Keventäjät vedessä – testissä hydrospinning ja aquamba

Vesijumppa on nivelystävällistä ja silti tehokasta. Perusvesijumppaan kyllästynyt voi pyöräillä tai zumbata vedessä. Näistä lajeista oli pakko ottaa selvää!

Vesiliikuntaa mainostetaan usein sillä, että se sopii kaikenkuntoisille ja -kokoisille, sillä vesi ei rasita niveliä. Tämä on toki totta ja erittäin tärkeää, mutta tällainen kuvailu kuljettaa mielen helposti tamburiinilla säestettävään senioriliikuntaan. Olinkin todella hämmästynyt, kun vuosia sitten testasin vesijumppaa ensimmäisen kerran: se oli todella rankkaa! Vuosien ryhmäliikunnan harrastus oli saanut ehdollistumaan musiikin tahdissa tekemiseen, ja senhän tietää, että veden muodostama vastus lisääntyy sitä mukaan, mitä tehokkaammin kuntoilija tekee liikkeensä. Mitä nopeampaa nostat jalkaa, sen raskaampaa se myös on.

Hurahdin vesijumppiin samoin tein, enkä onneksi ollut ainoa. Liikunta, joka on paitsi nivelystävällisiä, mutta myös todella tehokasta treeniä on lottovoitto kaikille keventäjille.

Vesijumppien suosio näkyy aina silloin tällöin pinnalle pulpahtavina, uusina tunteina. Jumpata voi muun muassa vesijuoksuvöissä altaan syvässä päässä tai kiertoharjoitteluna aqua circuitissa. Nämä lajit olivat minulle jo tuttuja, joten päätin testata minulle ennalta tuntemattomia vesilajeja; hydrospinningiä ja aquambaa.

Hydrospinning eli vesipyöräily on nimensä mukaisesti vedessä pyöräilyä. Kevyt allaspyörä raahaataan tunnin aluksi veteen; muina varusteina uimatossut sekä mahdollisesti joitakin välineitä käsitreeniä varten. Tavallinen spinning on mielestäni lajina yksi maailmankaikkeuden tylsimmistä. Monotoninen fillarilla sotkeminen tuntuu aina saavan aikaan yläselän jumin, vaikka olisin kuinka katsonut pyörän säädöt kuntoon yhdessä ohjaajan kanssa. Allaspyöräilyssä asento on samankaltainen, mutta yläkroppa ei ole yhtä staattinen kuin perusspinningissä. Testitunnilla tehtiin välillä hartia- hauis- ja ojentajaliikkeitä käsissä pidettävien vesivastusten, ”kumikukkasten” avulla. Pyörän selässä pystyi tekemään jopa vatsalihaksia selällään! 40 minuuttia vierähtikin mukavasti, sillä tuntiin mahtui paljon vaihtelua, eikä pelkkää mielikuvamatkaa ”vuoristomaisemiin”, kuten monilla perusspinningtunneilla. Ja vaikka vesipyörän vastusta ei pystynyt säätämään, vastuksen toi jälleen kerran itse vesi. Mitä kovempaa poljit, sitä enemmän puuskutit. Otin tunnille mukaan mieheni, joka on entinen kilpapyöräilijä. Vaikka hänen menonsa näytti kevyeltä, hän ainakin väitti tuntia tehokkaaksi.  Kaiken lisäksi pidimme tuntia hauskana ja saatamme hyvin mennä toistekin.

Missä voi harrastaa?

Helsingissä hydrospinningtunteja on tarjolla ainakin Mäkelänrinteen uimahallissa (www.urheiluhallit.fi). Muualla Suomessa asuvien kannattaa rohkeasti googletella tuntia eri nimikkeillä: vesi-spinning, vesispinning ja aquaspinning voivat kaikki johtaa oikeille jäljille.

Kenelle suosittelen?

Hydrospinning oli tunti, jonka voi väittää aidosti sopivan lähes kaikille. Tunti on lempeä tarvittaessa myös hyvinkin huonokuntoisille, sillä vesipyörän polkeminen rauhallisesti ei liiemmin lihaksia rasita. Samaan aikaan tunnista saa hyvinkin raskaan: erityisesti polkemalla nopeasti, matalassa asennossa, polvet koukussa pyörän etupuolella.

Toinen testituntini oli aquamba eli vesizumba (30 min). Nimensä mukaisesti askeleita ja liikkeitä tehdään esimerkiksi merenguen, salsan ja reggeatonin tahtiin, mutta jumppasalin sijaan altaassa. Olen tanssinut paljon lattareita, joten odotin tuntia innolla. Tunti lunasti odotukseni vain osin. Musiikki oli juuri niin mukaansa tempaavaa kuin kuvittelinkin, mikä pisti miettimään, eikö samoja kipaleita voisi soittaa aivan tavallisillakin vesijumppatunneilla. Zumbaliikkeet kun sopivat mielestäni huomattavasti huonommin veteen kuin kuivalle maalle. Tahti oli kuin Rion karnevaaleilla, ja liikkeet kutistuivat helposti vauhdissa nykimiseksi. Leikattu akillesjänteeni vihoitteli jatkuvasta altaan pohjan tamppaamisesta. Kun selvisi, ettei musiikin tahtiin oikein ole mitenkään mahdollista vesizumbata, iski pettymys, sillä tanssissa on mielestäni nimenomaan kyse rytmistä, eikä sinne päin sätkimisestä. Toki tunnin eduksi laskettakoon, että tunti oli ehtinyt jo yli puolivälin ennen kuin luovutin kilpajuoksun musiikin tempon kanssa, joten kyllä kaloreita paloi, kun lantioni vispasi vedessä kuin viimeistä päivää.

Missä voi harrastaa?

Myös aquambaa on tarjolla Mäkelänrinteen uimahallissa. Muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvien kannattaa jälleen kerran metsästää tuntia eri nimillä. Löysin vastaavia tunteja ympäri Suomea ainakin nimillä vesizumba, Zumba ”Pool Party” ja aquabailamos.

Kenelle suosittelen?

Aquamba sopii vaihtelua kaipaaville vesijumppareille, jotka janoavat nopeampaa ja räväkämpää liikkumista. Parhaat tehot tunnista saa irti, kun koittaa haasteesta huolimatta heilua musiikin tahtiin. Tämä kuitenkin vaatii jo jonkinasteista koordinaatiokykyä. Voikin olla, että jos ei parketillakaan olo tunnu partaveitseltä, aquamban tahti ja nopeat siirtymiset liikkeestä toiseen saattavat turhauttaa.

Tulevaisuuteen jätin vielä kolmannen vesiuutuuden: hydroboxingin eli vesinyrkkeilyn. Joillain tunneilla käytetään pohjaan ankkuroitavaa kelluvaa nyrkkeilypalloa, joillain käsissä pidettäviä vesivastuksia. Tunti lupaa antaa kyytiä niska- ja hartiaseudun vaivoille. Tätä iloa oli kuitenkin ikävä kyllä tarjolla vain aamulla, epäinhimilliseen aikaan. Kello kahdeksalta aamulla en todellakaan halua pöyhiä nyrkeilläni mitään muuta kuin korkeintaan tyynyä parempaan asentoon.