Miksi pakkausmerkintöjä on?
Kuluttajan pää saattaa mennä pyörälle pakkausmerkintöjä ja toisaalta elintarvikemainontaa seuratessa. Asetusviidakko on melkoinen, sillä pakkaukseen painettavien tekstien sisältöä säädellään sekä kansallisesti että kansainvälisesti EU-tasolta.
Pakkausmerkinnät antavat tietoa muun muassa elintarvikkeen ravitsemuksellisesta laadusta, ainesosista ja turvallisuustekijöistä. Niissä myös kerrotaan tuotteen sisällöstä sekä oikeista säilytys- ja valmistusohjeista. Laissa velvoitetaan merkitsemään nämä tiedot pakkauksiin.
Miten merkintöjä pitäisi lukea?
Jotta voisit muodostaa kokonaiskuvan elintarvikkeen ravitsemuksellisista ominaisuuksista ja kokonaislaadusta, tarkastele varsinkin seuraavia merkintöjä pakkauksissa:
Ainesosaluettelo
Ainesosat luetellaan valmistusajankohdan mukaisen painon mukaan siten, että ensimmäiseksi kerrotaan ainesosa, jota elintarvike sisältää eniten.
Jos elintarvikkeen nimessä esiintyy jokin ainesosien ryhmä, esimerkiksi kala-kasvispadassa kala ja kasvikset, niin myös ryhmien määrä on ilmoitettava.
Ainesosien ryhmänä voi elintarvikkeen nimessä esiintyä myös niin kutsuttu koostettu elintarvike. Tällöin on ilmoitettava tämän koostetun elintarvikkeen määrä koko tuotteesta. Koostettuja elintarvikkeita voivat olla esimerkiksi hillot, soseet ja hyytelöt.
Kuitenkin, jos samassa yhteydessä korostetaan koostetun elintarvikkeen sisältämää tiettyä ainesosaa, tulee sen määrä ilmoittaa koostetun elintarvikkeen määrän lisäksi. Näin ollen esimerkiksi mansikkahillomunkin ainesosista on ilmoitettava myös mansikan osuus itse hillosta.
Ainesosaluetteloita tarkastelemalla voi siis vertailla esimerkiksi eri tuotteiden keskeisten ainesosien pitoisuuksia, tai vaikkapa ravintosisältöluettelossa mainittujen kokonaishiilihydraattien ja -rasvojen laatua.
Ainesosaluettelo antaa konkreettista ja eksaktia lisätietoa mahdollisesti käytetyille, sallituille ravitsemusväitteille tai tuotenimelle. Ainesosaluettelosta voi paljastua yllättäviäkin tietoja, jotka eivät yksityiskohtaisuudessaan välttämättä tule esiin esimerkiksi tuotteen mainonnassa.
Voimakassuolaisuus
Suola parantaa elintarvikkeen säilyvyyttä ja makua. Se myös kohentaa monien elintarvikkeiden rakennetta ja prosessointiominaisuuksia. Niinpä ei ole ollenkaan outoa, jos muuten terveellisen tuntuisesta elintarvikkeesta löytyykin runsaasti natriumkloridia.
Elintarvikkeiden pakkauksiin on tehtävä merkintä ”voimakassuolainen”, jos elintarvikkeen natriumkloridipitoisuus ylittää painoprosenteissa kullekin elintarvikeryhmälle sovitut tietyt rajat. Rajat vaihtelevat mm. juustojen 1,4 painoprosentista leikkele- ja ruokamakkaroiden 1,8 %:iin.
Elintarvikkeiden natriumkloridipitoisuuksia on hyvä tarkkailla, vaikka suolan haitallisia terveysvaikutuksia on korostettu ehkä liikaakin. Suolankin suhteen on hyvä pyrkiä kohtuuteen, mutta jos ongelma on kohonnut verenpaine, myös monet muut ruokavalion laatutekijät vaikuttavat sitä alentavasti.
Genetiikan ohella muun muassa liikunta, laihtuminen, kasvikset, kokojyvävilja, maitotuotteet, rasvan laatu – etenkin samanaikaisesti – vaikuttavat verenpaineeseen huomattavasti merkittävämmin kuin pelkkä ruokavalion suolapitoisuus.
Mitä lupauksia pakkauksessa saa olla?
Ravitsemuksellisilla väitteillä tarkoitetaan elintarvikkeesta annettavaa tietoa, jolla ilmoitetaan tai viitataan elintarvikkeen erityisiin ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin.
