Lihavuus ja syöpä

Painonhallinnasta näyttää olevan hyötyä myös syövän ehkäisyssä. Uusissa syövänehkäisysuosituksissa painotetaan normaalipainon säilyttämistä läpi elämän, säännöllistä liikuntaa sekä terveellistä ravintoa.

Syöpä ja suositukset

Maailman syöpätutkimusrahasto (World Cancer Research Fund, WCRF) ja Yhdysvaltain syöväntutkimuslaitos (American Institute for Cancer Research, AICR) päivittävät säännöllisesti tietoa lihavuuden, ravitsemuksen ja fyysisen aktiivisuuden merkityksestä syövän synnyssä ja ehkäisyssä. Syövänehkäisysuosituksissa painotetaan normaalipainon säilyttämistä läpi elämän, säännöllistä liikuntaa, kasvisten ja hedelmien runsasta käyttöä sekä punaisen lihan käytön rajoittamista.

Lihavuus on nyt nostettu esille usean syöpämuodon vaaratekijänä: lihavuus suurentaa paksu- ja peräsuolen syövän, vaihdevuosien jälkeen ilmaantuvan rintasyövän, kohdun limakalvosyövän, haimasyövän ja munuaissyövän vaaraa. Lisäksi on todennäköistä, että lihavuus suurentaa virtsarakon syövän, mutta pienentää ennen vaihdevuosia ilmaantuvan rintasyövän vaaraa. Ymmärrys lihavuuden ja syövän yhteyksistä on vahvistunut vuosi vuodelta.

WCRF:n raportin mukaan jo normaalipainon ylärajaa (painoindeksi 25) lähestyttäessä syövän riski suurenee. Niinpä paneeli suosittelee, että 21 vuoden iässä painoindeksi olisi alle 22 ja ettei painoindeksi suurenisi iän myötä ainakaan yli 25:n. Tämä on monelle nykysuomalaiselle epärealistista. Näin tiukan painosuosituksen yleistä esittämistä voi muutenkin pohtia: vaikka syöpään sairastavuudessa tiukat rajat olisivat ehkä perusteltuja, on ihannepainoindeksi muut kuolinsyyt huomioiden jopa hieman yli 25 – edellyttäen että paino pysyy tasaisena iän karttuessa.

Lisää liikuntaa ja kasviksia

Jos WCRF:n raportin painonhallintasuositus on vähintäänkin haastava, tarjoaa raportti tämän rinnalle lohduttavaa tietoa: lihavuuden aiheuttamaa suolistosyöpien ja rintasyövän vaaraa voi pienentää myös terveillä elintavoilla, riippumatta painonhallinnan onnistumisesta. Runsas fyysinen aktiivisuus pienentää peräsuolisyövän vaaraa ja punaisen lihan (sika, nauta, lammas) käytön rajoittaminen taas pienentää yleisesti suolistosyöpien vaaraa. Lisäksi on todennäköistä, että fyysinen aktiivisuus pienentää rintasyövän ja ravintokuitu, maitotaloustuotteet ja vihannekset suolistosyöpien vaaraa.

Fyysistä aktiivisuutta koskeva WCRF:n suositus on samankaltainen kuin mitä esimerkiksi Suomessa. Vähimmäissuositus on 150 minuuttia kohtalaisen rasittavaa liikuntaa tai 75 minuuttia raskasta hikiliikuntaa viikossa. Sekä WCRF että suomalainen suositus toteavat, että kunnon parantuessa kannattaisi liikkua perussuositusta enemmän.

Keventäjien ruokavalio-ohjeissa painotetaan runsasta vihannesten ja hedelmien käyttöä (600 g/vrk). WCRF:n suositus kasvisten syöntiin on vähintään yli 400 g/vrk, suomalaisten suositusten mukaan kasviksia tulisi syödä vähintää 500 g/vrk. Vaikka kasvisten ja hedelmien käyttö on kasvanut melko tasaisesti kaikissa koulutusryhmissä sekä miehillä että naisilla vuodesta 1997 vuoteen 2012, ja ero ryhmien välillä on säilynyt. Suosituksiin (500 g/vrk) on kuitenkin vielä matkaa erityisesti miehillä, mutta myös naisilla.

Painonhallinnan ja syöväntorjunnan ravitsemuksellisena peruspilarina voidaan siis pitää vihannesten ja hedelmien syömistä monta kertaa päivässä, mieluiten joka aterian yhteydessä.

Vähemmän punaista lihaa

Punaisen lihan käyttöä paneeli suosittelee rajoitettavaksi alle 500 grammaan viikossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nautaa, sikaa, lammasta tai riistaa saa pääateriana syödä korkeintaan kolme kertaa viikossa. Keventäjien kannattaa suhtautua tähän ohjeeseen vakavasti, sillä punaisen lihan käytön rajoittaminen on yksi tapa vähentää lihavuuden aiheuttamaa suurentunutta suolistosyöpien vaaraa. Lisäksi lihan vähäisempi syöminen on suositeltavaa myös ympäristöekologisesta näkökulmasta. Joulupossua tai pääsiäislammasta ei kuitenkaan tarvitse tämän ohjeen perusteella jättää syömättä.