Pussiruuastako apua painonhallintaan? – niukkaenergiset ateriakorvikkeet testissä

Pussiruokadieetit on suunnattu painonpudottajille, joiden painoindeksi on yli 30. Ne houkuttavat silti muitakin. Testasin, onko satunnaisesta pussiruokailusta painonhallinnan tueksi.

Kansan kielellä pussiruokadieetiksi kutsutaan ruokavaliota, jossa kaikki päivän ateriat korvataan jauhemaisilla ateriankorvikkeilla. Dieetti on suomenkieliseltä nimeltään ENE-dieetti eli erittäin niukkaenerginen dieetti ja englanniksi VLCD eli Very Low Calorie Diet. Suomessa myytäviä ateriankorvikkeita ovat esimerkiksi Nutrilett, Allévo, XtraVLCD ja Easy Diet. Rapakon takana kauppanimiä on enemmän. Päivittäinen energiansaanti vaihtelee noin 600 kalorista 800 kaloriin, riippuen tuotteesta.

Suomessa ENE -dieettiä suositellaan vain laihduttajille, joiden BMI on yli 30. Touhu kun ei ole lasten leikkiä:  se vaatii 1-2 viikon valmistautumisen, eikä painoa saa pudottaa omin nokkineen kuin korkeintaan 3 viikkoa. Laihdutusta pussiruuan parissa voi tämän jälkeen voi jatkaa vielä 6-12 viikon ajan terveydenhuollon ammattilaisen tiukassa ohjauksessa. Diettiä ei myöskään saa lopettaa kuin seinään; painonpudotustulosta tuplajuustopurilaisella juhlistaen, sillä siirtyminen normaaliin ruokavalioon tapahtuu asteittain 2 viikon aikana.

Pussiruokakuuri kuulostaa rajulta, mutta tiedän silti lähipiiristäni monta ihmistä, jotka ovat ladanneet innokkaina toiveensa sen avulla laihtumiseen. Merkittävää on, etteivät heistä läheskään kaikki täytä painoindeksikriteeriä, toisin sanoen ylipainoa ei ole merkittävästi.  Suurin osa on myös myöntänyt käyttäneensä tuotteita hyvin soveltavasti. Siinä missä ENE -dieetissä kaikki päivän ateriat tulisi korvata jauheilla, osa on hyödyntänyt jauheita satunnaisina ateriankorvikkeina. Lisäksi ENE:n ”vaatimukset” runsaasta vedenjuonnista, alkoholista kieltäytymisestä ja maltillisesta liikunnasta on unohdettu tai niitä ei ole edes luettu. Haluan itsekin testata, voiko pussiruokailun tuunata osaksi omaa painonpudotusta.

Hyvällä ystävälläni on kokemusta suomalaisista tuotteista, joten minä päätän hakea verrokkini Englannista. Tilaan 30 päivän paketin Exante Diet -tuotteita, joihin lukeutuu pastoja, keittoja, pirtelöitä ja puuroja. Onpa joukossa myös tyypillinen brittiruoka: ”shepherds pie”. Exante Diet poikkeaa kotimaisista vaihtoehdoista siinä, että tässä VLCD -dieetissä saa syödä vain 3 pussia päivässä, á 200 kaloria = yhteensä 600 kilokaloria. Monissa kotimaisissa vaihtoehdoissa pusseja saa syödä noin 5-6 kpl/vrk. Tällä ylletään 800 kilokaloriin. Exante Dietin VLCD:lle saa myös ryhtyä jo, jos painoindeksi on yli 25, mikä on mielestäni hieman huolestuttavaa.

VLCD-/ENE -dieetillä pyritään ketoosiin, eli nälän tunteen häviämiseen parin päivän aikana.  Tutkimusten mukaan ketoosissa voi saada hyvän startin painonpudotukseen, erityisesti, jos ylipainoa on paljon ja alkuun on vaikea päästä muuten. Koska painoindeksini on alle suositusrajojen, voin unohtaa ketoosin testaamisen. Exante Diet on ottanut huomioon myös minun kaltaiseni käyttäjät, sillä sivustolla tarjotaan myös mahdollisuutta noudattaa 1000:n ja 1200 kcal dieettejä. Ensimmäisessä syödään 3 pussia päivässä ja loput 400 kcal koostetaan vähähiilihydraattisesta pääateriasta. Jälkimmäisessä pääateria saa sisältää 600 kcal. Exante Diet- tuotteita voi myös hyödyntää 5:2 -dieetissä. Sovellan hieman lisää, eli päätän sallia itselleni 800 kcal 3 päivittäisen pussin ohella, eli yhteensä 1400 kcal.

”Myrkky on imarteleva ilmaus elämäni kuvottavimmalle aterialle”

Ystäväni on varoitellut, että varsinaiset ruuat, kuten pastat maistuvat myrkylle. Silti täytyy myöntää, että yllätys oli suuri, kun lusikoin suuhuni elämäni ensimmäistä VLCD -pasta carbonaraa. Myrkky on imarteleva ilmaus elämäni kuvottavimmalle aterialle. Suolapaljouden alle hukutettu proteiinipuuro ei maistu etäisestikään kinkulle – itse asiassa se ei maistu etäisesti edes ihmisravinnolle.