Terveydentilan hoitoon suoraan viittaavat tai lääkkeelliset väitteet ovat elintarvikkeissa kiellettyjä. Elintarvikkeen ei siis saa luvata parantavan jotakin sairautta tai olevan lääkkeenomainen keino sen ehkäisyyn.
Vähäisestä energiasisällöstä saa mainita näin:
Merkintää kevyt tai light saa käyttää vain, jos tuotteen energiapitoisuus on enintään 70 % vastaavan, yleisesti markkinoilla olevan valmisteen energiapitoisuudesta.
Vähäenerginen tarkoittaa kiinteää tuotetta, joka sisältää enintään 40 kcal /100 g, tai nestemäistä tuotetta, jonka energiapitoisuus on enintään 20 kcal / 100 ml. Merkintä vähäenerginen on siis huomattavasti tarkempi ilmoitus tuotteen energiasisällöstä ravitsemuksellisesta näkökulmasta, kuin merkintä kevyt tai light. Silläkään ei kuitenkaan viitata muihin laatuominaisuuksiin, kuten vaikkapa suojaravintoaineiden määrään. Vähäenerginen tuote voikin olla joskus hyvin suojaravintoaineköyhä, jos sen energiapitoisuutta on alennettu lisäämällä tuotteen vesipitoisuutta.
Rasvapitoisuudesta saa mainita näin:
Vähärasvainen tarkoittaa kiinteää tuotetta, jonka rasvapitoisuus on enintään 3 g / 100 g, tai nestemäistä tuotetta, jossa on rasvaa enintään 1,5 g / 100 ml.
Rasvaton tuote saa sisältää enintään 0,5 g rasvaa sataa grammaa tai millilitraa kohti.
Energia- ja ravintoainelaskelmista saa mainita näin:
Pakkausmerkintöihin sovelletaan myös tiettyjä analyysi- ja laskentatulosten arvojen pyöristämissuosituksia ravintoarvomerkintöjen laatimiseen. Esimerkiksi kun tuotteen energiasisältö on yli 100 kcal, voidaan tuotteen energiasisältö ilmoittaa 10 kcal tarkkuudella.
Pääravintoaineita taas voidaan ilmoittaa yhden gramman tarkkuudella, kun niitä kutakin on tuotteessa yli 10 grammaa. Ravintoarvomerkinnät itsessään voivat siis sisältää tiettyjä, sallittuja arvioita tai pyöristyksiä. Nämäkin pyöristyssuositukset kertovat siitä, että ruokavalion energiapitoisuuslaskelmat ovat aina arvioita.
Älä anna tuotteen ”keveyden” huijata
Suomessa on myytävänä erittäin paljon erilaisia kevyttuotteita. Pakkausmerkinnässä sana ”kevyt” viittaa ainoastaan tavallista vähäisempään energiasisältöön, ja senkin osalta vain rajoitetusti, ei siis tuotteen muuhun ravitsemukselliseen arvoon.
Klassinen esimerkki huonosta valinnasta on vähärasvainen kestomakkara. Sen rasvapitoisuudeksi paljastuukin n. 23 %.
Usein niin sanotuissa kevyttuotteissa rasva on korvattu sokerilla. Rasvan ja sokerien määrää on saatettu kompensoida myös esimerkiksi korkeammalla proteiini- tai vesipitoisuudella.
Oikein käytettynä kevyttuote voi olla hyvä valinta, mutta keventäjän kannattaa olla tarkkana ja selvittää pakkausmerkinnöistä tuotteen kokonaisarvot. Ja on hyvä muistaa, että on paljon luontaisesti kevyitä elintarvikkeita: hedelmät, marjat ja täysjyväviljatuotteet.
Poimi keskeiset tiedot pakkauksesta
Yksittäisen elintarvikkeen ravitsemuksellista arvoa on hyvä verrata saman ruoka-aineryhmän elintarvikkeisiin. Sen lisäksi elintarvikkeen kokonaisarvoa on hyvä tarkastella ruokavalion kokonaisuuden kannalta.
Elintarvikkeita ei voi jakaa eikä niitä ole tarkoitus jakaa mustavalkoisesti terveellisiin ja epäterveellisiin. Myös terveyttä edistävä ja ylläpitävä ruokavalio on useiden osakokonaisuuksiensa summa.
