Pelko kilojen takaisintulosta on valitettavasti hyvin realistinen. Tutkimusten mukaan nimittäin valtaosa laihduttaneista lihoo takaisin lähtöpainoon tai jopa sen yli. Vaikka tutkimukset ovat aika karua kertomaa, kannattaa tätä pelkoa työstää, jotta painonhallinta onnistuisi jatkossa paremmin ja olisi pysyvää. Usein tämä pelko pohjaa laihduttajan aikaisempiin kokemuksiin. Taustalla saattaa olla useita epäonnistuneita laihdutusyrityksiä, jossa paino sahaa ylösalas ja pudotetun painon pitäminen poissa on haasteellista.
Mitä sitten voi tehdä? Turun mukaan ensimmäinen askel on lähteä tutkimaan aikaisempaa laihdutushistoriaansa. Paperille voi piirtää käyrän lähtien nuoruusvuosista tai lapsuudesta – siitä asti kun muistaa, että on yrittänyt painoaan hallita. Käyrälle merkitään millaisia vaihteluja painonhallinnassa on ollut eri elämänvaiheissa.
–Ensimmäinen esimerkki on tyypillinen jojolaihduttajan painokäyrä, jossa on paljon vaihteluita: nopeita nousuja ja nopeita laskuja. Tässä tapauksessa, kun lähdetään taas laihduttamaan, tarvitaan aivan uusi suunnitelma. On ymmärrettävä, että aikaisemmat tavat eivät enää toimi. Taustalta löytyy usein syömisen hallinnan ongelmat. Kokemus siitä, että paino ei pysy poissa pohjaa useimmiten siihen, että painoa on yritetty hallita syömättömyydellä. Paradoksaalisesti pysyvä painonhallinta perustuu kuitenkin juuri säännölliseen syömiseen. Keinot syömisen hallintaan ovat ne tutut hyväksi havaitut: tasainen ateriarytmi ja laadullisesti hyvä ruokavalio. Aluksi on suositeltavaa, että pyrkii saamaan painokäyrän tasaiseksi ja vasta sitten ottaa painonpudotuksen tavoitteeksi.
Toinen Turun mainitsema esimerkki on tasaisesti nouseva painokäyrä, ilman suurempia vaihteluita. Paino on noussut hitaasti iän mukana, esimerkiksi 10–-20 vuoden aikana. Jossain vaiheessa herää ajatus, ettei näin voi enää jatkua ja kiloja halutaan alas.
–Jos tavoittelee nopeaa painonlaskua, niin tässäkin tapauksessa ennusteet painon pysyvyydelle ovat huonot. On löydettävä keinot miten käyrän saisi vastaavaan hitaaseen laskuun. Suunnitelmassa voisi tavoitteeksi ottaa jopa 1-2 vuoden laihduttamisen. Useimmiten tässä tapauksessa syömisen perushallinta on suhteellisen kunnossa. Tarvitaan viilausta, kuten ruokavalion laadun tarkistaminen ja liikunnan lisääminen. Lähdetään maltillisesti pudottamaan painoa, jossa ruoka- ja liikuntapäiväkirjan pitäminen voivat auttaa oman tilanteen hahmottamista.
Elämästä katoaa nautinto
Nautiskelu liitetään usein vahvasti ruokaan ja syömiseen. Jos siis laihduttaa, ei voi enää koskaan herkutella ja lautaselle mahtuu vain salaattia ja kevytjuustoa? Liikuntaakin on pakko harrastaa tuskastuttavan suuria määriä? Mielikuva painonhallinnasta kärsimyksenä ja nautinnoista kieltäytymisenä johtaa todennäköisesti vain epäonnistuneisiin laihdutusyrityksiin kerta toisensa jälkeen.
–Objektiivisesti ajatellen pelko siitä, että elämästä katoaa nautinto laihduttamisen myötä, on täysin turha. Subjektiivisesti taas pelko on todellinen, koska se pohjaa aikaisempiin kokemuksiin tai uskomuksiin laihduttamisesta. Kyseessä on ajattelumalli, mielikuva, jota kannattaa tutkia ja työstää. Mistä tämä mielikuva on syntynyt? Ovatko esimerkiksi aikaisemmat laihdutusyritykset olleet nälkäkuureja? Syömättömyyteen perustuva laihdutus johtaa vääjäämättä kokemukseen jatkuvasta näläntunteesta ja silloin ollaan jo aika hakoteillä. Mielikuvalla elämästä laihduttamisen myötä kärsimyksenä ja pelkkänä salaatin syömisenä ei pääse kovin pitkälle. Kuka sellaista elämää edes haluaisi?
Moni saattaa myös ajatella, että terveellinen ruokavalio on tylsä, hajuton ja mauton. Turku muistuttaa, että nykyään on paljon tietoa hyvästä ruokavaliosta, johon kannattaa tutustua. Omia ruokatottumuksiaan voi sitten pikkuhiljaa muuttaa kokeilemalla ja korvaamalla ruokia terveyden ja painonhallinnan kannalta parempiin vaihtoehtoihin. Keventämisen filosofia on se, että mikään ei ole varsinaisesti kiellettyä, vaan kohtuus kaikessa. Tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu riittävä syöminen, ja siihen mahtuu myös herkuttelua.
