Viimeisten kymmenen vuoden aikana on tutkittu entistä enemmän onnellisuutta. Laajoissa kansainvälisistä tutkimusyhteenvedoista on koostettu tietoa siitä, mitkä asiat vahvistavat nykyihmisen onnellisuuden kokemista. Puhutaan positiivisen psykologian koulukunnasta, jonka isäksi mainitaan monissa artikkeleissa Martin E. Seligman, Pennsylvanian yliopiston psykologian professori. Vahvuuksien psykologiasta puhutaan myös alan kirjallisuudesta ja silläkin tarkoitetaan hyvinvointia tuottavien mielentaitojen harjoittelua enemmin kuin lapsuudentraumojen tai ongelmien selvittelyä.
Aihe ei sinällään ole uusi, sillä jo antiikin filosofit keskustelivat onnellisuudesta. Jo kreikkalainen filosofi Aristoteles (384-322 eKr.) totesi, että kaiken inhimillisen pyrkimyksen lopullisena päämääränä on eudaimonia, onnellisuus ja hyvä elämä. Aristoteleen mukaan onnellisuus syntyi mielen korkeimmanasteisesta toiminnasta, kyvystä ajatella, sillä ihmisen erottaa eläimestä nimenomaan järki. Elämän tarkoituksen pohtiminen on hyvän elämän avain. Aristoteleen mukaan mietiskelevä elämä on näin ollen se tapa elää, joka tuo ihmiselle suurimman onnen.
Onnellisuutta ei voi ostaa
Hyvinvointia on kansakuntien tasolla mitattu viimeisinä vuosikymmeninä tyypillisesti bruttokansantuotteen kasvulla. Länsimaissa onnellisuuden perustarpeet ovat useimmilla kuitenkin jo kohdallaan – on katto pään päällä ja ruokaa. Ja meillä Suomessa ainakin on myös suhteellisen turvallista. Niinpä kun onnellisuuden kokemusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu, on todettu että raha tai materiaaliset asiat eivät lisää onnellisuuden perusvirettä. Muutamien viikkojen ajan voi odotettu palkankorotus tai uusia auto lämmittää mieltä, mutta ihminen tottuu hyvin nopeasti olosuhteisiin ja onnellisuuden pitkäaikainen lisäys ei rahalla synny. Kauneus ei sinällään lisää onnellisuutta eikä kehon muoto tai koko.
Onnellisuus koostuu enemmän jokaisen omista ajatuksista ja asennoitumisesta elämän koukeroihin. Perustarpeiden ja turvallisuuden ollessa kunnossa ratkaisee oma asennoituminen, arjen tottumukset, sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen, toisten auttaminen, tavoitteellisuus ja positiivisten näkökulmien ottaminen arkisiin asioihin.
Kiitollisuutta ja tulevaisuuden uskoa
Onnellisuus määritellään hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihminen pitää elämäänsä hyvänä, mielekkäänä ja arvokkaana, kokee mielenrauhaa, näkee tulevaisuuden valoisana, kokee hallitsevansa elämänsä ja voivansa toteuttaa kykyjänsä ja lahjojaan sekä rikastuttaa muidenkin elämää.
Onnellisuustutkimusten mukaan seuraavat tekijät nousevat esille ihmisissä, jotka kertovat olevansa onnellisia (Lyubomirsky 2009):
- Sitoutuminen syvästi päämäärään ja tavoitteisiin
- Luottaminen kykyihin selviytyä elämän haasteista
- Ajankäyttö perheen ja ystävien kanssa
- Muille avun tarjoaminen
- Myönteiset tunteet enemmistönä
- Optimistisuus tulevaisuudesta
- Eläminen hetkessä
- Liikuntaa fyysisesti päivittäin
- Kiitollisuus siitä mitä elämässä on
Onnellisuuden kokemuksiin vaikuttaa tutkimusten mukaan 50 % perimä, lapsuuden kokemukset ja persoonallisuuden/ temperamentin piirteet. 10 % onnellisuudesta voi johtua olosuhteista, vauraudesta ja ympäristön mahdollisuuksista, mutta 40 % onnellisuuden tuntemuksista vaikutetaan itse.
Keski-iän ohittaneet ihmiset kertovat olevansa keskimäärin onnellisempia kuin elämänuraa vasta pohtivat nuoret. Eri kulttuurien välillä on tutkimusten mukaan hieman eroja siinä, millaisista asioista onnellisuus syntyy. Esimerkiksi yhteisön yhteinen hyvinvointi korostuu yksilöiden hyvinvointiarvioissa Aasiassa enemmän kuin Yhdysvalloissa.
Keventäjän onnellisuuspolku
Onnellisuustaitojen harjoittelu liittyy hyvin läheisesti keventämiseen. Elämäntapamuutosten harkitseminen, niiden valmistelu ja onnistunut toteutus tapahtuu jokaiselle ”maailman lyhyimmällä pururadalla”, omassa mielessä. Aina tarvitaan ajatus, ennen kuin oikealle pururadalle tulee lähdettyä. Voisitko lähteä itsesi kanssa onnellisuuspolulle tai pohdintakävelylle? Voisit miettiä omia onnellisuuden avaimiasi ja miten muistat niitä huoltaa viikottain?
