Hyvä, paha paasto

Lääkäri kehottaa tulemaan verikokeisiin paastossa, koska silloin veren sokeri- ja rasvapitoisuudet ovat alhaisimmillaan. Kaksitoista tuntia on tavallisesti pisin aika, jonka nykyihminen on syömättä. Usein syömättä ollaan vieläkin lyhempi aika, noin kahdeksan tuntia, nukkumaan menosta heräämiseen. Koska lähes koko muun ajan olemme jonkinasteisessa aterianjälkeisessä tilassa, herää kysymys, miksi verikokeet pitää ottaa paastossa, joka edustaa kaikkein huonoiten sitä tilaa, jossa yleensä elämme. Herää myös kysymys, onko todellakin ihan pakko koko ajan olla syömässä?

Syöminen on stressitila elimistölle. On varsin kuluttavaa pilkkoa ravintoaineet, polttaa niitä ja muuttaa jäljelle jääneet aineenvaihduntatuotteet helposti poistettavaan muotoon. Mitä enemmän turhaa energiaa saa, mitä enemmän elimistöön tuupataan tarpeetonta höttöä ja mitä vähemmän siinä on ravintoaineita, sitä kuluttavampaa ruoan käsittely on. Liikaa syöneenä olo on tukkoinen ja väsynyt ja ennen pitkää liikasyönti johtaa sairastumiseen. Onkin ihan perusteltua pohtia, pitäisikö elimistölleen antaa joskus lomaa syömisestä. Kokonaan eri asia on, että pitäisikö tämä toteuttaa paastoamalla.

Paastotessa lihaskudos vähenee

Paaston ajatellaan antavan suolistolle mahdollisuuden levätä ja elimistölle aikaa puhdistautua kuona-aineista. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue paaston oletettuja terveysvaikutuksia. Paasto on kertateko, ja jos suurimman osan vuodesta elää elimistöään rasittaen, muutaman päivän puhdistautumisesta ei ole mitään hyötyä.

Täyspaasto voi myös olla haitallista. Kun ihminen on syömättä, hän alkaa käyttää omia energiavarastojaan. Ensin kuluvat elimistön hiilihydraattivarastot, glykogeeni, jota on maksassa ja lihaksissa. Niitä riittää pariksi päiväksi. Jo ensimmäisen paastopäivän aikana maksa alkaa tuottaa sokeria eli glukoosia lihasten aminohapoista ja rasvakudoksesta. Paaston ongelma on, että elimistö pilkkoo lihasta nopeasti varsinkin alkuvaiheessa, kun aivojen sokerinkulutus on suuri ja rasvakudoksen pilkkominen on hidasta. Kun aivot oppivat käyttämään vähemmän sokeria ja enemmän rasvakudoksen hajottamisesta syntyviä ketoaineita, lihasten hajottaminen vähenee. 3,5 päivää kestävän paaston aikana aivojen käyttämä sokerienergia vähenee 25 prosenttia, 440 kcal:sta 340 kcal:iin vuorokaudessa. Samanaikaisesti ketoaineiden käyttö lisääntyy 15:stä 150 kcal:iin vuorokaudessa.

Painonlasku paaston alussa on suurimmaksi osaksi vettä. Sitä poistuu paljon, koska maksan ja lihaksien glykogeenin ja lihasten proteiinin pilkkominen ottaa vettä mukaansa. Vettä poistuu munuaisten kautta myös, koska ruoasta ei saada suolaa. Viikon paaston jälkeen painonlasku hidastuu huomattavasti. Siihen mennessä lihakset ovat oppineet käyttämään rasvaa ja aivot ketoaineita polttoaineekseen tehokkaammin, ja vasta tuolloin lihasten pilkkominen vähenee.

Alkuvaiheen painonlaskusta jopa 2/3 voi olla lihaskudosta. Lihaskadon myötä perusaineenvaihdunnan taso laskee. Näin ollen, kun ryhdytään uudelleen syömään, lihominen on hyvin herkässä. Kun paino korjaantuu takaisin, lisääntyy ensin rasva ja vasta myöhemmin korjaantuu lihasmassa.

Suosi mieluummin vähäkalorista

Paastota ei kannata myöskään sen vuoksi, että se ”puhdistaisi kuona-aineita”. Biokemiallisesti olisi kiinnostavaa tietää, mitä kuona-aineella näissä yhteyksissä oikeastaan edes tarkoitetaan etenkin silloin, kun niillä yleistetysti selitetään elimistön tukkoisuutta ihon kunnosta suoliston epäpuhtauksiin. Oikeasti terveen ihmisen elimistöön ei mitenkään kerry kuona-aineita eivätkä ne muuta elimistön happo-emästasapainoa. Koska kuona-aine kuitenkin kuulostaa hyvin haitalliselta, luonnollinen johtopäätös on, että niistä täytyy päästä eroon esimerkiksi paastoamalla aika-ajoin tai ottamalla tehokas detox-kuuri. Kuurikaan sen ei tarvitse olla, sillä paljon nopeampiakin vaihtoehtoja on tarjolla. Jos suolen letkuttaminen ei houkuttele, voi kokeilla laastaria, jalkakylpyä tai aromaterapiaa. Näistä ei ole minkään valtakunnan hyötyä puhdistautumisessa, mutta jos ne tuovat jonkinlaista mielen kilvoittelua muuten yksitoikkoiseen tai stressaavaan elämään, niin olkoon sitten niin. Höplästä ei kuitenkaan kannata antaa itseään vetää, koska tällaisella humpuukilla joku tekee hyvät rahat.

Paastoa turvallisempi vaihtoehto hyvän olon ja terveyden tavoittelussa on vähäkalorinen jokapäiväinen ruoka, jossa on runsaasti kehon rakennusaineita, proteiinia sekä vitamiineja ja kivennäisaineita. Vähäkalorisen ruoan on johdonmukaisesti osoitettu pidentävän elinikää muun muassa hiivalla, banaanikärpäsillä, rotilla ja apinoilla. Myös ihmisillä niukka, mutta ravinteikas syöminen virkistää solujen aineenvaihduntaa. Jos elimistösi siis tuntuu tukkoiselta ja väsyneeltä ja painoa on päässyt kertymään liikaa, kannattaa ehdottomasti ryhtyä keventämään, syödä terveellisesti ja liikkua. Sitä voi toteuttaa hyvillä mielin ja turvallisesti jatkaa vaikka loppuelämän.