Uudenvuodenaattona päätät, että nyt lähtee läski – ja jo loppiaisena olemme hillomunkki poskessa. Luonteenlujuutta on kuin jäntevyyttä kastemadossa.
Ongelma ei koske vain herkulle heikkoja ihmisiä. Psykologi Richard Wiseman uteli yli 3000 britilta, olivatko uudenvuodenlupaukset pitäneet ja tulokset osoittivat, että lähes 90 prosenttia oli joutunut syömään sanansa.
Toisin kuin nimestä voisi päätellä, tahdonvoimamme on varsin heikko. Onneksi sitä voi kehittää – ainakin jonkun verran. Tai sitten voi opetella välttämään tilanteita, joissa tahdonvoima joutuu liian koville.
Emme pysy päätöksissämme, koska tahdonvoima asuu aivoissamme samassa paikassa kuin tarkkaavuus, keskittymiskyky, lyhytaikainen muisti ja ongelmanratkaisu. Nämä toimintomme jakavat tilan päässämme samalla periaatteella kuin kukat parvekelaatikossa, eli ne vievät tilaa ja ravintoa toisiltaan. Kun yksi toiminto on aktiivinen, se vie energiaa muilta.
Työpäivä syö tahdonvoimaa
Hyvä esimerkki tästä on suklaakakku–hedelmäsalaatti -testi, joka tehtiin Floridan yliopistossa Yhdysvalloissa. Siinä kaksi ryhmää joutui muistamaan lukuja. Toisen ryhmän piti muistaa kaksinumeroinen luku ja toisen seitsennumeroinen lukusarja. Testin jälkeen ryhmän jäsenet saivat valita joko palan rasvaista suklaakakkua tai kevyttä hedelmäsalaattia.
Hankalamman lukusarjan opetellut ryhmä mässäsi suklaakakulla paljon halukkaammin kuin vertaisporukka. Tutkijoiden mukaan siksi, että seitsennumeroisen sarjan muistaminen vaati aivoilta enemmän pinnistelyä, jolloin itsekurin ylläpitämiseen jäi vähemmän energiaa.
Tahdonvoiman ja muiden aivotoimintojemme välinen taistelu selittääkin hyvän sitä, miksi me niin usein sorrumme mielitekoihin työpäivän jälkeen. Koko päivän kestävä keskittyminen, asioiden muistissa pitäminen ja päätöksenteko polttavat ajatusenergiamme niin vähiin, ettei sitä riitä enää tahdonvoiman käyttöön työpäivän päätteeksi. Juustot ja viini maistuvat, koska tahdonvoimamme ei riitä niiden vastustamiseen.
Aivot vaativat ruokaa
Aivot ovat kehomme suurin syöppö. Lihakset kuluttava energiaa kun liikumme, aivomme kuluttavat sitä kun ajattelemme. Mitä vaikeampi tehtävä, sitä enemmän ja nopeammin energiaa kuluu.
Aivojen energiankulutuksen vaikutusta tahdonvoimaan on tutkittu laihduttajilla Yhdysvalloissa. Laihduttajille annettiin katsottavaksi kuvia ruoasta. Syömään houkutteleva aivojen mielihyväkeskus aktivoitui kuvista, mutta niin aktivoitui myös kohta, jossa tahdonvoima asuu. Laihduttajat kykenivät vastustamaan mielihalua.
Sitten laihduttajat katsoivat komedian, jonka aikana he eivät saaneet nauraa. Naurun vastustaminen oli aivoille kovaa työtä, joka vei paljon energiaa. Leffan jälkeen laihduttajat halusivat ruokaa paljon enemmän ja heidän kykynsä vastustaa kiusausta oli aikaisempaa heikompi.
Tutkimuksen todellinen yllätys kuitenkin koettiin, kun laihduttajille saivat vähän rypälesokeria. Tämä nosti verensokeritasoa ja antoi aivoille energiaa, jolloin koehenkilöt kykenivät jälleen vastustamaan mielitekoja. Voimme siis syödä sinnikkyyden takaisin.
Hoida verensokeria
Onhan tämä nyt ristiriitaista: Laihtuakseen on siis kyettävä vastustamaan mielitekoja. Mielitekojen vastustaminen kuitenkin kuluttaa energiavarastoja nopeasti, joten laihduttajan täytyy syödä.
Tutkimuksissa on havaittu, että itsekuria vaativan kokeen jälkeen ihmiset syövät mieluummin makeisia kuin suolaista ruokaa. Jo pelkästään epäilys siitä, että joutuisi viettämään pitkiä aikoja itsekuria vaativassa tilanteessa, herättää kenessä tahansa nopeasti sokerinhimon.
Ainoa järkevä ratkaisu mieliteon yllättäessä on ottaa välipalaksi hyviä hiilihydraatteja ja proteiinia. Ne nostavat verensokeria hitaammin mutta pitävät sen tason korkealla pidempään. Eli myslijogurtti tai marjapuuro on kestävämpi ratkaisu makeanhimoon kuin suklaapatukka tai keksi.
Lähteet:
Asiantuntijana tietokirjailija Jani Kaaro