Keventämisessä onnistuminen perustuukin suurelta osin mielen taitoihin. Millaisilla ajatuksilla, millaisella sisäisellä puheella oivallan arjen tottumusten muutosmahdollisuudet? Miten itseäni kannustan, miten saan muutettua mielikuviani herkuista ja muista sellaisista tottumuksista, joita en toivo itselleni tarjoilevan?
Keventäjä punnitsee ensin omia elämänarvojaan ja asioita, joita haluaisi tehdä tulevina vuosina. Onnellisuuden perusta rakentuu omien arvojen selkiyttämiselle ja sille, että elää arvoja arjessa – ei vain unelmoi niistä. Omassa kehossa tapahtuneet muutokset ovat herättäneet Keventäjän pohtimaan oman terveyden merkitystä ja sitä keille muille sillä on merkitystä. Näitä pohtiessa on vahvistunut käsitys elämän tukipilareista ja tulevaisuuden askelmerkeistä.
Tyytyväisyyttä itseen ja sitä kautta onnellisuutta lisää jo se, että huomaa elämän merkityksellisyyden ja sitoutuu syvästi omiin päämääriin. Näin arjen askelmerkit ovat selkeitä, eikä niissä hapuilu lisää tyytymättömyyttä ja syyttelyä omia valintoja kohtaan. Keventäjän on hyvä pohtia, millaisessa kehossa on juuri omaan elämänvaiheeseen, mahdollisuuksiin sekä haasteisiin nähden sopivassa kunnossa? Onnellisuutta vahvistavat tavoitteet kunnioittavat arkea, lähtevät omasta itsestä, ne ovat realistisia ja armollisia.
Onnistumiset
Keventäjä voi keksiä upean oivalluksen niistä sisäisen puheen lauseista tai käsikirjoituksista, joilla saa itsensä toimimaan toivotusti. Voiko karkkihyllyn edessä pysähtyä ja kysyä itseltään: ”Onko tämä minulle hyväksi?” Kun löytää uusia ajatustapoja ja onnistuu itsensä ohjaamisessa, vahvistuu myös käsitys siitä, että elämä ja onnellisuuskin on harjoittelemisen mahdollisuus. Onnellisuustaitojen treeneissä vahvistuu samalla luottamus kykyihin selvitä haasteista ja optimistisuus tulevaisuudesta.
Onnistumisia hyvinkin pienissä arkisissa asioissa voisi kerätä vaikkapa viikkolistaksi. Viikon päätteeksi voi istua alas ja olla kiitollinen pienistä oivalluksista ja omien vahvuuksien löytämisestä. Onnellisuustaidoissa on tärkeää, että huomaa ja opettaa itsensä huomaamaan arjen kiitollisuuden aiheet. Ja vielä jos muistaa kiittää kannustajia ja pyytää kannustusta itselle tärkeiltä ihmisiltä, vahvistuu yhteinen onnellisuuden kokemus lähimmäisten kanssa.
Onnellinen liikkuja
Onnellisuustaitoihin liittyy tutkitusti fyysinen aktiivisuus. Liikkuessa Keventäjä kokee uusia asioita, on kosketuksissa ympäristönsä kanssa, keskustelee oman kehonsa kanssa, alkaa luottamaan omaan jaksamiseen, näkee muita ja liikkuu yhdessä. Mieli ja keho ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, mikä perustuu jo fysiologisiin tosiasioihin. Liikkuessa pumppu toimii ja verenkierron mukana liikkuu happi, ravintoaineet, kuona-aineet ja hormonit, jotka ovat kytköksissä tunteisiin ja mielialoihin.
Onnellisuus ilmenee ajatuksina, tunteita, kokemuksina, tulkintoina ja tekoina. Liikkuessa Keventäjä voi kokea iloa ja kiitollisuutta liikkumisen kyvystä ja vaikkapa upeasta säästä, kauniista maisemista, kanssaliikkujista jne. Kunnon koheneminen ja eri vuodenaikojen vaihtelu lisää toiveikkuutta, kunnioitusta ja kiinnostusta. Jokainen liikkeelle lähtö kerta ja omien ajastusten muutokset antavat aihetta aitoon ylpeyteen ja kunnioitukseen. Uusien liikkumistapojen, lajien, taitojen ja tottumusten oppiminen voi inspiroida ja aiheuttaa jopa hyväntahtoista huvittuneisuutta. Hyvien tottumusten tarjoaminen itselle voi ilmentää myös rakkautta sekä itseä että lähimmäisiä kohtaan. Ja useimmat toteavat liikkumisen aikana ja varsinkin sen jälkeen kokevansa mielentyyneyttä. Upeaa elossa olemisen tunnetta, ponnistelun tuomaa mielihyvää ja raukeaa hikoilun jälkeistä rentoutta!
Onnellisuus ilmenee tutkijoiden mukaan tyypillisesti seuraavina tuntemuksina:
- Ilo
- Toiveikkuus
- Inspiraatio
- Ylpeys
- Rakkaus
- Kunnioitus
- Mielentyyneys
- Kiinnostus
- Huvittuneisuus
- Kiitollisuus
Lähteet:
Lyubomirsky. S. 2009. Kuinka onnelliseksi? Basam Books
Mattila. A.S.& Aarninsalo. P. 2009. Onnen taidot. Duodecim. Otavan kirjapaino. Keuruu.
Seligman. M. E. P. 2002. Authentic happiness. London
