Laihduttelu lihottaa

Minulla oli jokin aika sitten vastaanotollani potilas, Pekka, joka oli pudottanut painoa 30 kg. Se kuulosti minusta paljolta. Kun kysyin, miten hän siinä oli onnistunut, hän sanoi, että se oli aivan mahdottoman helppoa: ”Lakkasin vain syömästä.” Siitä on nyt kaksi vuotta, ja painoa oli tullut takaisin 40 kg. ”Aloin taas syödä normaalisti”, totesi Pekka.

Laihduttelu

Ohjaajani, silloinen HUSin Lihavuustutkimusyksikön johtaja Aila Rissanen, oli ensimmäinen, jonka kuulin käyttävän sanaa ’laihduttelu’. Sana kuvastaa oivallisesti tätä jojo-ilmiötä. Laihduttelu on usein toistuvaa toimintaa. Jokakeväinen nyt-kesäksi-kuntoon- tai jokasyksyinen karista-kesäkilot-pois-projekti. Kaikeksi onneksi nämä laihdutuspyrähdykset yleensä jäävät muutamiksi kiloiksi.

Siis miten niin onneksi? Siksi, että jos painoa alkaa tosissaan pudottamaan, täytyy varmistaa, että tekee sen terveellisesti ja turvallisesti. Laihduttelukuurit ovat toki houkuttelevia ja mielenkiintoisia, mutta ne ovat usein aivan liian yksipuolisia ja aivan liian erikoisia muodostuakseen pysyväksi osaksi laihduttajan uutta elämää. Ne myös kannustavat pudottamaan painoa aivan liian nopeasti. Ja liian usein liikunnan merkitys on unohdettu. Onneksi ihmiset siis eivät kauaa kiduta itseään tällaisilla dieeteillä.

Sopiva laihdutusnopeus

Laihdutus on turvallista, kun painoa putoaa noin 0.5-1 kg viikossa. Runsaasti ylipainoiset voivat aluksi laihtua jopa 1-2 kiloa viikossa. Laihdutuksen alussa, jolloin elimistöstä poistuu luontaisesti vettä, painonlasku on nopeampaa. Mitä kauemmin laihduttaa, sitä maltillisempaa tahtia on syytä pitää. Pekka oli pudottanut 30 kg neljässä kuukaudessa eli 16 viikossa, keskimäärin noin 2 kg viikossa. Siinä on puolet liikaa, Pekalla oli liian kiire.

Säästä lihaksiasi

Hyvin niukasti syövillä laihduttajilla, kuten Pekalla, on suuri vaara laihtua paitsi rasvakudoksestaan, myös lihaksistaan. Jokaisen pudotetun kilon mukana menetetään aina jonkun verran lihasta, mutta laihduttaja itse voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon lihasta kuluu. Jos energiavaje on raju, siis jos kituuttaa hyvin vähällä ruoalla, lihaskato on suurempi. Lisäksi jos syö vain vähän, on vaikeampi varmistaa, että ruokavaliossa on riittävästi tarpeellisia ravintoaineita, vitamiineja ja kivennäisaineita.

Lihaskatoa voi estää paitsi syömällä riittävästi, myös syömällä runsaasti proteiinia eli valkuaisaineita ja liikkumalla paljon. Laihdutustutkimuksissa runsaasti proteiinia syövillä ihmisillä painonlaskusta rasvatonta kudosta eli käytännössä lihaskudosta on ollut noin 25 %, kun taas vähäproteiinisella ruokavaliolla rasvatonta kudosta lähti jopa yli 30 % laihdutetusta kilomäärästä. Liikunnasta on vielä parempia tuloksia. Pelkillä ruokavaliomuutoksilla laihduttavilla rasvattoman kudoksen osuus painonpudotuksesta on tuo noin 25-30 %, mutta jos laihdutukseen yhdistää liikunnan, rasvatonta kudosta katoaa puolet vähemmän, vain 10-15 %.

Miksi paino aina nousee takaisin?

