Järkeä laihdutukseen

Nykytietämyksen mukaan näyttää siltä, että laihdutuksen tulisi aina perustua terveydellisiin seikkoihin. Aina laihdutukselle ei löydy todellista tarvetta ja turha kilojen kanssa ylös ja alas veivailu saattaa olla jopa terveysriski. Ikuisen laihduttamisen sijaan kannattaa tähdätä elinikäiseen painonhallintaan.

Aluksi hätkähdyttävä uutinen: pitkäaikaiset väestöseurannat ovat melko varmasti osoittaneet, että ennenaikaisen kuoleman ehkäisyssä tasaisena pysyvä paino on paras. Tasainen paino on siis parempi kuin suurentunut tai pienentynyt paino. Nyt joku väittää, että pienenevän painon yhteys terveysriskiin on vain sitä, että sairaus pienentää painoa. Tämä mahdollisuus on kuitenkin ainakin yritetty sulkea pois tutkimuksista niin hyvin kuin mahdollista.

Tilanne on mielenkiintoinen: laihduttaminen milloin tahansa, missä tilanteessa tahansa ja millä keinolla hyvänsä ei välttämättä olekaan hyvä asia. Näyttää siltä, että ainakin täysin terveiden ihmisten laihduttaminen, nopea painonpudotus ja (väärällä) ruokavaliolla tapahtuva laihdutus ovat jopa terveydellisiä vaaratekijöitä. On siis syytä tietää, milloin ei kannata aloittaa laihdutusta tai ei enää pidä laihduttaa.

Milloin ei pidä aloittaa?

Laihduttaminen on perusteltua, jos vyötärön ympärys on miehellä yli 100 cm ja naisella yli 90 cm. Jos painoindeksi on yli 35, vyötärön ympäryksen riskiraja täyttyy kutakuinkin varmasti ja hyvin todennäköisesti jo silloin, kun painoindeksi on yli 30. Monilla vatsakkailla henkilöillä vyötärö on yli riskirajan, vaikka painoindeksi on hieman allekin 30.

Painoindeksin ollessa yli 25, mutta alle 30, tai vyötärön ympäryksen ollessa lähellä riskirajaa (naisilla 80-89 cm ja miehillä 90-99 cm) on perusteltua laihduttaa, mutta vain jos samanaikaisesti on jotain lihavuuteen liittyviä muita vaaratekijöitä. Näitä ovat esimerkiksi kohonnut kolesteroli, matala HDL-kolesteroli, kohonnut verenpaine tai heikentynyt sokerinsieto.

Laihduttamista ei pitäisi aloittaa, jos siihen ei ole edellä mainittuja terveydellisiä perusteita. Monet normaalipainoiset tai aivan vähän liikapainoiset haluavat pudottaa joitakin kiloja näyttääkseen paremmalta vähissä kesävaatteissa. Tämä on nykyisessä kauneutta ihannoivassa yhteiskunnassa ymmärrettävä syy, mutta siinä saattaa siis piillä myös terveydellinen vaara.

Vähintään 5 % laihtuminen on jo hyväksi terveydelle. Yksi perusperiaate voisikin olla se, että jos ylimääräistä painoa on vain 2-3 kiloa, ei laihduttamista pitäisi edes aloittaa. Pahimmassa tapauksessa kilot aluksi poistuvat, mutta tulevat tuplana takaisin. Näin laihduttaminen ei parantanut terveyttä (muutos oli liian pieni, eikä lähtökohtaisesti edes ollut ongelmia), mutta takaisinlihominen ehkä jo heikensi terveyttä.

Milloin ei pidä jatkaa?

Koska sitten on järkevää lopettaa laihduttaminen ja siirtyä painonhallintaan eli painon takaisinnousun ehkäisyyn? Tähän löytyy ainakin kaksi perustetta:

1. yli 5 % laihtumisen jälkeen painoindeksi on alle 25
2. yli 5 % laihtumisen jälkeen laihtumisen vauhti ”hiipuu”.

Jälkimmäinen peruste on hyvin tärkeä. Laihtuminenhan ei ole koskaan (onneksi) ikuista. Kun lähdetään liikkeelle tietyllä energiavajauksella (syödään vähemmän ja liikutaan enemmän), on laihtumisvauhti yleensä hyvä ja laihduttajan kannalta tyydyttävä. Mutta vähitellen kehon keventyessä energiantarve pienenee ja toisaalta kovin into ruokailu- ja liikuntatottumusten noudattamisessa on heikentynyt. Niinpä laihtuminen aluksi hidastuu ja loppuu sitten kokonaan.

Laihtumisen loppuminen on ehkä koko laihduttamisen kriittisin vaihe. Sen pitäisi johtaa ajatukseen ”siirryn nyt keskittymään painonhallintaan eli siihen, että elämäntapani eivät muutu takaisin entisiksi”. Sen sijaan monille tulee mieleen, että ”vielä pitäisi vähän saada pois”. Joskus tämä onnistuu, jos ruokavaliossa ja/tai liikuntatottumuksissa vielä on varaa tehdä muutoksia. Mutta monet ryhtyvät epätoivoisiin toimenpiteisiin, lisäävät liikunnan epäterveellisen suureksi tai siirtyvät puolittaiseen paastoon. Kumpikaan näistä ei ole kestävä ratkaisu.

Kilojen pudottaminen lisäämällä ”tsemppiä” ei ole vain fyysisesti, vaan myös psyykkisesti huono ratkaisu. Mitä äärimmäisempiin ratkaisuihin ollaan valmiit menemään, sen vähemmän laihduttamisen aikana opitaan uusia tottumuksia. Näin laihduttaminen muuttuu kuuriksi, jonka loppumista odotetaan yhtä paljon kuin monet tipattoman tammikuun aikana helmikuun alkua.

Mutta mitä pitäisi sanoa niille, joiden ei pidä enää laihduttaa, mutta jotka siitä huolimatta haluaisivat? Parasta olisi ottaa kilokeikan sijaan itselleen ruokavalio- ja kuntoprojekti. Ruokavalion ja syömisen rytmin muuttaminen järkevämmäksi tuo jo vireyttä ja terveyttä. Jos sen lisäksi ottaa itselleen arkiliikunnan rinnalle kunnon parantamisprojektin, on tästä terveyden, ulkonäön, ulkoisen olemuksen ja jaksamisen kannalta paljon suurempi merkitys kuin parin kilon lisälaihtumisella.