Suolaa, suolaa, vähemmän suolaa – erilaiset suolat testissä

Suolaa pitää saada päivittäisestä ruokavaliosta, mutta tuppaamme saamaan sitä liikaa. Testasin, voiko eri suolalaatujen avulla vähentää natriumin saantia.

Suolasta keskustellaan säännöllisin väliajoin julkisuudessa. Meidät on opetettu suosimaan vähäsuolaista ruokavaliota. Suolahan itsessään ei lihota, mutta se kerää elimistöön nestettä ja turvottaa. Liiallinen suolan saanti myös nostaa verenpainetta ja lisää siten sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Elimistömme tarvitsee suolaa, mutta suomalaiset saavat silti lähes kaksinkertaisesti suolaa enimmäissuositukseen (= teelusikallinen/ vrk) verrattuna.

Rakastuneen kokin syndroomaan on monta hoitokeinoa. Yksi tapa on muuttaa ajattelutapaansa. Suolaa ei pidä ajatella mausteena, vaan muita makuja korostavana elementtinä. Suolan vähentämiseen myös tottuu nopeasti.

Käytännön vinkkejä on liuta. Yksi konkreettisimmista on pintasuolata ruoka, eli lisätä suola vasta lopussa. Sormisuola on kuulemma tähän tarkoitukseen kätevä. Ronskit kiteet maistuvat suolaisemmalta kuin ruokaan piilotettu suola. Sormisuolan käsite on mielenkiintoinen. Ranskassa sormisuola tunnetaan nimellä fleur de sel, eli ”suolankukka”. Sitä kerätään suola-altailla, joilla merisuola saadaan perinteisellä tavalla merivettä haihduttamalla. Olen huomannut, että Suomessa sormisuolana myydään välillä muutakin kuin merisuolaa. Yhteistä tuntuu lähinnä olevan, että suolakiteitä voi sormenpäillä ripotella.

Toinen tapa on siirtyä mineraalisuolan käyttöön. Pan-suola on jo käsite, jonka usea suomalainen tuntee ja liittää terveellisempään ruokaan. Mineraalisuolassa osa haitallisesta natriumista on korvattu muilla mineraaleilla kuten kaliumilla.

Tämän lisäksi kaupasta löytyy nykyään erilaisia (KALLIIMPIA!) erikoissuoloja, kuten vuorisuoloja. Vuoresta saatavia suoloja myydään useilla eri nimillä, mm. kristalli- ja ruususuolana. Kristallisuola eli himalajansuola louhitaan kallioperästä. Se sisältää natriumin lisäksi pieniä määriä monia tarpeellisia alkuaineita. Ruususuolan eli intiaanisuolan nimi tulee punertavasta väristä, joka on peräisin muun muassa raudasta.

Kaikkien erikoissuolojen perusväite kuuluu, että niiden avulla voit vähentää natriumin määrää, olettaen, ettet käytä niitä enemmän kuin tavallista, jodioitua suolaa. Suolakauppiaat lupaavat, että ripaus laadukasta suolaa antaa vähäisessäkin määrin aivan uuden maun ruoka-annokseen.

Aion nyt testata kolmea hienoa suolaa ja kolmea karkeakiteistä suolaa. Laitan hienot suolat jo ruuanvalmistusvaiheessa joukkoon ja karkeat lisään vasta kypsän ruuan pinnalle. Aion maistella, millä keinolla minä saisin oman natriumin käyttöni parhaiten kuriin. Valmistan ”nopea ratatouille”-ohjetta mukaillen kasvispannun, kuudessa eri osassa.

Valitsemani hienot suolat ovat Jozon jodioitu hieno suola, Seltin mineraalisuola, ja Himalajan ruususuola. Karkeat suolat ovat Pirkka sitruunanmakuinen sormisuola, Stockmann Gourmet savusuola ja Maldon Gourmet sormisuola Provencen mauilla.

Jo heti aluksi huomasin, etten voi käyttää teelusikkaa yhtenäisenä mittana, sillä 1 tl Jozoa painaa 6 g ja 1 tl sitruunasormisuolahiutaleita 4 g. Yhdenmukaistin siis mitat ennen kuin ryhdyin paistosavottaan.

Suolatestin tulokset

Jozo hieno suola, jodioitu

Jodioitu Jozo on 100 % natriumia. En väitä maistavani sitä läpi kaikista ruuista, mutta testitilanteessa ja näin yksinkertaisessa kasvisruuassa suolan ”kemiallisuus” maistuu. Maku on tympeähkö. Tuote on selkeästi halvempi kuin muut.