Monet ihmettelevät, miksi paino nousee, kun laihdutuksen jälkeen alkaa taas syömään ’normaalisti’. Totta ihmeessä se nousee, jos ’normaali’ on sitä, millä kymmeniä kiloja isompi ihminen aiemmin eli ja millä oli itse asiassa alun perin tullut ylipainoiseksi.

Jopa yli 90 % laihdutuksista johtaa painon takaisin nousuun. Eikä vain sille tasolle, miltä lähdettiin, vaan yleensä muutaman kilon korkeammalle – jotta olisi varmasti vararavintoa seuraavaa nälkäkautta varten. Näin kävi Pekalle – ja käy siis suurimmalle osalle muistakin laihduttajista!

Painon puolustaminen on biologiaa. Meillä kaikilla on tässä suhteessa hyvin vahva eloonjäämisvietti. Elimistö toimisi luonnonvastaisesti, jos antaisi kilojen karista helposti ja pysyvästi. Valitettavasti elimistön luontaiseen reaktiotapaan kuuluu myös suosia rasvan kertymistä painonnousuvaiheessa. Siis jos on laihdutellut varomattomasti, on menettänyt lihastaan, ja painon noustessa saanut tilalle rasvaa.

Jokaisella laihduttajalla on varmasti pyrkimys tehdä itselleen hyvää. Mikään ei ole sen masentavampaa kuin kuukausien kitkuttelun, lukuisien kieltäymysten ja sisukkaiden ponnistelujen jälkeen huomata, että niin vain tulivat kilot salaa takaisin. Siksi Keventäjissä pyritäänkin maltillisiin muutoksiin pitkällä ajanjaksolla, jotta uudet elämäntavat muuttuvat pysyviksi eikä kuurimaiseksi laihdutteluksi.

Kirsi Pietiläinen

Kirsi Pietiläinen, lääkäri

Kirsi Pietiläinen on lääkäri, lihavuustutkija ja apulaisprofessori Helsingin Yliopiston lihavuustutkimusyksikössä. Kirsillä on pitkä ja monipuolinen käytännön kokemus ylipainon ja lihavuuden hoidosta. Kirsi toimi Keventäjien asiantuntijana vuosina 2006-2015.

  • Syömisen hallinta = painonhallinta?

    Syömiseen liittyvien kysymysten kanssa mennään usein viettien ja tapojen vallassa: syödään kun ehditään, syödään kun on ruoka-aika, syödään kun syöminen nyt sattui tulemaan mieleen (ja se tulee mieleen usein) jne. Näyttää kuitenkin siltä, että varsinkin...
  • Miksi 1500 kcal on Keventäjissä ravintoaineiden näkökulmasta alin suositeltu energiansaanti ?

    Keventäjissä 1500 kalorin rajaa pidetään määränä, joka on ravintoaineiden suhteen turvallinen jos syö täysipainoisesti ja harrastaa liikuntaa suosituksen mukaisen vähimmäismäärän. Tavallista ruokaa syöden alle 1500 kilokalorin energiansaanti on näillä reunaehdoilla todella vähän, sillä ilman erityistä...
  • Kannattaako ikääntyvän keventää?

    Väestötasolla painoindeksi suurenee miehillä noin 65-vuoteen saakka, naisilla hieman myöhempään ikään. Vyötärön ympärysmitta suurenee myös iän mukana ja suureneminen jatkuu painoindeksiin verrattuna vanhempaan ikään. Tämä selittynee sillä, että painoindeksiin vaikuttaa rasvan lisäksi lihaskudoksen määrä, joka...

Lue lisää:

Kirjoita haku ja paina Enteriä

Liity 125 000+ tilaajaamme

Liity 125 000+ tilaajaamme

Tilaa ilmainen uutiskirjeemme nyt ja saat 20% alennuksen keventäjien jäsenyydestä. Saat säännöllisesti sähköpostiisi asiantuntijatietoa, käytännön vinkkejä ja erikoistarjouksia. 

Kiitos, että tilasit Keventäjän kirjeen! Tarkista vielä sähköpostisi ja vahvista liittyminen.

Pin It on Pinterest