Mielekäs syöminen – mindful eating

Käydessäni joitakin vuosia sitten Yhdysvaltojen lihavuuskongressissa selailin kirjatarjontaa, ja huomasin useita kirjoja, joissa opastettiin kädestä pitäen tiedostavaan syömiseen (mindful eating).

Kirjat ovatkin tarpeeseen, sillä Amerikassa jos jossakin syöminen on vain yksi vauhdissa tekemisen tiedostamattomista osa-alueista. Matkalla buffet-aamiaispöytään katsoin, kuinka tehokkaat multitasking-jakkupukunaiset maksoivat touhukkaana hotellin kahvilan tiskillä mukaan otettavia kahvinokkamukejaan ja vehnärinkilöitään, puhuivat puhelimeensa, availivat tietokoneitaan, tapasivat työkavereitaan, kaivoivat autonavaimiaan ja vilkaisivat ohi mennessään aulassa TV:stä aamun uutissähkeitä. Ruoka ei tainnut olla mielessä, siihen ei mitenkään keskitytty, ja se näytti olevan vähiten tiedostettu osa aamutoimista.

Tasapainoinen ja tiedostava syöminen

Mindful eating eli suomeksi tiedostava syöminen tarkoittaa, että ruokailuun kiinnitetään huomiota, ei syödä tiedostamatta, ei tunnustelematta, ei ajattelematta, ei huomaamatta, ei tajuttomasti eikä mielettömästi. Kun syöminen menee väärille raiteille (mindless eating), teemme huonoja valintoja, syömme, vaikkei ole nälkä, käytämme ruokaa olon helpottamiseen, itsensä hellimiseen, hoitamiseen ja palkitsemiseen. Ruoka voi kyllä olla mielessä, paljonkin, se voi jopa hallita mieltä tai tuottaa pahaa mieltä.

Mielekäs syöminen on tasapainoista ja tiedostavaa syömistä, luonnollista kykyä nauttia ruoan aiheuttamasta mielihyvästä, huomaamista ja havainnoimista mitä on tekemässä, milloin ja miksi on syömässä, miltä ruoka näyttää, tuoksuu ja maistuu. Näin voi aistia syömisen iloa ja tuntea ravitsevan ruoan hyvää tekevät vaikutukset kehossaan. Suhde ruokaan on mutkaton, vaivaton ja kunnioittava.

Mielekäs syöminen on joustavaa. On tilanteita, jolloin on mielekästä syödä suklaata, nauttia huoletta herkuista. On tilanteita, jolloin on mielekästä syödä tavallista enemmän tai olla syömättä lainkaan. Syöminen on mielekästä siten, että siitä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa, ei tarvitse asettaa turhia rajoitteita eikä toisaalta takertua ruokaan. Mielekäs syöminen ei syyllistä, ei painosta eikä aseta epärealistisia tavoitteita.

Mielekkäässä syömisessä

• opetellaan syömään nälän ja kylläisyyden mukaan, kehoa ja sen tarpeita kuunnellen
• tunnistetaan niitä seikkoja, jotka tarpeettomasti lisäävät syömistä (tunteet, tilanteet, tapahtumat, tavat, tietyt ruoat)
• arvostetaan ruoan laatua enemmän kuin ruoan määrää
• kunnioitetaan ruoan ravitsemuksellista arvoa, sen elämää ylläpitävää ja hyvinvointia tuottavia ominaisuuksia.

Mielekkäässä syömisessä syntyy luonnollinen suhde ruoan ja ihmisen välille. Oikeastaan tällainen ajatuksia täynnä oleva arvostava suhde ruokaan on todella vanha ja etenkin itäisten kulttuurien jo vuosituhansia harrastama. Meilläkään hyvä ruoka ei ole kauan ollut itsestäänselvyys, ja siksi onkin erikoista, miten nopeasti ruoan merkitys on muuttunut. Aiemmin harvinaiset herrojen herkut ovat nyt kaikkien saatavilla. Ruokaan ei tarvitse kiinnittää huomiota. Emmehän edes muista kaikkea, mitä olemme edellisenä päivänä syöneet. On ihan ok heittää ruokaa roskiin. On ihan ok tarjota lapsilleen ruokaa, jonka tietää olevan ”roskaa”. Ja on ihan roskaa arvostella ihmisten ruokakäyttäytymistä näin.

Ruokatarjonnasta valitseminen

Lihavuuskokouksessakin tunsin itseni varsinaiseksi tiukkapipoksi, kun kehtasin haukkua sen ruokatarjontaa. Lounasta tarjottiin vain yhtenä päivänä (sunnuntaina), ja tähän pyhäpäivän ateriaan kuului erilaisia voileipä (ainut missä mielestäni ei ollut vikaa) ja höysteeksi perunalastuja (KYLLÄ), pretzeleitä (=pieniä rinkelin muotoisia suolatikkuja), isoja valkosuklaakeksejä ja juomaksi joko isosta saavista tarjoilijan kaatamana limonadia tai tölkkipepsiä, dieettikokista tai spritea. Kahvia ja teetä sai myös. Mitä ne amerikkalaiset oikein ajattelivat? Lihavuuskokouksessa! Muiden kuin eurooppalaisten mielestä tuossa ateriassa ei ollut mitään erikoista. Kokouksen näyttelyssä jotkut firmat esittelivät myös laihduttajalle tarkoitettuja valmisteita, mm. keksejä ja vohveleita, joissa ei mielestäni myöskään ollut yhtään mitään järkeä (raaka-aineina mm. valkoista vehnäjauhoa, soijajauhoa, öljyä, sokeria, suolaa, munanvalkuaista ja kanelia). Myös selailemassani mindful eating oppaassa oli mielestäni ainakin yksi floppi. Siellä neuvottiin, että perunalastut on parempi syödä kauniilta lautaselta kuin suoraan pussista. No, varmasti näin onkin, mutta miksi perunat pitää ylipäätään syödä lastuina?

Olkaamme siis tyytyväisiä, että asumme Suomessa. Täällä sentään asenneilmapiirissä, ruokakulttuurissa, luontaisissa liikuntamahdollisuuksissa ja näin ollen myös paino-ongelmien ratkaisemisessa on toivoa. Mutta kyllä mekin silti voisimme tavoitella hieman mielekkäämpää syömistä -kevyemmin ja tiedostavammin.

Vinkkejä mielekkääseen syömiseen

• Kuuntele itseäsi ja kehoasi syömistä aloittaessasi
• Rauhoitu ruoan ääreen, karsi turhat muut virikkeet
• Syö silmillä, valitse kauniit astiat ja ottimet, syö värikästä ja elinvoimaista ruokaa
• Tuoksuttele, nauti jo ennen kuin olet syönyt mitään
• Maistele (kuinka monta makua, vivahdetta ruoassa voikaan olla)
• Testaa miltä syöminen tuntuu: syökin pikkupala, sitten iso pala, syö hitaasti ja koeta sitten nopeasti, pureskele pitkään
• Siemaise juomia, huomaatko miltä ne tuntuvat suussa ja ruokatorvessa
• Nauti hyvästä ruoasta kuin nauttisit arvokkaasta viinistä!

Ja tässä vielä vinkki kirjoista, joita en ole lukenut, mutta jotka saattaisivat olla kiinnostavia

• Susan Albers. Eat, Drink and Be Mindful: How to End Your Struggle with Mindless Eating and Start Savoring Food with Intention and Joy. 2009.
• Brian Wansink. Mindless Eating: Why We Eat More Than We Think. 2006.
• Jan Chozen Bays. Mindful Eating: A Guide to Rediscovering a Healthy and Joyful Relationship with Food, 2009.