Eko- ja ympäristöpsykologia tutkii luontoympäristön myönteistä vaikutusta ihmismieleen. Niinpä ekoja ympäristöpsykologisia menetelmiä hyödynnetään muun muassa terapiassa, työnohjauksessa, koulutuksessa ja ryhmänohjauksessa. Ekopsykologian mukaan ihminen on kehittynyt osana luontoa. Monet ympäristöpsykologian tutkimukset osoittavat todeksi luonnon hyvää tekevän vaikutukset. Luontokokemukset ja mielimaisemat lataavat energiaa, rauhoittavat ja elvyttävät.
Luontoympäristö auttaa palautumaan fyysisesti stressistä ja keskittymistä vaativista tilanteista. Luontokuvien näkeminen muutamien sekunttien ajan vaikuttaa jo ihmiseen ennen kuin hän itse sitä tietoisesti huomaakaan. Tutkimukset osoittavat, että luontokuvatkin sisätiloissa vaikuttavat fysiologisiin toimintoihin myönteisesti. Muun muassa jännittyneisyys, verenpaine sekä sydämensyke alenevat paremmin huoneessa, jossa on luontokuvia. Eräs tutkimus kertoo sairaalahuoneen ikkunasta luontoa seuranneiden parantuneen nopeammin kuin sairaalan valkoisia seiniä katselleiden. Ympäristöpsykologi Kirsi Salosen ” Mieli ja maisemat”- kirjassa kerrotaan tutkimusryhmästä, joka selvitti haasteelliset matemaattiset tehtävät paremmin ulkoilun jälkeen kuin sisällä odottanut vertailuryhmä.
Elvyttävä luontokokemus
Luonnossa syntyy parhaimmillaan myönteisiä olemisen kokemuksia. Ympäristöpsykologit puhuvat lumoutumisesta, luonnon elvyttävyydestä, arjesta irtautumisesta sekä jatkuvuuden ja yhteenkuuluvaisuuden tunteesta. Luonto löytyy Suomessa läheltä. Aina ei tarvitse lähteä varsinaiselle luontoretkelle, vaan kasvit, kaupunkiympäristön luonto tai oma puutarha tarjoaa elvyttäviä luontohetkiä. On hyvä muistaa, että luonnon seuraamisellakin on lumouttavia vaikutuksia, silloinkin kun hyttyset vaivaavat tai jalat eivät kanna kivikoissa. Lintujen bongaajat, lintulaudan touhujen seuraajat, kasvien keräilijät tai puutarhassa väkertäjät kertovat usein, kuinka aika menettää merkityksensä ja kaikki huolet kaikkoavat.
Luontoympäristö mahdollistaa jo sinällään arjesta irtautumisen. Luonnossa rauhoittumiseen liittyy monilla riittävyyden kokemus, jolloin itseltä ei vaadita mitään suoritusta. Kuormittavat sosiaaliset odotukset vähenevät tai niiden merkitys poistuu. Syntyy yhteyden tunne luontoon, jota värittää myönteinen rajattomuuden tunne ilman kielteistä hallinnan menetyksen tunnetta. Luontohetkessä voi sanoa itselleen: ”Paikan hyvää tekevä vaikutus virtaa kehoon ja mieleen.”
Luonto viestittää ainutkertaisuutta ja yksilöllisyyttä sen kaikissa pienissä yksityiskohdissa. Luonnossa voi pysähtyä, aistia tunnelmia ja elää hetkessä. Mielihyvä ja rentouden tunne lisääntyy. Luontoympäristön rytmi on rauhallisempi kuin kaupunkiympäristön vilske, joten jo hetken pistäytyminen luonnossa rauhoittaa.
Tietoisuustaitojen harjoitteluun ohjaavat kauniiden yksityiskohtien tarkastelu, taivaan tai tuulen vireen seuraaminen. Horisontin tai laajan maiseman seuraamisessa syntyy osallisuuden kokemus luonnon suuremmasta kokonaisuudesta.
Mielipaikasta mielikuviin
Jokainen löytää oman mielipaikkansa luonnosta. Joillekin saattaa olla tärkeätä avaruuden tunne, laajat näkymät ja paljon tilaa ympärillä. Joillekin taas on tarpeellista suojaava paikka, metsän vanhat puut. Joillekin mielipaikassa virtaa vesi, poutapilvet vaeltelevat tai sirkat sirittävät. Mielipaikkaan voi liittyä tuoksuja, tuntemuksia, näkymiä, ääniä ja rauhoittavia tunnetiloja. Mielipaikka kertoo siitä, mitä oma keho ja mieli tarvitsee tällä hetkellä.
Rentoutumisen sekä mielikuvien avulla tunnetilaa voi pyrkiä tuomaan myös sisätiloihin ja mielen säilöihin vaikkapa pimeimpien talvikuukausien ajaksi. Sisätiloissa voi myös harjoitella säilyttämään ulkona mielipaikassa saavutettua tunnetilaa. Mielipaikasta voi ottaa mukaan jonkin konkreettisen luontomateriaalin, esimerkiksi kiven, kävyn tai hiekkaa. Mielipaikasta voi ottaa valokuvan ja tallentaa sen kännykän tai tietokoneen taustakuvaksi, teettää siitä julisteen tai jopa seinäkuvan. Mielikuva miellyttävästä luontoympäristöstä ja elpymisen kokemuksesta vaikuttaa samalla tavalla kuin konkreettinen luontokokemus.
Mielipaikoista voimavaroja:
- Millaisia tuntemuksia sinulle tulee erilaisista luontopaikoista ja maisemista. Pidätkö avarasta, vihreästä, metsäisestä, kallioisesta, puistomaisesta, pelto-, vesistö- tai taivasmaisemasta? Millaisessa maisemassa/paikassa/luonnossa tunnet olevasi kotonasi, hyvällä ja rauhallisella mielellä?
- Lähde rauhalliselle kävelylle mielimaisemaasi säännöllisesti
- Kierrä työmatkalla puiston, rantamaiseman tai muiden kauniiden reittien kautta
- Käyskentele erilaisissa maastoissa tunnetilan mukaan
- Pysähdy kuuntelemaan, katselemaan ja tuoksuttelemaan
- Mieti, miltä polku tai maasto tuntuu jalkojen alla
- Tutki kasveja, seuraa ötököitä
- Ripusta luontokuvia, tauluja ja seuraa ikkunasta puiden heilumista
- Tuo luontomateriaalia sisälle: kiviä, kasveja, puunoksia
- Ota valokuvia mielimaisemistasi ja käytä niitä kännykässä, tietokoneen taustassa, pöydillä ja muissa arkisissa paikoissa
- Käytä mielimaiseman mielikuvaa rentoutuaksesi ja nukahtaaksesi
- Päivitä mielimaisemasi kuvia eri vuodenaikoina
Lähde: Salonen, Kirsi: Mieli ja maisemat, Edita Prima Oy, Helsinki, 2005
