Kevennetään ravintolassa – ruokapäiväkirjan pito ulkona syödessä

Ravintolassa syöminen voi tuottaa harmillista päänvaivaa keventäjälle, joka on tottunut laskemaan kalorinsa ruokapäiväkirjaan. Tai ainakin näin voisi kuvitella… Testasin, kuinka helppoa on päästä kalorien jäljille eri ravintoloissa.

Ruokapäiväkirjalle uskolliset keventäjät tuskailevat usein, etteivät pysty kirjaamaan ravintolassa syömiään annoksia ylös. Luottamus omaan arvioon kevyestä vaihtoehdosta ei riitä, ja pahimmassa tapauksessa koko ulkona syönti muuttuu rennosta sosiaalisesta tapahtumasta stressinäppylöiden nostattajaksi. Netin uumenista löytyy kyllä erilaisia sivustoja, joissa on listattu esimerkiksi intialaisten, italialaisten tai meksikolaisten ravintolaherkkujen keskimääräisiä energiapitoisuuksia. Ruokien valmistustavat vaihtelevat kuitenkin ravintoloittain, joten luvut jäävät auttamatta karkeiksi arvioiksi. En olekaan vakuuttunut niistä olevan aitoa hyötyä keventäjälle, joka kaipaa tarkkuutta.

Ravintolakierros yllätti positiivisesti

Tästä lähtökohdasta päätin ottaa selvää, saanko mistään tietooni suomalaisten ravintolaruokien kaloreita. Aloitin tutustumisella S-ketjuun, ja hämmästys oli kieltämättä suuri, kun huomasin, että ainakin Rosson, Amarillon ja Fransmannin nettisivuilla ravintoainesisällöt oli selkeästi ja kattavasti esitelty.

Jatkoin seikkailua internetin ihmeellisessä maailmassa ja huomasin, että ravintoainesisällöt löytyvät myös mm. Subwayn, Arnoldsin, hampurilaisketjujen ja esim. Kotipizzan sivuilta. Itse asiassa ne löytyivät kaikilta niiltä sivuilta, joita sokkona testasin. Ruokaravintoloista Martina-ketjun sivuilta en löytänyt ruokien ravintosisältöjä, mutta yhteydenotto ravintolaan paljasti, että ne ovat aina asiakkaan saatavilla, joko sähköpostitse etukäteen tai tarvittaessa paikan päällä.

Pikakierroksen jälkeen olin melkoisen hämmentyneissä tunnelmissa. Huomasin, että ravintolat ovat kyllä auliita jakamaan ruokiensa ravintotietoja, kun vain niitä älyää kysyä. Rosson ketjupäällikkö Merja Helistö myös huomautti, että käytäntö ravintosisältöjen julkisuudesta juontaa juurensa heillä jo 1990-luvun loppuun, eli 15 vuoden taakse!

Oma kysymyksensä on toki, jaksaako keventäjä nähdä vaivan päättääkseen etukäteen ruoka-annoksensa pdf-taulukon äärellä. Tämäkään ei ole kuulemma ongelma, sekä Martinan lisäksi Rosso ja Amarillo korostivat, että ohjeistuksen mukaisesti ravintoainetaulukkojen tulee löytyä joka toimipaikasta asiakkaan niitä kysyessä. Tarjoilijoiden tulee myös lisäksi suoraan pystyä kertomaan asiakkaalle tapoja keventää jo olevia olevia annoksia (esimerkiksi vaihtamalla ranskalaiset perunat salaattiin). Amarillon ketjupäällikkö Jukka Kaartinen muistutti, että vaihdokset ovat asiakkaalle ilmaisia. Kaartinen kokee, että Amarillon kaikkien annosten ollessa lähtökohtaisesti tuhteja, tällaiset räätälöidyt vaihtamismahdollisuudet palvelevat paremmin asiakkaita kuin listalla olevat kiinteät ”low cal” -annokset.

Ravintoainetaulukot päivitetään kaikissa jututtamissani paikoissa aina uuden ruokalistan mukaan, mutta toki ruokalistat saattavat hieman vaihdella listan elinkaaren aikana. Amarillosta kuitenkin luvattiin, että mikäli jokin merkittävä raaka-aine muuttuisi ja sillä olisi isot vaikutukset ravintoarvoihin, koko annoksen kalorit laskettaisiin siinä tapauksessa uusiksi.

