Tavoitteena kilo kasviksia päivässä

Uusissa ravitsemussuosituksissa kannustetaan syömään puoli kiloa kasviksia päivässä. Halusin testata, saanko kivuttomasti syötyä kilon.

Suurin osa tuntee sanonnan ”puoli kiloa kasviksia päivässä”. Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa virallinen luku on ollut aiemmin 400 grammaa, mutta nyt määrä on nostettu 500 grammaan. Halusin testata, millaiseksi arki muuttuu, jos tavoitteen nostaa vielä ylemmäs; kiloon kasviksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä päivässä.

Painonhallinnan kannalta kasvisten riittävä käyttö on keskeistä, sillä pysyvä painonhallinta on hyvin vaikeaa liian niukalla kasvisten syönnillä. Kasvisten vaikutus painoon on moninkertainen verrattuna moneen muuhun ruokavaliomuutokseen. Esimerkiksi kuidun määrän lisääminen, herkkupäivien karsiminen tai jopa rasvan määrän rukkaus eivät usein ole vaikutuksiltaan yhtä tehokkaita kuin kasvisten lisääminen. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta faktasta, että kasvikset syrjäyttävät ruokavaliosta energiapitoisempia aineksia, usein vielä puolihuolimattomasti.

Oma lukunsa kasvisten ihanuudessa ovat toki niiden muut terveysvaikutukset. Kasvikset suojaavat lukuisilta erilaisilta sairauksilta, eikä kasviksia voi korvata minkäänlaisilla ravintovalmisteilla, sillä suurta osaa kasviksissa vaikuttavista aineista ei ole olemassakaan pillereinä. En siis näe allergioiden ohella yhtään kelpoa syytä, miksi kasviksia ei kannattaisi syödä enemmän – ERITYISESTI keventäessä. Suomalaiset kuitenkin syövät huomattavasti vähemmän kasviksia kuin esimerkiksi Välimeren maissa elävät, joten minun on pakko ottaa selvää, mikä kasvisten syönnissä voi olla niin vaikeaa.

”Alku on aina hankala” on toinen sanonta, jonka varmasti moni tietää. Minäkin saan tuntea sen pian nahoissani. Kasviskuurini alkaa viikonloppuna, jolloin olen päivät töissä messuilla. Ruokahuollosta vastataan puolestani; saan toki itse päättää, haluanko kebabbia, pizzaa vai jotakin kolmatta, ei kovinkaan kasvispainotteista ruokaa. Lounaani sisältääkin muutaman hassun kurkunpalan ja pari ruokalusikallista tomaatti-jäävuorisalaatti-komboa. Päivän mittaan syön muutaman hedelmän, mutta kaiken kaikkiaan en yllä kasvismäärässä moneenkaan sataan grammaan. Iltaisin alkaakin melkoinen pakkosavotta, sillä vaikka päivällinen olisi kasvisruokaa, saan vielä kaivaa avuksi napostelukasvikset. Näinä päivinä kilo kasviksia tuntuu työltä.

Normiviikon koittaessa törmään uuteen ilmiöön: huomaan kadehtivani niitä, jotka pääsevät osallisiksi työpaikkaruokaloiden antimista. Olen varma, että valmiiden salaattipöytien äärellä pystyisin paljon helpommin suoriutumaan ainakin lounaasta mallikelpoisesti. Kasvisten kuoriminen ja raastaminen pelkäksi taustatueksi tuntuu kotioloissa vaivalloiselta.

Niinpä päätän ottaa uuden lähestymistavan: muutan ruokavalioni suosiolla paljon kasvispainotteisemmaksi, jolloin kasvikset eivät ole enää pelkän lisukkeen roolissa. Huomaan pian, että syrjäyttäväni esimerkiksi jauhelihan määrää kasviksilla yllän helposti yhdessä ateriassa jo lähes 500 grammaan kasviksia. Toinen vastaava ateria illalla, päälle pulleat kirsikkatomaatit, välipalahedelmät ja -marjat smoothieiden muodossa, ja kilo alkaakin tuntua lasten leikiltä. Tämä kuitenkin vaatii keittövaa’an ja sen, että olen itse tiukasti kokin kauhassa kiinni. Ulkona syöminen jättää yhä kasvisten määrän vajaaksi.

Kotikokkausten varassa eläminen loputtomiin ei ole suurelle osalle ihmisistä realismia, kuten ei myöskään kasviskekojen punnitseminen. Vaikka harvalla vaarana todellakaan on liika kasvisten syönti, raja se on porkkanoidenkin pureksimisessa, sillä kokonaisruokavalion mielekkyys on kaiken a ja o. Joillain laihduttajilla hyvin runsas, eli jopa yli kilon kasvisten syönti päivässä voi johtaa yksipuoliseen ja liiankin kevyeen ruokavalioon, olettaen, ettei päivään juuri muuta kasvisten lisäksi mahdu. Tämä voi kostautua jossain vaiheessa valtaisina näläntuntemuksina tai kierteenä, jossa tuntuu, että kylläisyyden mittari on yksin se, että vatsa on koko ajan täynnä.

Minun tapauksessani maaninen, tiettyyn grammamäärään pyrkiminen ei johtanut liian kevyeen ruokavalioon, sillä halusin kasvisten vastapainoksi syödä muutakin. Juurekset kun alkoivat jossakin vaiheessa maistua puulta, vaikka ne yleensä lukeutuvat lempirouskuteltaviini. Näin ollen palasin kuukauden testijakson jälkeen hyvin pitkälle vanhoihin tottumuksiini, pienillä viilauksilla. Tarkistin ensimmäistä kertaa tässä vaiheessa, paljonko olen yleensä syönyt kasviksia ja huomasin ilokseni, että ilmankin erillistä tsemppausta tai ”kuuria”, määrä kohoaa helposti noin puoleen kiloon. Päätin hyväksyä sen vallan riittävänä määränä, sillä se on tähänkin asti pitänyt minut terveenä ja tyytyväisenä, eikä sen eteen ole tarvinnut tehdä sen kummempia ponnistuksia. Testijakson opettamat viilaukset kohdistuivat sellaisiin ruokiin, joihin laitan usein tavasta ja tottumuksesta paljon lihaa ja vähän kasviksia, vaikka maun kärsimättä suhde voisi hyvin olla toisinkin päin. Näin oletan (ilman keittiövaakaa) pääseväni hyvinä päivinä noin 800 grammaan kasviksia, jolloin mukaan mahtuu myös niitä päiviä, jolloin rullapitan välistä kurkisteleva kurkkukolmikko ja lasi tuorepuristettua appelsiinimehua jäävät hyvällä omallatunnolla ainoaksi kasvisanniksi.