Pikainen ruoka lihottaa

Pikaruokaa on syöty Amerikassa jo ainakin 60 vuotta, Suomessa muutama vuosikymmen vähemmän. Pikaisen ruoasta teki alun perin se, että se valmistetaan nopeasti puolivalmiista raaka-aineista. Toinen, nykyään tärkeämmäksikin noussut vauhdikkuus liittyy syömisnopeuteen.

Joitakin vuosia sitten olin pohjoismaisella lihavuusluentokiertueella. Siellä luennoitsijoiden lounaalla tuli puheeksi, että pikaruoassa tuo ’pika’ taitaa olla yhtä paha kuin ’ruoka’. Sittemmin on tullut useitakin tutkimuksia, joissa on toisteltu, että pikavauhtia syöminen, varsinkin jos syö nopeasti ähkytäyteen, on lihottavaa. Esimerkiksi japanilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa ylipainoriski (BMI>25) oli kaksinkertainen jos söi nopeasti tai täyteen ja kolminkertainen jos raportoi tekevänsä molempia. Varsinkin miehet, jotka ahmivat pikavauhtia, näyttivät olevan ylipainoisempia. Nopeasti mahantäydeltä syövistä miehistä 49 % oli ylipainoisia ja hitaammin ja maltillisemmin syövistä 23 %. Naisilla vastaavat luvut olivat 34 ja 14 %.

Syy vai seuraus?

Tällaisesta poikkileikkaustutkimuksesta ei luonnollisestikaan selviä, onko nopea syöminen ylipainon seuraus vai syy vai monimutkaisella tavalla molempia. Sen vuoksi olinkin erityisen ilahtunut, kun löysin artikkelin, jossa syömisnopeutta ja lasten lihomista oli tutkittu pitkittäisasetelmassa. Vieläkin ilahtuneemmaksi tulin, kun huomasin, että artikkelin seniorikirjoittaja on Albert J. (Mickey) Stunkard, todellinen lihavuustutkimuksen Grand Old Man! Olen saanut kunnian tavata hänet amerikkalaisissa lihavuuskongresseissa, joihin hän on korkeasta iästään huolimatta osallistunut aivan viime vuosiin saakka. Psykiatrian professori Stunkard on valmistunut lääkäriksi jo vuonna 1945 (!) ja ollut jo 1950-luvulla lihavuustutkimuksen pioneeri. Hän on tutkinut mm. kaksosia, adoptiolapsia, yösyöjiä, nälkää, kylläisyyttä ja syömisen psykologiaa.

Tässä uusimmassa työssään, noin 60 vuotta uransa alusta, hän on nyt osoittanut, että 4-vuotiaat lapset, jotka syövät nopeasti, lihovat enemmän 6-vuotiaaseen mennessä kuin hitaasti syövät lapset. Tutkijat olivat mitanneet kuinka monta haukkua minuutissa lapset syövät, ja riski ylipainon kehittymiseen näytti selvästi kasvavan jos haukkuja oli enemmän kuin 3 minuutissa. Lisäksi jos ruokailuun kului yli 30 minuuttia, ylipainoriski oli huomattavasti vähäisempi.

Omassa pikkututkimuksessamme olemme tutkineet nuoria aikuisia identtisiä kaksosia, ja todenneet, että kaksoset, jotka olivat lihoneet yli 10 kg painavammiksi kuin siskonsa tai veljensä, tunnistivat usein syövänsä kaksostaan nopeammin. Näin ollen vaikka syömisnopeus voi olla perinnöllistä (usein näkee yhtä vauhdikkaasti syöviä isiä ja äitejä kuin lapsiansa), myös opitut elintavat siihen vaikuttavat.

Vaikka olin jo siellä pohjoismaisessa luennoitsijatilaisuudessa kyllä sitä mieltä, että ’ruoka’ on varmasti tärkeämpää kuin ’pika’, niin näyttää tuolla nopeudellakin vaikutusta olevan! Onkin paradoksaalista, että lihoo jos ’ei ole aikaa syödä’. Rauhallisia ruokahetkiä!