Pakastevihannekset helpottavat arkea

Puolivalmisteet ovat joskus kiireisen keventäjän pelastus. Pakastevihanneksissa on kaikki hyvä tallella. Säilykkeissä, pussijauheissa ja mikroaterioissa kasvisten ravintoainehävikki on suurempi.

Kiireestä tulee helposti keventäjän arkkivihollinen. Kaikki tietävät, että kasviksia tulisi syödä runsaasti, mutta monen into kasviskokkailuun tyssähtää aikaa vievään kuorimiseen ja pilkkomiseen. Kiireessä kiusaus vaihtaa kasvikset nopeampiin nälän tyydyttäjiin kasvaa helposti ylitsepääsemättömäksi. Kasviksista ei silti tarvitse luopua, vaikka kello tikittäisi vieressä armottomasti. Tuorepakasteiden etuja ovat helppokäyttöisyys ja nopeus: ne on valmiiksi puhdistettu, kuorittu ja paloiteltu, eikä niitä tarvitse sulattaa ennen käyttöä.

Kaikkia kuluttajia pakasteiden terveellisyys ei kuitenkaan vakuuta. Joidenkin mieltä vaivaa epätietoisuus ravintoaineiden säilyvyydestä ja pakasteissa mahdollisesti piilevistä lisäaineista. Huojentava uutinen skeptikoille on, että pakastekasvikset ovat vitamiini- ja kivennäisainepitoisuuksiltaan tuoreiden kasvisten veroisia. Pakastetuissa vihreissä pavuissa ja parsakaalinupuissa on väitetysti jopa enemmän c-vitamiinia kuin tuoreissa vastaavissa. Pakastekasvikset säilyvät terveellisinä, sillä ne pakastetaan pian, jopa muutaman tunnin sisällä sadonkorjuusta.

Kaikki puolivalmisteet eivät löydy pakastealtaasta

Yksinkertaisimmillaan pakastekasvikset valmistuvat muutamassa minuutissa paistinpannulla öljytilkassa pyöriteltyinä ja suola- sekä sokeriripauksella tai pienellä hunajalorauksella sekä yrteillä maustettuna. Vokkivihannekset kaipaavat seuraansa vain aasialaisia mausteita ja halutessa esimerkiksi kalaa ja täysjyvänuudeleita. Valmiista kasvisateriapannuista saa vielä ruokaisampia ruskistamalla joukkoon esimerkiksi broilerinsuikaleita tai lisäämällä sekaan täysjyväcouscousia, kevytfetajuustoa ja auringonkukansiemeniä. Jälkiruuan keventäjä pyöräyttää pakastealtaan marjavalikoimasta. Esimerkiksi mustikasta, banaanista, jogurtista tai piimästä, vaahterasiirapista ja leseistä syntyy herkku sauvasekoittimen surautuksella.

Kaikki puolivalmisteet eivät kuitenkaan löydy pakastealtaasta. Myös säilykkeet nopeuttavat kiireisen kotikokin arkea, puhumattakaan erilaisista pussijauheista ja mikroaterioista. Kasvisten parasta antia ovat vesiliukoiset vitamiinit, kivennäisaineet, flavonoidit sekä kuitu. Tölkkisäilykkeissä kuumennus tuhoaa rankalla kädellä vesiliukoisia vitamiineja, kuten c- ja b-vitamiineja, merkittävimpänä foolihapon.  Kivennäisaineisiin sekä A-, D- ja E-vitamiineihin kuumennus ei onneksi aiheuta merkittävää hävikkiä. Myös flavonoidit eli kasvisten väriaineet sekä kuitu kestävät suhteellisen hyvin säilykekuumentamisen. Suolaa, sokeria ja etikkaa käytetään säilömään ravintoaineita. Joidenkin tutkimusten mukaan suuri osa ravintoaineista liukeneekin liemeen. Näin ollen esimerkiksi säilykehedelmien liemi kannattaakin hyödyntää esimerkiksi kakun kostukkeena.

Tarkkana sisällön kanssa

Pussijauheiden ja mikroaterioiden kasviksista ei yleensä ole paljoakaan jäljellä. Muiden raaka-aineiden ravintoarvot sen sijaan säilyvät alkuperäisinä. Olettaen toki, että ravintoarvoja on lähtökohtaisesti tarpeeksi. Läheskään kaikissa esimerkiksi kinkun, jauhelihan tai tonnikalan nimellä mainostettavissa aterioissa ei ole nimeksikään luvattua raaka-ainetta ja siten tuiki tärkeää proteiinin lähdettä.

Omat ongelmansa muodostavat joissakin ateriaratkaisuissa transrasvat, runsas suola, valkoiset, ravinneköyhät jauhot sekä sokeri. Valmisateriat ovat silti toisinaan arkirealismia, ja ne saattavatkin olla hyvä renki, vaikka isännyydessä olisi vielä petrattavaa. Kiireinen valmisateriaan tarttuja voi korvata kärsineet kasvikset lisäämällä itse joukkoon ja viereen kasviksia. Proteiinilisää kuppikeittoon saa nopeasti esimerkiksi raejuustosta ja mikään ei estä lisäämästä laatikoihin kasvisten lisäksi lihaa tai kalaa. Ateria on silti vielä viimeistään vartissa valmis.