuoretta. Se suosii vuodenaikojen sesonkeja ja hyödyntää alueellista ruokaperinnettä. Kasvinsuojelu- ja lisäaineita sekä pakkausmateriaaleja tarvitaan lähiruoan tuottamiseen vähemmän, sillä kuljetus- ja säilytysaika ovat lyhyitä. Mikäli tuote jatkojalostetaan, raaka-aineina käytetään siinäkin oman alueen tuotteita. Nopea päätyminen kuluttajan suuhun pitää ruuan ravintoarvot tallella.

Perinteisesti lähiruokaa myydään toreilla, tilamyymälöissä, markkinoilla ja messuilla. Keskivertokuluttajan jokapäiväistä ruokahuoltoa tämä ei kuitenkaan vielä ratkaise. Luonnollisin myyntipaikka lähiruoalle olisi lähin ruokakauppa. Lähiruoan pääsy suuriin kauppaketjuihin ei ole kuitenkaan yksinkertaista. Pienten tuottajien on vaikea taistella suurten tukkujen tuulimyllyjä vastaan. Kuluttajien aktiivisuus on muutoksen avainsana. Onneksi hyvin varustetuista kaupoista löytyy jo satunnaisia lähialueiden elintarvikkeita. Usein tällaisia tuotteita ovat perunat ja muut juurekset sekä leipä.

Ylpeitä omistamme

On hienoa, että omista, tutuista tuotteista osataan olla ylpeitä. Ruoan tuottaminen on tärkeä tehtävä maailmassa, joten meidän velvollisuutemme on vaalia ja valinnoillamme ohjata sitä oikeaan suuntaan. Luonnonvaramme ovat niin arvokkaita ja hienoja, että on järjetöntä jättää niitä hyödyntämättä. On esimerkiksi nurinkurista, että täällä tuhansien järvien maassa elämme lämpimistä maista tuodun kalan varassa. Piristävänä poikkeuksena mainittakoon esimerkiksi puheet särjen uudesta tulemisesta. Särki oli ennen teollistumista ja kirjolohen kultakautta varsin yleinen ruokakala, varsinkin Itä-Suomessa. Myös alkuperäiskarjamme, kyyttö ansaitsee paikan ruokapöydissämme. Kyytön liha on erittäin aromikasta ja hienosyistä ja sen maito ominaisuuksiltaan omaa luokkaansa. Rannikoittemme eliksiiri, tyrni on puolestaan pimeän aikaan oiva vitamiinien lähde, joka ei todellakaan jää kakkoseksi ulkomaisille ”supermarjoille”. Ikivanha viljelyskasvi, kaskinauris nostettiin vuoden 2010 kasvikseksi, eikä syyttä: nauriista, kuten muistakin kotimaisista juureksista loihtii helposti ja huokeasti kevyttä ja herkullista syysruokaa.

Keventäjä kiittää lähiruuasta

Ruokakorin koostaminen lähellä tuotetuista, kotoisista raaka-aineista on satsaus paitsi ympäristön ja suomalaisen ruokakulttuurin, myös oman kehon hyvinvointiin. Mitä toreilta ja muista lähiruoan perinteisistä ostopaikoista ei löydy, voi keventäjä koittaa hakea lähimetsästä. Sen sijaan, että valitsee ostoskoriinsa trooppisia hedelmiä, joita raahataan konteissa toiselta puolelta maailmaa, keventäjä matkaa apostolinkyydillä lähimetsään marjojen ja sienien perässä ja saa samalla päivän liikunta-annoksensakin täyteen. Keventäjän ihannelautaselta löytyykin kotimaisia kasviksia, juureksia, sieniä, hedelmiä ja marjoja. Niitä voi nauttia sellaisenaan pääruokina, lämpiminä lisäkkeinä, salaatteina ja raasteina sekä mehevöittää niillä leivonnaisia ja muita herkkuja. Ne keventävät ruokavaliota ja sisältävät tarpeellisia suoja-aineita kehon käyttöön. Muista myös kotimainen kala ja rypsiöljy. Ruisleivästä ja muista täysjyväisistä viljatuotteista saa sopivasti kuituja, vitamiineja ja kivennäisaineita.