Ystäväni lohdutti, että makeat jauheet ovat huomattavasti parempia – niiden suhteen henkiseksi ongelmaksi saattaa tosin muodostua se, ettei pirtelö tunnu lounaalta. Omassa dieetissäni tämä ei kuitenkaan vaivaa, saanhan syödä lisäksi 800 kcal ”tavallista ruokaa”. Pirtelöt voin nauttia aamu- väli- tai iltapalana. Järkytykseni toistuu, kun sekoitan vispilällä itselleni mansikkapirtelön. Vispilään jää vahva rasvahuntu, ja maku on kammottava. Eräs Exante Dietin pirtelöitä maistellut bloggaaja kuvaili kirjoituksessaan pirtelöiden makuja (mansikka, vanilja ja suklaa) kuin äidinmaidonkorvikkeeksi, jossa on saippuan sivumaku. Olen juonut Tuttelia viimeksi 35 vuotta sitten, enkä ole Marseille -saippuan palaa mutustanut koskaan, mutta mielikuvien tasolla voin hyvin yhtyä kuvailuun. Kerrassaan kammottavaa! Pieni vilkaisu tuoteselosteeseen tuo selityksen: siinä, missä esim. Nutrilettin pirtelöissä on noin 2 g rasvaa/ps, Exante Dietin pirtelöissä on kolminkertainen määrä, eli 6 g! Ilmeisesti rasvan toivotaan pitävän nälkää pidempään. Tuhti ja tunkkainen olo jatkuukin monta tuntia, mutten tiedä, johtuuko se Exanten pirtelön täyttävyydestä vai siitä, että psyykkasin itseni olemaan tuntematta nälkää, jotten joutuisi enää maistamaan yhtään uutta makua ko. tuotesarjasta.

Pussiruokadieetti ei opeta syömään terveellisesti

Sitkeänä sissibloggaajana maistoin toki lopulta kaikki makuvariantit. Kaikkien syönti tuotti tuskaa, mutta thai-kanakeitto oli siedettävin. Sen maku muistutti eniten perinteistä kermaista pussikanakeittoa. Senkin suhteen ”kermaisuus” jäi silti kaivelemaan; miksi edes keitot eivät voineet olla kirkasliemisiä? Miksi kaikkia ruokia vaivasi tuo tunkkainen rasvaisuus, makeissa lisäksi räikeä esanssisuus?

Täytyy tunnustaa, että jouduin keskeyttämään testin ennen loppuun asti pääsemistä. Liikkuvaisena ihmisenä pusseja oli todella hankala käyttää arjessa, kylmään veteen sekoitettavia pirtelöitä lukuunottamatta. Toimisto-olosuhteissa, vedenkeittimen äärellä, tilanne helpottuisi kummasti. Nyt siis vaelsin usein kaupungilla nälässä ja mietin, josko sen vähähiilihydraattisen aterian voisikin korvata useammalla välipalalla. Kotiin pääsyyn kun oli vielä aikaa. Tämä johti siihen, että söin pusseja silloin kuin pystyin, tavallista ruokaa, kun pystyin ja vaikka pitäydyin annetuissa kaloreissa, ateriarytmini oli niin päin prinkkalaa, ettei tätä jaksanut viikkoa kauempaa. Lopputuloksena paino ei luonnollisesti heilahtanut suuntaan eikä toiseen.

Haluan loppuun tehdä selväksi, että pussiruuan käytön hankaluus tai purina pahoista mauista ovat yhdentekeviä, jos keventäjällä on aito tarve ENE -dieetille ja se on ammattilaisen suosittama ja ohjaama. Uhraukset ovat uhrauksia, eikä ongelmiin kannata silloin takertua. Nyt osoitankin kritiikkini kärjen pussiruuan huvikäyttäjille, sillä oman testini perusteella en usko pussiruuasta olevan aitoa apua. Pussiruokien käyttämisessä piilee vaarana se että niiden käyttäjä sivuuttaa sen mikä olisi oikeasti tärkeää – terveellisemmän ruokavalion opettelun. Ystäväni totesi, että jauheruuasta on se etu, että hän laihtui hieman, koska ei pystynyt syömään niin pahaa ruokaa. Tosin hän lihoi kilot pian takaisin. Niin… tämä summaa ajatukseni täydellisesti. Kukin keventää tyylillään, mutta en voi itse suositella kenenkään painonpudotuksen kulmakiveksi pahan ruuan pelkoa.

PS. valmistajilla on olemassa myös suklaapatukoita muistuttavia ateriankorvikepatukoita, jotka ovat nimenomaan tarkoitettu satunnaiseen käyttöön. Ystäväni kehui niiden makua huomattavasti pussiruokaa paremmaksi, mutta ei kokenut patukan vastaavan lounasta. Korvien väli kapinoi sitä vastaan, että 1 pieni patukka korvaa kokonaisen aterian.