–Lohdutukseksi voi sanoa, että makutottumuksia ja -mieltymyksiä voi muuttaa. Makuaisti nimittäin tottuu varsin pian esimerkiksi vähärasvaisempaan ja -suolaisempaan ruokaan. Makeansyönnin osalta säännöllinen ateriarytmi tuottaa tulosta. Jossain vaiheessa sokeripitoinen ei enää maistukaan niin hyvältä ja pienempi määrä riittää tyydyttämään makeanhimon.
Taustalla voi olla myös harhaluulo, että laihtuakseen on harrastettava hirveät määrät liikuntaa. Tosiasiassa liikunta laihduttaa huonommin kuin ruokavalio, mutta se tukee painonhallintaa ja sen terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Liikunnasta voi myös löytyä sitä nautintoa elämään liikkuen itselleen parhaimmalta tuntuvilla tavoilla.
Kuka minä olen, jos laihdun?
Kun ylipainoa on paljon, pyrkii väkisinkin mieleen ajatus mitä tapahtuu, jos laihdun. Miten elämäni muuttuu ja millaista on olla esimerkiksi lähes puolet pienempänä? Miten muut ihmiset suhtautuvat minuun? Ehkä suuri massa tuntuu tutulta ja turvalliselta. Pitääkö minun edes laihduttaa? Enkö voisi vain olla ”turvassa läskien alla”?
–Laihtumisen pelon taustalla voi myös olla käsittelemättömiä psyykkisiä ongelmia, jotka näkyvät eri elämänalueilla. Psyykkiset ongelmat heijastuvat joskus myös niin, että syömisestä tulee keino purkaa ahdistusta. Vaikeat tunteet turrutetaan syömällä – useimmiten laadullisesti huonoa ruokaa ja suuria määriä. Näin ollen paino tietysti kasvaa, mutta tavallaan suuri koko voi tuoda myös turvaa. Usein tähän liittyy aika kovia itsesyytöksiä. Negatiivinen itsepuhe on hatara motivaation pohja ja se ajaa usein vain lisääntyvään ahdistukseen ja liikasyömisen noidankehään. Joka tapauksessa se miten itseään puhuttelee, kannattaa ihan tietoisesti työstää positiivisuuden suuntaan.
Mitä sitten elämässä tapahtuu, jos laihtuu? Turku kertoo, että melko usein vastaukset ovat sen kaltaisia, että elämä muuttuu täysin ja eri elämänalueilla tapahtuu paljon positiivisia muutoksia. Tämä on tietysti hyvä ajatus, mutta oikeampi vastaus on se, että paino vain laskee. Mikään ei valitettavasti muutu automaattisesti paremmaksi syömisen hallinnan ja laihtumisen myötä.
–Ihminen on monimutkainen kokonaisuus tunteineen, ajatuksineen ja kokemuksineen. Myös muiden ihmisten reaktioilla ja mielipiteillä on vaikutusta, miten itsensä kokee. Monasti laihtumisen myötä muuttuva olemus lisää itsevarmuutta ja energisyyttä, joka saattaa laukaista toisissa kateutta ja riittämättömyyttä. Joskus esimerkiksi puoliso ei ilahdukaan kumppaninsa painonpudotuksesta. Kyse voi olla turvallisuudesta: puoliso pitää pyöreästä, ehkä huomaamattomasta vaimostaan tai miehestään.
Joskus yhtäläisyysmerkit vedetään suuren ylipainon ja masennuksen välille siten, että ylipaino aiheuttaa masennusta. Turun mukaan tämä ei pidä paikkansa. Sellaisesta ei ole löydetty mitään selvää näyttöä. Tämä kuitenkin tiedetään: Ne, joilla nykypainon ja omissa mielikuvissa olevan ihannepainon välissä on suuri ero, esiintyy todennäköisemmin esimerkiksi juuri masennusta. Ne ylipainoiset, jotka taas eivät koe ylipainostaan merkittävämmin mitään haittaa ja ovat sinut itsensä kanssa, ovat hyvinvoivia eikä psyykkisiä ongelmia ole.
Kaikki ylipainoiset eivät siis automaattisesti edes koe tarvetta laihduttaa. Tiedetään, että tässä tapauksessa on lähes mahdotonta motivoitua laihduttamaan. Ajatuksen täytyy tulla aina ensin itselle. Jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on. Kyse on aina omista valinnoista.
Hitaasti hyvä tulee
–Tutkimuksista tiedetään, että se mikä pudottaa painoa nopeasti on täysin vastakkaista sen kanssa, mikä pitää painon pitkään poissa. Painonhallinnan kannalta kaikissa tapauksissa pätevät samat asiat eli tasainen ja hidas painonpudotus, jolloin keho ja mieli ehtii mukaan muutokseen. Tiivistettynä voi sanoa, että jos haluaa pitää painon hallinnassa pysyvästi, niin kannattaa välttää nopeaa laihdutusta.
Lopuksi Turku muistattaa, että usein painonpudotushuumassa unohtuu se tärkeä seikka, että laihtuessa keho pärjää pienemmällä energiamäärällä. Pysyvän painonhallinnan kannalta on siis jatkossa pitäydyttävä pysyvästi pienemmissä kalorimäärissä.
–Tämän takia on suositeltavaa pitää laihduttamisessa myös tasausvaiheita, jotta keho ja mieli tottuu uuteen painoon. Monet valittavat, että paino junnaa paikallaan, mutta voisi ajatella sen olevan tärkeä vaihe, jossa harjoitellaan pysyvää painonhallintaa ja uutta syömisen tapaa, koska entiseen ei ole paluuta!