Seltin Mineraalisuola

Seltin mineraalisuolassa on vain 50 % natriumia. Olen todella yllättynyt siitä, ettei ruoka maistu selkeästi vähäsuolaisemmalta kuin jodioituun suolaan valmistettu!

Himalajan Ruususuola

Kauniisti punertava ruususuola lupaa tuoda ruuan maut esiin luonnollisesti. Natriumia siinä on 97 %. Maku on jodioitua suolaa ”lempeämpi”, ja sitruunan maku ruuassa toden teolla korostuu. Terveydellinen ero jodioituun suolaan on mielestäni marginaalinen, mutta saattaisin jatkuvassa käytössä pärjätä vähemmällä määrällä tätä kuin jodioitua suolaa, eli en täysin tuomitse ruususuolaa.

Pirkka sormisuola, sitruunanmakuinen (merisuola)

Sormisuolassa on sama määrä natriumia kuin halvassa jodisuolassa, mutta hinnan, maun ja ruoanvalmistustekniikan takia sormisuolaa väitetään käytetettävän vähemmän. Valmiiksi sitruunaa sisältävä ruoka muuttuu melkoiseksi sitruskimaraksi tällä suolalla. Isot kiteet on parasta murskata sormien välissä hienoksi, sillä hampaissa ratiseva ratatouille ei ole miellyttävin mahdollinen kokemus. Näkisin näin isokiteisen sormisuolan mieluummin esimerkiksi foccaccian päällä makua antamassa. Itse leipätaikinan suolaisuutta voisi kenties näin hieman vähentää. Muuten koen, että ajatus sormisuolan vähemmästä käytöstä on hieman harhainen. Sormisuolaa kun on kiva ripotella joka ruuan päälle, vaikka ruoka olisi jo valmiiksi suolainen. Vaatii kokilta melkoista itsekuria pitäytyä pelkässä pintasuolauksessa.

Maldon, Gourmet sormisuola, Provence

Lasipurkista ei selviä, onko tämä merisuolaa – valmistusaineissa puhutaan vain ”hiutalesuolasta”. Tässä sormisuolassa on huomattavasti hienompi rakenne kuin Pirkan sormisuolassa ja natriumia siinä on vain 80 %. Loppu koostuu yrteistä, sipulista ja luomukasvisöljystä. Ratatouillen pinnalle lisättynä suola maistuu selkeästi! Myös meirami tunkee tuoksussa ja maussa esiin. Tämän suolan voisin aidosti ajatella vähentävän natriumin saantia. Tämä todistaa myös yhden suolan vähentämiseksi esitetyn väitteen: yrteillä voi korvata jossakin määrin suolaa. Esimerkiksi kaukoidässä suola korvataan usein voimakkaalla korianterilla (ja chilillä).

Yrttisuoloja voi valmistaa itsekin. Yrtit murskataan karkeaan suolaan ja ajetaan tasaiseksi yleiskoneella. Tämän jälkeen yrttisuola kuivataan aurinkoisessa, ilmavassa paikassa. Itse olen tyytynyt kaupan purkkeihin, mutta innostuneet kokeilkoot.

Stockmann Gourmet Savusuola

Savusuolassa on 99 % natriumia, joten mikään terveyssuola ei todellakaan ole kyseessä. Ratatouilleen (selkeä) savun maku ei muutenkaan istu täydellisesti. Kesäiseen grillikokkailuun savusuola sen sijaan voi tuoda kivaa piristystä. Käyttäisin sitä kuitenkin saman verran kuin ”perussuolaa”.

Summa summarum

Mielestäni suolaisuudessa ei ole olennaista eroa, lisääpä suolan sitten ruuan valmistusvaiheessa tai lopussa. Tämä on yllättävä testitulos. Ratatouillen tyyppinen kasvisruoka maistuu muutenkin paremmalta, kun suola on imeytynyt kasviksiin jo paistovaiheessa. Liian isot sormisuolakiteet ruuan pinnalla ovat epämiellyttäviä.

Näiden avulla on mielestäni paras mahdollisuus onnistua vähentämään natriumin saantia:

• Seltin mineraalisuola ja Maldon Gourmet Provence sormisuola.
• Muuten vain hieno lisä kaapissa: Himalajan ruususuola.