Tällainen palvelu kuulostaa sen verran hyvältä, että toivoa sopii, että asiakkaat myös ymmärtävät hyödyntää sitä. Rossosta kerrottiin, että tarkkaa vastausta siitä, kuinka laajalti taulukkoja luetaan on mahdoton antaa. Kaloreilla on kuitenkin selkeästi enemmän merkitystä lounasaikaan. Myös Amarillo ja Martina tukivat tätä näkemystä. Martinan markkinointisuunnittelija Sofia Saapunki tosin mainitsi, että kaloreiden laskemisen sijaan yhä useampi lounastaja toivoo vähempihiilihydraattisia annoksia.

Ravintolasyöminen on myös joskus fine dine -elämyksiä, pitkällä kaavalla ja usein myös isommalla rahalla. Tuntuu mahdottomalta ajatella, että joku tulisi syömään 6 ruokalajin illallisen kaloritaulukot kourassa. Gastrobar Emon keittiömestari Ilkka Lääveri myöntääkin, ettei muista koskaan tapausta, jossa joku olisi kysellyt suoraan ruuan kaloreita tai ravintosisältöjä. Yleisesti keveydestä sen sijaan toisinaan jopa kysellään. Tämä tosin ajoittuu useimmiten lounasaikaan, samoin kuin kyselyt vähähiilihydraattisista vaihtoehdoista. Ajatus päivällä keventämisestä on siis yhteistä muiden ravintoloiden kanssa. Lääveri vinkkasi, että parhaan elämyksen pitkän kaavan illallisesta saa, kun unohtaa kalorien murehtimisen. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin muistutti, ettei hyvä ruoka missään nimessä ole välttämättä yhtä kuin kaloripommi. Fine dine -annostenkin joukossa on kevyempiä ja tuhdimpia vaihtoehtoja.

Ruokapäiväkirjasta voi pitää välipäivän

Kaikki edellä mainitut ajatukset kuulostavat korvaani hyvältä. Päivällä kevennetään ja juhlahetkinä höllätään. Mutta palvelevatko kaloritaulukot tämän toteutumisessa? Psykologi Riikka Turku on sitä mieltä, että monessakin mielessä kyllä. Olennaista ei ole niinkään se, että taulukot auttavat ruokapäiväkirjan ajan tasalla pitämisessä, sillä tutkimusten mukaan jatkuva kalorien laskeminen tai ruokapäiväkirjan täyttäminen eivät välttämättä edesauta laihtumista. Päinvastoin: ne saattavat jopa haitata painonpudotusta. Sen sijaan oman syömisensä kokonaisarviointi ja ennakointi ovat erittäin merkittäviä painonhallinnassa. On ensisijaisen tärkeää suunnitella syömistään niin, että ymmärtää mitä kulloiseenkin päivään mahtuu. Näin ollen kaloritaulukot eivät pelkästään avaa silmiä mahdolliselle kaloripaljoudelle tai auta valitsemaan listan keveintä vaihtoehtoa, vaan mahdollistavat myös sen, että voi hyvällä omalla tunnolla valita tällä kertaa keskituhdin vaihtoehdon ymmärtäen, että seuraavan päivän lounaaksi voi valita kevyemmän ”tasaajan”. Taulukot toisin sanoen auttavat pysymään kartalla oman kokonaissyömisensä suhteen. Esimerkiksi rasvaisesta pizzasta voi syödä puolet ravintolassa kera raastepöydän antimien ja pyytää loput mukaan kotiin iltaa/seuraavan päivän lounasta varten. Juhlahetkinä taulukot voi halutessaan unohtaa kokonaan, kunhan silloin on päällä ”vaistonvarainen tasaaja”. Käytännössä tämä tarkoittaa jo moneen kertaan summattua mottoa: sunnuntaina höllätään, maanantaina kevennetään.

Kiitosten keskelle Riikka halusi lisätä yhden moitteen: kaloritaulukot voisivat palvella paremmin asiakkaita, kun ne olisivat kätevämmin ravintolassa esillä, listojen yhteydessä. Yhdyn tähän siinä mielessä, että piilossa ne eivät palvele ketään; tulihan itsellenikin suurena yllätyksenä, kuinka laajalti ravintoainesisällöt ovat saatavilla. Ilta-aikaan taulukot voisi mielestäni kuitenkin kätkeä jonnekin perimpään peränurkkaan, sillä haluan vielä jonakin päivänä syödä Amarillon Giant Burgerin tajuamatta, että siinä on 3592 kaloria.

PS. Testitulosten innoittamana kehotan kaloritaulukoista kiinnostuneita keventäjiä kysymään rohkeasti niiden perään omassa lempiravintolassa. En jaksa uskoa, että pelkästään tässä jutussa testatut paikat pystyvät tarvittaessa taulukoita toimittamaan.